660 räisäläistä evakkoa asettui Euraan. Useimmat olivat lähtöisin Särkisalosta ja Ivaskasta. Syntyi 77 viljelys- ja asuntoviljelystilaa, keskimäärin viiden hehtaarin kokoisina.

Suurimmat maanluovuttajat olivat A. Ahlström Oy, Euran seurakunta ja Vaaniin kartano. Maanluovutus sujui suhteellisen hyvin ilman sanottavia riitoja. Myös rakennusvaihe onnistui olosuhteet huomioonottaen, ongelmana tietenkin yleinen rakennustarvikkeiden niukkuus. Talkoohenkeä riitti ja naapurin auttaminen oli lähes elämäntapa. Kodit valmistuivat vuoteen 1952 mennessä.

Räisäläisiä on ollut lukuisissa Euran kunnan luottamustehtävissä vuodesta 1946 lähtien. Kunnanhallituksessa Juho Haikonen, puheenjohtajana, kunnanvaltuustossa Armas Ellonen, Juho Haikonen, Matti Haikonen, Eino Ihalainen, Armas Karonen, Matti Kopra, Jouko Lindgren, Viljo Puputti ja Tauno Tiussa. Kunnan eri lautakunnissa on ollut vuosikymmenten kuluessa monia räisäläläisiä. Samoin seurakunnan ja eri taloudellisten yhteisöjen sekä pankkien hallinnossa. Ehkä merkittävimmällä virkapaikalla räisäläisistä on ollut Jouko Lindgren, joka toimi pitkään Euran nimismiehenä.

Euran Karjalaiset ry perustettiin 1945. Seuraan liittyi heti 28 jäsentä. Suurin jäsenmäärä 429 oli vuonna 1949. Alkuaikoina kokouksia saattoi olla jopa 12 vuodessa. Järjestettiin hengellisiä tilaisuuksia, iltamia, tansseja, kerran karnevaalitkin. Voimisteluryhmä kokoontui ja kilpailuja pidettiin yleisurheilussa ja hiihdossa.

Siirtoväen taloudellisia asioita ja ongelmia käsiteltiin kokouksissa ja tarpeen mukaan lähetettiin kirjelmiä valtiovallalle asti. Tajuttiin, että karjalaisten itsensä on yritettävä mahdollisimman paljon vaikuttaa omien asioittensa edesauttamiseen. Vuonna 1945 karjalaisilla oli kunnallisvaaleissa Siirtoväen vaaliliittonsa. Seuratoiminnan vakiinnuttua on edelleen pidetty määräaikaisjuhlia, tarinailtoja, retkiä, kokouksia, kilpailuja sekä osallistuttu karjalaisten yhteisiin heimojuhliin.

Vielä on mainittava Tarina-lehden ilmestyminen ja vuonna 1956 oman lipun vihkiminen Karjalan Liiton suurjuhlilla Helsingissä.

Jo Räisälän Särkisalossa toimi vireä marttakerho. Karjalasta lähdön jälkeen jatkettiin Jalasjärvellä Sanni Aholan puheenjohdolla. Sittemmin siirryttiin Satakuntaan ja kerho jatkoi Säkylässä 1945. Euran Marttayhdistys on tehnyt yhteistyötä Euran Karjalaisten kanssa mm. muonittaen kesä- ja joulujuhlat vuoteen 1982 asti. Euran Keskustanaisten kanssa oli yhteinen Kahvitupa 1940-50. Kotiseutuyhdistys Euran Pirtin edistämis- ja kunnostus töihin osallistuttiin talkoilla vuodesta 1983 alkaen.

Vuosien mittaan räisäläisistä on tullut euralaisia, jotka viihtyvät tyytyväisinä uudella kotiseudullaan.

takaisin etusivulle

Eurajoelle tulleen siirtoväen lukumäärä nousi korkeimmillaan tuhanteen. Tällaisen joukon sijoittaminen ei ollut helppo tehtävä. Kaikki asuttaviksi kelpaavat tilat täyttyivät. Oman ongelmansa muodosti siirtoväen karjan saaminen katon alle.

