Räisäläinen maaliskuu 2007
Lehdet 2007 sivulle
Säätiön valtuuskunnalla kokous
Räisäläisten Säätiön valtuuskunnan kokous pidettiin Räisälän Kansanopiston tiloissa Kokemäellä lauantaina 3. maaliskuuta 2007. Kokous oli 60 vuotta ja kaksi päivää säätiön perustamisen jälkeen. Varsinainen säätiön perustava kokoushan pidettiin Räisälän kansanopistossa Köyliön Lallintalossa 1. maaliskuuta 1947. Kokouksessa katsottiin tulevaisuuden tuovan mukanaan muutostarvetta joillakin alueilla vaikka toimintaa jatketaankin entiseen tapaan.
Omat evakkotieni
Kuismat ja talo, jossa he asuivat ennen talvisotaa.
Lyyli Koponen o.s. Kuisma
Olin 11 vuoden ikäinen, kun talvisota alkoi ja ensimmäinen evakkotaival. Sodasta oli jo
huhuttu pitkän aikaa, mutta vähän ennen joulua tultiin sanomaan, että nyt pitää lähteä,
eikä mukaan saa ottaa enempää mitä jaksaa kantaa.
Isä jäi vielä sinne kun me toiset lähdimme. Äidillä oli syli täynnä, kun meidän Onni oli
vasta muutaman kuukauden ikäinen.
Sarkisalon osuuskassan toimitalo
Särkisalon osuuskassa 100 v.
Räisälän Särkisalon osuuskassa aloitti toimintansa 100 vuotta sitten. Se oli ainut Satakuntaan evakkoon tullut osuuskassa, joka jatkoi toimintaansa liittymättä mihinkään toiseen kassaan. Omilta juuriltaan jatkaminen oli ainutlaatuista jopa koko Suomeakin ajatellen. Nykyisin keväällä 1907 aloittanut laitos kantaa nimeä Säkylän Osuuspankki.Lue lisää..
Posliininmaalaajamestari
Kangasalalla asuva posliininmaalaajamestari Katri Viitasen (o.s. Puputti) piti tammikuussa myyntinäyttelyn Tampereella vapaaehtoisen vanhustyön keskuksessa Mummon Kammarissa. Näyttelyn teema oli Juuret ja siivet. Katri omisti tapahtuman isänsä ja äitinsä muistoksi.
Kaakelilaatoille maalatuissa tauluissa on useita kuvia Räisälästä.
Hermoratahierojaksi
Elmi Vatja (o.s. Lehtonen) on Länsi-Suomen hermoratahierojaopiston kouluttama hermoratahieroja. Nyt hän toteuttaa käytännössä seitsemän kuukauden peruskurssilla saamaansa koulutusta hieromalla asiakkaitaan kotonaan Kauttualla.
Tyttö evakossa
Anna-Liisa LössnerAseman odotushuoneessa vietetyn ankean yön jälkeen aamu valkeni tapansa mukaan. Ja noutajat saapuivat. Meidät vietiin taloon, kauas asemalta. Pienessä huoneessa asui viisi henkeä. Muutimme pian toiseen taloon, lähemmäksi kauppoja ja asemaa. Miksi se aseman läheisyys tuntui tärkeältä? Siksikö, että sen kautta olimme tänne tulleet, ehkä pääsisimme pian asemalta junaan, joka veisi meidät takaisin kotiin? Kamari, ovi aukeni kylmään porstuvaan: veti. Veti ikkunasta, josta näki umpipihan. Veti seinistä. Talo oli vanha. Omistaja oli vanha nainen, jolla oli reuman runtelemat koukeroiset sormet. Vanhemmat nukkuivat sängyssä.