Minä pääsin aivan heti töihin Ilmajoen Osuuskaupan Harjunmäen myymälään, josta myymälänhoitaja Reino Vuorisalo oli sodassa. Rouva Sylvi Vuorisalo oli sijaisena. Meitä myymäläapulaisia oli kaksi. Olikin hauska tyttö tuo työtoverini Suoma Pirilä. Hän taisi hyvin kotiseutunsa murteen ja toimi minulle tulkkina, kun en aina ymmärtänyt, mitä sorttia piti kullekin asiakkaalle olla. He käyttivät komiaa Etelä-Pohjalaista murrettaan.

                        Yöpymispaikka minulla oli Mäki-Latvalan yliskamarissa, jossa omaiseni asuivat. Sopi siihen samaan yliskamariin muutamaksi viikoksi myöskin sisareni Hilja, joka tuli evakkoon kolmen hevosensa kanssa. Hevosilla ei ollut tilaa Mäki-Latvalan suojissa. Hilja sai myöhemmin sijoitettua itsensä ja hevosensa toiseen paikkaan. Hiljan mies, Ville, oli sodassa. Myöskin Anni-siskomme majaili vähän aikaa kanssamme. Annilla oli Kaunikki. Pääsi asumaan muualle. Mäki-Latvala ei ottanut suojiinsa evakkojen eläimiä, koska pelkäsivät, että evakot tuovat suu- ja sorkkatautia heille.

                        Kujilla ja kylillä alettiin puhua joulusta. Erilainen joulu kaikille oli sota-ajan joulu. Valoja ei saanut loistaa ikkunoissa, ei teillä, eikä kaduilla. Jouluherkkuja ei ollut pöydissä. Meille kodeistamme kauas joutuneille joulu lisäsi ikävää. emme kuitenkaan vajonneet toivottomuuteen. Lauloimme paljon evakkoasunnossamme.

                        Katri-äiti selaili virsi- ja laulukirjaansa, kuten ennen kotonakin. Tämä loi mieliin turvallisuuden tunnetta. Yhdyimme kaikki laulamaan jouluvirsiä ja lauluja. Hilja-sisarellani, Tyynellä, minulla ja Annilla oli paljon laulumieltä ja tarpeeksi laulunlahjoja. Nälkää meidän ei tarvinnut kokea. Meillä oli joulupuuroa, perunapiiraita ja pienessä potissa paistettu lihakimpale, jonka kortilla saimme. Ei possuja teurastettu. Talon tuvassa saimme leipoa ja paistaa piirakoita, kunhan pyyhittiin pölyt tarkasti koko suuren tuvan lattialta. Piirakoiden teko - ja paistaminen helpottui suuresti, kun isäntä Alfred sai maistella ja todeta sen, että leipää ja puuroa voidaan laittaa päälletysten ja siitä tulee hyvää ruokaa. Aluksi Alfred sanoi: ”meillä syörähän leipä leipänä ja puuro puurona”. Isännällä oli kyllä evakkoväkeä kohtaan myönteinen mieli. Talon tyttäret evakkoemäntien piiraanteko-oppiin. Kun evakkojen kamarissa ei ollut keittomahdollisuuksia, keksivät kolmijalan, jonka päällä pystyuunissa voitiin paistaa puuroa, lihaa ja kiehauttaa korvikettakin, sitten kun uunissa oli hiillos. Joskus emäntä kävi tarkastamassa uunin kylkeä ja lausahti: ”voi juukeli, te poltatte koko talon ”.

                        Joka ilta, ennen levolle menoaan, Katri-äiti muisti jokaista poikaansa sodassa: ”Mite hyö poikaraiskat siel lienyöt”. Rukouksessaan hän huokaisi poikiensa puolesta sinne, josta apu tulee ja jolla on kaikki valta ja voima.