Kaikille paikkakuntalaisille ei siirtoväen sijoittaminen koteihin ja maan pakkolunastukset olleet helppoa sulattaa. Majoittuminen toisten nurkkiin usein varsin alkeellisiin oloihin oli evakoille karvas pala. Tunnettiin orpoutta, kuin oltaisiin toisen luokan kansalaisia. Joskus tuli kitkaa talonväen kanssa, mutta suurimmalta osalta sopeutuminen sujui hyvin, kun opittiin tuntemaan vaikeudet puolin ja toisin. Ystävystyttiin. Pian varsinkin nuoremmat karjalaiset olivat innolla mukana Eurajoen hyvissä harrastuksissa.

Eurajoen räisäläisistä suurin osa oli Hytinlahdesta (211 henkeä) ja Siirlahdesta (47). 1-13 henkeä oli peräti 14 Räisälän muista kylistä. Yhteensä räisäläisiä asettui Eurajoelle 350.

Eurajoelle muodostettiin 39 maanhankintalain mukaista siirtoväen hallintasopimustilaa. Näistä suurin osa, 29 tilaa, sai keskimäärin n. 9 hehtaaria valmista peltoa sekä metsämaata 25-30 hehtaaria. Asuntoviljelystiloja muodostettiin kolme. Niillä oli peltoa 3-4 hehtaaria ja n. 15 hehtaarin metsäpalstat. 1-2 hehtaarin asuntotiloja syntyi seitsemän.

Eurajoelle perustettiin kuusi n.s. kylmää tilaa, niistä viisi Irjanteen Kyläjärvelle. Näistä vain yhdellä oli valmista peltoa parin hehtaarin kappale. Tilat saivat 10-17 hehtaaria pelloksi raivattavaa niittyä, entistä järven pohjaa. Sen kuivattaminen osoittautui hankalaksi. Patoamiset ja pumppuamiset eivät tuottaneet tulosta. Vasta kymmenen vuoden kuluttua saatiin veden vaivat poistettua. Valtion kustannuksella perattiin yli viiden kilometrin laskuoja, ja järven pohja saatiin kuivatuksi. Kyläjärvestä tuli Järvikylä, ja kylmien tilojen "lämmenneillä" pelloilla lainehti teräinen vilja.

Järvikylän raivaajat: Aarne, Hugo ja Lauri Huppunen perheineen (tila "Sirlahti", peltoa 20 ha, metsää 30 ha), Yrjö ja Hilja Väkiparran perhe ("Yrjölä", 46 ha), Matti ja Elsa Ihalaisen perhe ("Ihala" 11 + 31 ha), Adam ja Liisa Matikka ("Isoluoto" 18 + 24 ha), Väinö ja Elvi Ohvo ("Ohvonaho" 17 + 32 ha).

Eurajoen kunnanvaltuustossa aloitti vuonna -48 kaksi räisäläistä: Jorma Helasvuo ja Matti Ovaska, joka oli sitten valtuutettuna viisi kautta 1948-64. Hänen poikansa Pentti jatkoi isänsä jälkeen 64-84. Muut räisäläisvaltuutetut: Matti Korte 51-53, Matti Javanainen 51-56, Aarne Huppunen 51-53 ja 61-72, Kalervo Asikainen 83-91. Pitkäainen kunnanhallituksen jäsen oli Aarne Huppunen (57-80), joka oli monissa muissakin kunnallisissa luottamustehtävissä. Eri lautakuntien jäseninä on jatkuvasti ollut räisäläisiä. Seurakunnan luottamustehtävissä ja lukuisissa taloudellisissa ja aatteellisissa yhteisöissä räisäläiset ovat niinikään kunnostautuneet.

Karjalaseura on alusta alkaen ollut kiinteä yhdysside, josta on haettu henkistä voimaa. Seura toimii edelleen tarmokkaasti.

takaisin etusivulle

Karjalaista siirtoväkeä muutti Harjavaltaan sankoin joukoin. Kuntaan Imatralta siirtynyt Outokumpu Oy:n kuparitehdas toi tullessaan henkilöstönsä. Rakentaminen antoi työtä suurelle joukolle. Pienestä (88 neliökilometriä, n.2.500 asukasta) ja idyllisestä jokirannan maalaiskunnasta alkoi kehittyä teollisuuskeskus, jossa tänä päivänä valtaosa lähes 9.000 kaupunkilaisesta saa toimentulonsa teollisuudesta ja palveluammateista. Murros on ollut totaalinen.Oman painavan leimansa Harjavallan voimakkaaseen kehitykseen ovat antaneet karjalaiset, joita sinne saapui peräti 45 luovutetun alueen kunnasta.

