Pajupilliä tehdessä

-  no, mie en iha tarkkaa tiije, mut sannoot, et siel on enne pitänt kasvattaa humalaa oikei virkavalla
   määräyksest.

-  mikä semmone humala sit on?

-  se on semmone köönnöskasvi, mikä kiipiää puita myöte yllää.

-  jaa, - mitä varte se virkavalta semmost käske kasvatta?

-  no, sitä humalakukkaa käytettii enne olue maustamissee.

-  jaa, vai ni, heh – heh.

-  kyl tääl on kaunist.

-  no, niihä tääl on ja miekii hyväst muistan ko olin jo kuusvuotine sillo -44, ko toise kerra täält
    jouvuttii lähtemää.

-  miltäs se tuntu, ko joutus kottoo lähtemään?

-  mie olin sillo viel ymmärtämätö, enkä osant ajatella asja vakavuutta – paremmiki olin hyvillää, ko
   pääs junnaa.

-  oleks sää viel hyvilläs?

-  no, enhä mie nyt ennää hyvillää ole, mut on sin Koskelki ja Uuteekaupunkii juur tunt, et en mie nyt
   ennää tän asumaa tulis. Tytöt, teil on se paras paikka siel Koskel ja Raatalas, mut muistakaa, et
   teijä juuret sattoi vuosii ajalt on tääl. Käykää tääl ja haastakaa täst Karjalast viel lapsilekkii ja sit
   mummon lastelapslil.

-  juu, kyl me.

   Pajupillin teossa Vuoksen varrella Kiviniemen Losevskajassa 15.6.-12 Aimo K