                        Minulle jäi suurena suosionosoituksena mieleen, kun Sanna-emäntä tarjosi kyydin joulukirkkoon. emäntä nousi rattaille saaleineen. Hänen rehevä olemuksensa täytti takaistuimen lähes kokonaan. Kuitenkin minä mahduin toiselle ja Eevi-tytär toiselle puolelle. Ohjaksisa oli Helmi-tytär. Pakkasen viima vinkui neljän kilomerin pituisella vaivaisennevalla Kaikkiaan kirkkoon oli matkaa lähes kymmenen kilometriä. Kirkossa oli paljon ihmisiä ja harras tunnelma. - Minun ajatukseni liikkuivat omia ratojaan Räisälän kirkkoon. Urkujen ” Enkeli taivaan lausui näin ”, kuului korviini Räisälästä. Alttarilta kuului : ” Älkää peljätkö ! sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon ”. Tämä rohkaiseva sanoma kuuluu kaikille, meille evakoillekin. Kirkonkellot kaikuivat tummaan avaruuteen. Kansa tulvi ulos kirkosta. Autojen allejäämistä ei tarvinnut pelätä, hevosten ripeää kavion kapsetta ja hirnahtelua kyllä. Mäki-Latvalan Polle juoksi hoputtamatta kotiin päin. Kotona isäntä Alfred kuunteli evakkoväen kanssa radiojumalanpalvelusta. Kaikkia radiolähetyksiä häiritsi ” Teuvan Tiltu ”. Selvällä suomenkielellä haukuttiin jatkuvasti Suomen herroja. Juonia ja valheita tuli taukoamatta.

                        Joulupäivänä evakkoväki sai kutsun talon tupaan joulukahville - korviketta ja osaksi kahvia. Yhdessä lauloimme jouluvirren. Vielä jouluiltana kävimme naapurissa Eeva-tätiä, Hildaa ja pientä Elvi-vauvaa tapaamassa. Hän syntyi 22.12.1939.

                        Kanssakäyminen sukulaisten ja kaikkien ihmisten kanssa oli mielen ravintoa. Silloin oli erittäin kovia pakkasia. Kuitenkin evakot huopatossuissaan tallasivat pitkin teitä, kävivät toisiaan. Kuunneltiin uutisia sodasta. Kitsaasti kului talvenselkä, mutta luonnon järjestys kulki vakaasti eteenpäin. Alkoi kevätkuu. Päivät kirkastuivat, mutta eteemme kohosi synkkä pilvi.

                        13. maaliskuuta 1940 Moskovassa julistettiin rauha. - Se oli itkun ja ikävän päivä erityisesti meille karjalaisille. Karjala meni vapauden lunnaaksi.

                        Ei muuta osattu kuin itkeä ja ihmetellä. Mihin täältä joutunee ? Se hiukan helpotti, kun tavata toisia karjalaisia. Juonekselaiset asuivat lähikylässä, Kiikerinkylä, Hilda ja Eeva-täti asuivat Harjunmäellä, aivan lähellä. Sodan jälkiä selviteltiin. Minä jätin kauppatyöt ja menin Etelä-Pahjanmaan Kansanopistoon Ilmajoelle syyskuun alusta 1940-1941 toukokuuhun.

                        Veljekset pääsivät sodasta, kunnes kutsuttiin takaisin. Perheille tuli muutto Peräseinäjoelle. Eemelin perhe sijoitettiin Viitalan kylään Haaviston taloon, jossa oli ystävällinen, puhelias emäntä Fiia, juoppo mies, jonka etunimeä en muista. Oli iso tupa ja kamari.

                        Äiti: ” Siin Haavistol ei olt viel hellaakaa, siin ei olt, ko takka ja meist ol outo, ko eihä myö meinattu osata sil takal keittää mittää ruokaa oikei”.

                        Evakoilla ei ollut omaa tilaa, sai olla joka paikassa. Rento meininki, siivo sekainen. Piha-alueella oli laudoista rakennettu aitta. Eino nukkui siellä kesällä, jonne minäkin sain sijani, kun tulin opistosta. Muutaman kuukauden tässä oltuamme Eemelin perhe ja äiti muuttivat lähemmäksi kirkonkylää Aukusti ja Lempi Lammin taloon. Siellä oli vapaa meininki ja ystävällinen suhtautuminen evakkoväkeen.

                        Minä pääsin töihin Peräseinäjoen kansanhuoltotoimistoon. Asuin kotiväkeni kanssa. Kesällä nukuimme talon tyttären Lailan kanssa vinttikamarissa. Aivan lähellä Haussin mökissä asui Toivo-veljeni perhe, Johanneksen ( Jussin ) perhe asui Lauri Kannon talossa, Hilja ja Ville Samppa Kannon talossa, Uunon perhe Edla Alangolla, Hilda ja Väinö, sekä Eeva-täti Arvo asuivat Flinkkilän talossa. Sukulaiset olivat lähetysten, paitsi Anni ja Arvo Harhio Kokemäellä.

edellinen   - Sivu 3 -   seuraava