Harjavallan Karjalaiset-seura perustettiin helmikuussa 1945, jolloin räisäläisiä ei siellä vielä paljoakaan ollut. Jo vuotta myöhemmin heidän määränsä oli kohonnut 143:een ja siitä pian yli kahdensadan. Valittiin edustajat vapaahuollon kokouksiin ja tehtiin kunnalle anomus siirtolaisten edustajan saamiseksi kansanhuoltolautakuntaan. Päätettiin järjestää tutustumisillanvietto ja karjalainen "suurjuhla" Harjavaltaan. Molemmat toteutuivat. Äitienpäiviä ruvettiin viettämään, samoin Kalevala-juhlia. Seuralle ostettiin gramofoni, jota vuokrattiin urheiluseura Jymylle varauksella, että Jymyllä pitää olla omat levyt!

Seuralle perustettiin myös nuoriso-osasto "toimimaan sekä vakavan että kevyen ohjelman merkeissä". Tavoitteena olivat opiskelu, retkeily, urheilu ja näytelmäharrastus. Eräässä vaiheessa vunukat innostettiin tanhuamaan, ja sitä iloa riittää yhä. Harjoituksia ja esiintymisiä on tiheään.

Alkuaikoina keskityttiin avustus toimintaan. Varoja koottiin juhlatilaisuuksilla sekä anomalla rahaa kunnalta ja teollisuuslaitoksilta. Naisjäsenet antoivat sukkapuikkojen helskyä seuran talouden tukemiseksi. Vapaahuoltoon, huoneenvuokralautakuntaan ja kansanhuoltoon saatiin edustus, kunnallisvaaleihin asetettiin ehdokkaat. Pidettiin korvausanomusten täyttökurssit.

Karjalan Liiton juhlille on osallistuttu vuosittain. Seuralla on oma lippu ja arvokas pöytästandaari, joka kuvaa Karjalaamme ilon ja surun maakuntana punaisella, mustalla ja keltaisella värillään, menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden symbolein.

Harjavallan Karjalaseuran puheenjohtajina ovat olleet seuraavat räisäläiset: Väinö Niittymäki, Einar Liimatainen, Eino Paavilainen, Albert Kuisma, Tauno Rouhiainen, Lauri Tonteri, Kauko Kiuru, Pentti Korhonen ja Heikki Haikonen.

Räisäläiset yritykset löysivät Harjavallassa hyvän kasvualustan: ainakin Räisälän Liike, Yrjö Poikselän villakarstaamo, Väinö Vaitojan puusepäntehdas, Liimataisen kirjakauppa, Albert Kuisman rautakauppa ja urheiluliike Kukola-Sport ovat edustaneet räisäläistä yrittäjähenkeä parhaimmillaan.

Pankkien, eri taloudellisten ja aatteellisten yhteisöjen hallinnossa ovat räisäläiset olleet innokkaasti mukana. Kunnanvaltuustoon kohosi 1948 Adam Mykkänen. Hänen seuraajiaan ovat olleet Matti Torikka, Einari Liimatainen, Johannes ja Kari Henttinen sekä Marjatta Majuri. Lauta- ja johtokunnista on aina löytynyt hyviä räisäläisiä.

Harjavalta elää terävällä sykkeellä nykypäivää. Siihen mahtuu kuitenkin hyvin muukaan räisäläinen perinne ja sen uskollinen vaalinta.

takaisin etusivulle

Hinnerjoki oli pieni kunta Lounais-Satakunnassa - pinta-ala 11.600 hehtaaria - ennen kuin 1970 tapahtui kuntaliitos Euraan. Kivijärven kylä liitettiin Laitilaan, ja sen jälkeen muu Hinnerjoki "pyyhkäistiin pois maailmankartalta".

Maanhankintalain nojalla perustettiin Hinnerjoelle 13 tilaa. Ne oli alkuaan aiottu jakaa metsäpirttiläisille, mutta Juho Tiira lähti Helsinkiin silloisen maatalousministeriön asutusasiain johtajan Veikko Vennamon puheille. Tällöin metsäpirttiläiset saivat tilansa Alastarolta, ja Hinnerjoelle järjestyi yhtenäinen räisäläisasutus. Perustetut tilat olivat yleensä melko pieniä, tavallisesti kantatilojen sivupalstoja.

