Syyspäivä Säkylässä
Suvannon seudun pitäjäyhteisöjen toisen vuositapaamisen osallistujat.
Teksti: Seila Hoppendorff (Räisäläisten Säätiö)
Kuva: Kirsti Tupala
Suvannon seudun säätiöt ja pitäjäyhteisöt kokoontuvat kahdesti vuoden aikana ja tällä kertaa Räisäläisten Säätiö järjesti tapaamisen Säkylässä 27.9.2014. Kaunis aurinkoinen syyssää saatteli kokoukseen tulijat, joko suoraan kokouspaikka Tupalan Hoviin tai Räisälä- keskuksen kautta Köyliöstä. Kokous oli kymmenen toimintavuotensa aikana 20:s. Minä osallistuin ensimmäistä kertaa.
Ensikertalaiselle olikin mielenkiintoista kuulla aivan alkuun kaikkien paikalle päässeiden esittäytymiskierros, joka ei ollut vain nimi nimen perään. Jokainen kertoi nimen lisäksi vähintään sen, että mistä suunnalta Karjalaa sukujuuret löytyivät. Paikallistin jokusen paikannimen kartalta ja saatoin todeta: bingo! - Olenhan vasta opettelemassa Räisälän kyliä.
Tuo muiden pitäjien ja kylien hahmottaminen sekä niihin tutustuminen ”oman pitäjän” lisäksi on yksi hyvä syy kokoontumisellemme. Yhteinen historia Suvannon seutulaisille auttaa ymmärtämään yhteydenpidon kiemurat ja halun säilyttää kontaktit itärajan taakse, sekä palon saada säilytettyä mahdollisimman paljon olemassa olevia kohteita suomalaisajasta. Lisäksi yhdessä asioiden mietintä antaa usein uusia näkökantoja ja toimintamalleja. Yhteistyö on lisäksi rikastuttavaa.
Yhdessä olemme vahvempia
Kokouksessa ei alettu murehtimaan maailman poliittista tilannetta, joka toki koskee meitä kaikkia ja herättää kysymyksiä. Totesimme, että päivänpolttavat uutiset ovat saattaneet vaikuttaa jossakin määrin esim. tapaamisiin, jotka ovat jääneet toisinaan torsoiksi rajanaapurimme osalta. Se kuinka jatkaisimme naapurimme kanssa, tiivistyi sanontaan: suhtaudutaan ” Lehmän levollisuudella”.
Yhteistyö venäläisten kanssa näyttäisi vaativan ”venäläisen systeemin” tuntemista ja tuskin pahitteeksi ei olisi oppia myös heidän tapakulttuuriaan. Kannaksen yhteyshenkilöiden kartoittaminen ja yhteystietojen päivittäminen pitäisi olla ajan tasalla, jotta mahdolliset vierailut, matkat ja muu yhteistyö sujuisivat mahdollisimman mutkattomasti. Suvannon seudun säätiöt ja pitäjäyhteisöt jatkakoot menestyksellistä yhteistyötä Karjalan Kannakselle luottaen: kun meillä menee hyvin ja teillä menee hyvin - kaikilla menee hyvin.
Pitäjälehtien tulevaisuus
Pöydälle nostettiin kysymys pitäjälehtien tulevaisuudesta. Onko syytä miettiä yhteistä lehteä. Kuultiin kuinka pitäjälehdet voivat tällä hetkellä. Puheenvuoroissa todettiin, että esim. Pyhäjärvilehti, jota on painettu vuodesta 1955 sekä samoin vuodesta 1957 ilmestynyt Suvannon seutu voivat ihan mukavasti. Räisäläisen (1955) todettiin myös saaneen uutta ilmettä ja hengittävän ihan mukavasti. Toki kaikkien lehtien haaste on saada uusia tilaajia tai ainakin pitää lukijakunta nykyisissä lukemissa. Kukaan ei juuri nyt kokenut tarvetta suuriin muutoksiin pitäjälehden osalta. Yhteinen näkemys oli, että seurataan tilannetta ja pidetään mielessä, josko tulevaisuudessa pitää harkita lehtien yhdistämistä.
