74. Räisälä-juhla Harjavallassa

Kesäkuun viimeisenä sunnuntaina vietettiin Räisälän pitäjäjuhlia Harjavallassa.
Juhlamessu pidettiin vanhassa kirkossa ja pääjuhla Harjavalta-salissa.

Harjavalta-salissa oli pääjuhla, joka aloitettiin perinteiseen tapaan ”Karjalaisten laululla”. Räisäläisten Säätiön hallituksen puheenjohtaja Jouko Perttu esitti tervehdyssanat ja Harjavallan kaupungin tervehdyksen juhlaan toi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Pirjo-Riitta Tuomela. Musiikkipainotteisessa juhlassa esiintyivät: Harjavallan Soittokunta; Saara Humalamäen lauluja Teemu Kosken säestämänä; Pasi Nieminen laulu ja Vesa Formunen säestys. Juhalpuheen piti VTT Seppo Lallukka ja juhlanjuontajana toimi Mauri Paavilainen.

Seila Hoppendorffin puhe sankarihaudoilla

Räisäläisten Säätiön hallituksen varapuheenjohtaja Seila Hoppendorff sanoi, että on suuri kunnia olla puhumassa Harjavallan sankarihaudoilla ja Karjalaan jääneiden muistomerkillä vaikka hänellä itsellään ei ole sukulaisia tai tuttavia haudattuna Harjavallan sankarihautoihin.

-Sankarihaudat tulivat kuitenkin tutuiksi minulle, kun työskentelin nuorena kolmena kesänä seurakunnan kesätyöntekijänä. Silloin hoidin kukkaistutuksia ja nurmikenttiä. Muistan myös lukeneeni sankarivainajien nimiä ja vuosilukuja, silloin haudoissa lepäävät tuntuivat kaukaisilta, vierailta, alle 18-vuotiaan silmissä ehkä jopa vanhoilta.
-Sankarihautausmaalle kulki myös tieni useana Itsenäisyyspäivänä, jolloin olin mukana partiolaisten soihtukulkueessa. Taisin ensimmäisen kerran olla 7, kun kannoin soihtua, enkä tuolloin osannut ajatella suuresti sankarihaudoille merkitystä. Sen olin ymmärtänyt, että sinne meneminen oli iso asia, jolloin tuli olla hiljaa ja paikoillaan. Kunniatehtävä.
-Karjalaan jääneiden muistomerkki se vasta oli kummajainen. Se ei kertonut minulle mitään. Ei kertonut - vai antoiko odotuttaa. Sitten tuli aika, jolloin aloin ymmärtämään mitä näiden kivilaattojen alle joutumiselle oli tarvinnut uhrata: oman henkensä – muiden hyväksi.
-Oli vainaja sodassa sitten nuori tai vanha, nainen tai mies, jokainen on liikaa. Aina olet jonkun lapsi, sisar, isä/äiti, sukulainen, naapuri, ystävä. Suru, ikävä ja tuska koskettaa läheltä ja kaukaa.

Rintama-alueiden metsistä löytyy edelleen sotilaiden jäännöksiä

Suomessa sodan aikana oli vallalla varsin poikkeuksellinen käytäntö lähes poikkeuksetta haudata sankarivainajat kotiseudun multiin. Tämä palautustyö on menossa edelleen, kun rintama-alueiden metsistä yhä löytyy sotilaiden jäännöksiä. Tähän avautui mahdollisuus 1990-luvun alussa Neuvostoliiton hajottua – vainajien jäännöksiä päästiin etsimään jatkosodan sotatoimialueelta, lähinnä Karjalankannakselta, totesi Seila Hoppendorff. -Vuonna 1943 perustettu Kaatuneiden muistotoimikunta antoi asiantuntija-apua ja tarjosi kunnille ja seurakunnille yhteyksiä arkkitehteihin ja kuvanveistäjiin, kun sankarihauta-alueita aikanaan suunniteltiin ja rakennettiin. Muistotoimikunnan kanssa Muistosäätiö järjesti hautausmaa-arkkitehtuuria ja muistomerkkejä koskevia kilpailuja. Tuolloin luotiin puitteet ja käytännöt sankarivainajien muiston vaalimiseen.
-Täällä Harjavallassa saamme katsella kaunisti kukitettua maata, siistejä käytäviä ja jylhiä muistomerkkejä. Sankarihautausmaata vartioi Vartijasotilas, joka on köyliöläissyntyisen, ateljeekotiaan Harjavallassa pitäneen taiteilija Emil Cederceutz:n käsialaa. Seila Hoppendorff päätti puheensa säkyläläisen Jaana Sillanpään runoon ”Kiitos ja kunnia”.

Lue lisää pitäjäjuhlasivulta..

Takaisin elokuun 2019 lehteen