Metsää pyrittiin tiloille saamaan lähietäisyydeltä. Luovuttajien ja saajien välille ei ilmaantunut suurempia ristiriitoja, kaikesta sovittiin asiallisesti. Peltoalat olivat noin 8-11,5 hehtaarin ja metsät 25-48 hehtaarin kokoisia. Suurimmat yksittäiset luovuttajat olivat Hinnerjoella Vehmaan-Kreulan tila 14 ha ja Kylä-Kreulan tila 13,5 ha. Eniten metsämaata luovutti valtio, jonkin verran saatiin myöskin kunnalta.

Vapaaehtoisilla, suoraan yksityisiltä ostetuilla kaupoilla siirtyi räisäläisille omistajille viisi maatilaa, nämäkin kooltaan melko pieniä. Yksi perhe osti omakotitalon. Hinnerjoelle sijoittui noin 85 räisäläistä. Pian kuitenkin määrä väheni, kun osa nuorista lähti opintielle ja osa siirtyi työnhakuun muille paikkakunnille.

Rakentaminen alkoi pääasiallisesti 1947 ja jatkui ripeästi pari vuotta. Yleinen naulaaja sementtipula hidasti tahtia jonkin verran, mutta naapureilta lainaamalla päästiin eteenpäin. Vuonna 1950 oli kaikki valmista. Vielä on mainittava, että Hinnerjoella tapahtui maiden uusjako päättyen 1955. Silloin joutuivat muutamat siirtolaisetkin vaihtamaan peltojaan ja osallistumaan jakokustannuksiin.

Itsenäisen Hinnerjoen kunnan aikana kunnallishallinnossa oli räisäläisten osuus hyvin näkyvä. Pisimmän työn tällä saralla suoritti Tauno Tiussa. Tauno Tiussan sydäntä lähellä olivat myös sotaveteraanit ja sotainvalidit, joiden asioita hän hoiteli esim. auttamalla hakemuksien täyttämisessä.

Hinnerjoen Karjala-seura perustettiin 1947. Puheenjohtajana toimi Tauno Tiussa koko ajan, kuolemaansa maaliskuuhun 1995 asti. Seura toimii edelleen.

takaisin etusivulle

Noin 80 räisäläistä - entisestä Muonolasta, Kiisanlahdesta ja Patakselasta - asettui asumaan evakkomatkan jälkeen Honkilahteen. Syntyi yhteensä 17 tilaa kooltaan 2-80 hehtaaria. Suurimmat maanluovuttajat olivat A. Ahlström Oy ja valtio. Maanlunastuslautakunnan teknillisenä apulaisena toimi mv. Matti Räsänen alueinaan Honkilahti, osittain myös Eura, Köyliö ja Säkylä. Räsäsen osuus maanhankinta-asioihin oli merkittävä, koska hän tunsi entiset ja uudet seudut. Maiden lunastukset sujuivat vaikeuksitta muutamia pieniä hankaluuksia lukuunottamatta. Luovuttajat nimittäin yrittivät kaataa suurimpia puita kilpaa rajojen vetäjien kanssa, mutta sopu silti säilyi.

Talkootöinä on raivattu täysin kylmä tila Pellervo ja Lahja Paavilaiselle sekä useampiin tiloihin lisämaita. Rakentaminen sujui silloisissa olosuhteissa hyvin, vaikka tarvikkeista oli pulaa. Vuonna 1951 olivat kaikki asuin- ja karjarakennukset valmiina.

Räisäläiset olivat edustettuina kaikissa kunnan yhteisöissä, esim. kunnanvaltuustossa Toivo Ruotsalainen, Pellervo Paavilainen ja Tatu Asikainen, kunnanhallituksessa mm. Onni Junkkari ja Pentti Härkönen. Osuuspankin johtokunnassa olivat Toivo Ruotsalainen, Eero Ruotsalainen ja Tatu Asikainen. Seurakunnan luottamustehtävissä: Onni Junkkari, Eero Ruotsalainen ja Jorma Ellonen. Honkilahden meijerin hallinnossa Pentti Härkönen. Honkilahden metsästysseuran Eräveikkojen puheenjohtaja on Tatu Asikainen. Toimintaansa jatkoivat Honkilahdessa Unnunkosken nuorisoseura ja Unnunkosken martat. Nuorisoseura: puheenjohtajat Onni Junkkari ja Hellin Junkkari, sihteerit Terttu Naukkarinen, Inkeri Ruotsalainen, Eila Naukkarinen, rahastonhoitaja Mauri Räsänen. Marttayhdistys: puheenjohtajat Hellin Junkkari ja Hilkka Ellonen, sihteerit Vappu Sallinen, Eila Naukkarinen, Anna-Liisa Lössner, rahastonhoitaja Aune Härkönen.