Pitäjälehtiä on myös saatavilla Internetistä. Kannatusta sai ajatus, että vähintäänkin yhteisöiden kotisivujen kautta löytyisi linkki eri pitäjälehtiin. On ne sitten julkaistu kokonaan tai osittain. Tärkeänä väylänä pidettiin myös, että linkit löytyisivät Karjalan Liiton nettisivuston kautta.
Virtuaalivierailuja
Klisee lienee todeta, että netti/virtuaalimaailma on tätä päivää. Sekä omissa yhteisöissä, kuin myös rajanaapurin puolella ihmiset käyttävät erilaisia väyliä tiedonhakuun, yhteyksien luomiseen ja aikansa seuraamiseen juuri virtuaalisesti. Kontakteja luodaan yhä enemmän erilaisten laitteiden kautta ja ilman rajamuodollisuuksia. Se sukupolvi, joka ei ole syntynyt, elänyt tai vielä kokenut vierailua konkreettisesti juurillaan Karjalassa saattaa, tehdä netissä ensivierailun vaikka paikallisjunassa matkalla töistä kotiin. Ei pidä unohtaa yhdistyksien ja säätiöiden kotisivuja eikä vapaampien esim. facebooktyyppisten sivustojen ylläpitämistä. Se, kuinka niissä esittäydytään, on käyntikortti ja mainos jokaiselle vierailijalle. Palaako virtuaalivierailija uudelleen - jäikö kiinnostus itämään. On paljon kiinni siitä kuinka mielenkiintoinen, houkutteleva, selkeä ja vastauksia antava sisältö on sivustoilla. Tämä kaikki tarvitsee kuitenkin ihmisen usein talkoolaisen, joka syöttää tietoja ja pitää yllä sivustoja. Kaikkea toimintaa ei tule kuitenkaan siirtää sähköiseen muotoon.
Luonto- ja kulttuurikohdekartta
Keskusteltiin luonto- ja kulttuurikohteiden kartoittamisesta kartaksi kohde-esitteineen. Nyt on aika, jolloin olisi otollista saada muistiin merkatuksi olleet ja olevat kohteet. Tämä työ tulisi aloittaa välittömästi ja saada tallennetuksi muotoon jos toiseen. Kohteiden merkitseminen tarkoin koordinaatein sekä informaatio on tehtävä nyt, jotta tuleville sukupolville jäisi jälkiä, joita etsiä ja tutkia.
Tämäntyyppinen työ on aloitettava mahdollisimman nopeasti, koska niitä kohteita, joita vielä rajan takana on havaittavissa, ei ehkä ole vuoden tai kahden kuluttua. Luonto peittää tai ihminen hävittää. Muistijälkikin on valitettavasti katoavaa. Osa mahdollisesti karttaan tulevista kohteista on toki olemassa ja hyvässä kunnossa, mutta niidenkin kartoittaminen on tehtävä.
Itse näkisin tässä mahdollisuuden tarvittaessa Suvannon seudun matkailun monipuolistamiseen ja lisäämiseen. Luontomatkailu on suosittua ja mikäpäs sen mielenkiintoisempaa kuin virallisen geokätkön etsintä esi-isien mailla.
Viedään viestiä eteenpäin
Suvannon seudun säätiöiden ja pitäjäyhteisöjen kokoontumisissa ei tehdä sitovia päätöksiä, mutta mietinnät ja ratkaisumallit viedään eteenpäin omille tahoille. Mielestäni yhteisen pöydän ääreen on syytä jatkossakin istua, jotta tiedämme mitä naapuripitäjissä pohditaan ja työstetään, mitä voimme tehdä yhdessä ja missä tarvitsemme lisäapua. Juuret ovat päivä päivältä kauempana, mutta kun niitä ravitsee ja kastelee riittävän usein, ne eivät häviä.