Honkilahden Karjalaiset-seura perustettiin 1946 Honkilahden nuorisoseuran talossa. Ensimmäinen puheenjohtaja oli Matti Räsänen ja sihteeri Johannes Suutari. Seura toimi karjalaisten ja paikkakunnan hallintoelinten yhdyssiteenä.

Nuorisosta pääosa on joutunut toimeentulonsa takia siirtymään muualle, vain muuutama on jäänyt jatkamaan vanhempiensa ammattia maanviljelijöinä. Unnunkosken koulupiirin mielenkiintoisen perinnekartan ovat laatineet Leonid Kannin ja Mauri Räsänen. Arvi Naukkarisen käsialaa on ansiokas nuorisoseuran historiikki.

Honkilahden kävi kuten Hinnerjoenkin: se liitettiin 1970 Euraan.

takaisin etusivulle

Kiukaisten pieni noin 4.000 asukkaan kunta sijaitsee räisäläisten varsinaisella asutusalueilla Eura- ja Köyliöjokien rantamilla. Uuden kotiseudun ja kodit täältä saivat Timoskan ja Unnunkosken koulupiirien asukkaat, johon kuului Tekemälahden laaja kyläkunta. Nämä kyläthän sijaitsivat Vuoksen vesistön länsirannalla, joka oli ja on kuuluisa rikkaasta ja rehevästä kasvillisuudestaan. Kiukaisiin siirtyi asukkaita monelta muultakin paikkakunnalta, esim. Kaukolasta.

Kun pika-asutustilojen muodostaminen pääsi alkuun, niitä saivat edellä mainittujen kylien asukkaat. Räisäläisiä oli noin 350 henkeä. Asuntoviljelys- ja viljelystiloja tuli noin 58 kappaletta. Tilojen koot olivat 1-17 ha viljeltyä. Suurimmat maanluovuttajat olivat: Heikki Tolvi, Antti Maijala, Nestori Juusela, Niilo Jaakkola, Arvo Perttu, Paavo Perttu, Paavo Erkkilä, Vilho Erkkilä ja Niilo Myllymaa. Vaikka maanluovuttajat kokivat menetyksensä ehkä kipeänäkin, mainittavia erimielisyyksiä ei ollut, vaan suhtautuminen oli asiallista.

Jokainen uusi tilallinen tarttui saamaansa maa-alueeseen innolla, kuin hukkuva oljenkorteen. Rakennuspiirustuksiin alettiin tutustua ja jokainen valikoi parhaaksi katsomansa. Tarvikepula oli sanoin kuvaamaton. Väliaikaisen asumisen jälkeen päästiin muuttamaan uusiin koteihin vuosina 1947-49. Sitä mukaa alkoi osallistuminen kunnan, seurakunnan, erilaisten järjestöjen ja taloudellisten yhteisöjen toimintaan. Kunnan luottamustoimiin kauimmin kuuluivat: Arvi Paavilainen, Viljo Tenhonen, Toivo Korte, Tauno Meski ja Lauri Paavilainen. Kirkkovaltuustoon ja -neuvostoon kuuluivat Väinö Poutanen, Hilkka Meski ja Laura Nurmi.

Hytinlahden Osuuskassa siirtyi ja liitettiin Eurajoen Osuuskassaan.

Vuosi 1946 oli vilkasta karjalaisseurojen perustamisaikaa. Karjalan Liiton johdolla syntyi paikallisia karjalaisseuroja karjalaisten yhdyssiteeksi ja taloudellisten pulmien selvittämiseksi. Kiukaisissa asuvat karjalaiset päättivät 27. tammikuuta 1946 perustaa Kiukaisten Karjalaiset -nimisen seuran.

Ensimmäisen 10 vuoden aikana seuran toiminta keskittyi varojen hankintaan. Silloin järjestettiin juhlia, tarinailtoja ja keräyksiä. Sen jälkeen toimintaa on leimannut enenevässä määrin aatteellisuus. Erikoisuutena on mainittava yhteistoiminta Panelian Marttojen kanssa. Panelian Marttayhdistyshän tavallaan jatkaa Räisälän Marttojen toimintaa, ja Kiukaisten karjalaisväestöstä valtaosa on räisäläisiä.

Räisälän kirkon isompi kello sai paikan Paneliasta, kun rukoushuoneeseen rakennettiin torni, ja rakennus vihittiin samalla kirkoksi. Tänne muuttaneista oli useita ortodokseja, mutta monet heistä muuttivat luterilaisen kirkon piiriin. Syynä oli ainainen hankala todistusten hakeminen. Räisälän isossa pappilassa asui Olavi Huhtinen ollessaan siellä viransijaisena. Hänen poikansa Teuvo Huhtinen on Kiukaisten pitkäaikainen kirkkoherra.

On ollut ilahduttavaa todeta, miten karjalaiset on otettu mukaan tasaveroisina paikkakunnan elämän menoon. He ovat saaneet osallistua kunnan ja seurakunnan hallintoon, rahalaitosten johtoon ja eri yhdistysten toimintaan. Toivottavasti karjalaiset eivät ole olleet niissä pelkästään saamapuolella, vaan että heillä olisi ollut jotain annettavaakin.

takaisin etusivulle

Pika-asutus toiminta oli jotenkuten saatu alkuun Kokemäellä, kun Karjala kesällä 1941 vapautui, ja siirtoväki pääsi muuttamaan takaisin kotiin. Kolmen vuoden kuluttua oltiin uudestaan evakossa, nyt kotiseutu oli lopullisesti mennyt. Pohjanmaan välivaiheen jälkeen räisäläiset saapuivat Satakuntaan, ja Kokemäki oli yksi suurimmista vastaanottajista. Vuonna 1947 Kokemäellä oli n. 2.200 karjalaista, paaosa räisäläisiä. Neljää vuotta myöhemmin, kun jokainen jo oli löytänyt oman "oksasensa", Kokemäellä siirtoväen lukumäärä oli 1.970 henkeä.

Maanlunastuslautakunta aloitti toimintansa 1945 apunaan kartat, maarekisterit ja muut asiakirjat. Suuri helpotus oli se, että pika-asutuslain mukaisesti Kokemäen kartanon Tuomaalan sivutilan alue oli 1941 valmiiksi palstoitettu. Suunnitelmaa jouduttiin vain vähäisiltä osin korjaamaan. Tuomaalaan muodostuikin suurin yhtenäinen karjalaisalue, kokonainen laaja kylä monine satoine räisäläis asukkaineen. Lisäksi muodostui muutamia pienempiä yhtenäisiä räisäläispisteitä muutamine taloineen sekä kautta pitäjän hajallaan olevia karjalaistiloja.

Kokemäellä on paljon peltoa - hyvää peltoa - ja siihen nähden vähän metsää. Tuomaalan alueen uudet asukkaat saivat tilojensa yhteyteen vain pieniä metsäpalstoja. Heitä varten erotettiin Köyliön Vanhankartanon maista 500 hehtaarin yhteismetsä ja vielä lisäksi toinen 280 hehtaarin alue Euran Mestilästä.

Kun tilat oli saatu, alkoi voimakas raivaus- ja rakennus työ. Tuomaalan valmiit pellotkin olivat syrjäisen sijaintinsa takia päässeet rappeutumaan. Lisäksi oli raivattava uutta peltoa. Lähes kaikille tiloille oli tehtävä uudet rakennukset, vanhoja ei ollut. Ensin tehtiin useimmiten sauna, sen jälkeen tyyppipiirustusten mukainen talo ja karjarakennus.

Hajalle lyödyn Karjalan heimon kokoamiseksi ja heidän elinmahdollisuuksiensa turvaamiseksi perustettiin Kokemäen Karjalaiset ry 18.2.1945. Tarkoituksena oli tukea ja antaa ohjeita vaikeissa oloissa elävälle siirtoväelle. Suuria pulmia olivat asuntoasiat, polttopuiden, karjanrehujen ja rakennustarvikkeiden saanti. Karjalan Liiton viestit esim. korvausanomusten täytöstä toimitettiin jäsenille. Seuran ensimmäisessä johtokunnassa ei ollut räisäläisiä. Tulojuhla räisäläisille pidettiin kevättalvella -46. Pian olikin seura räisäläisten hoidossa.

Läpi vuosikymmenten on Kokemäen Karjalaiset ollut piirin johtavia seuroja voittaen runsain määrin palkintoja, järjestäen piirin kilpailuja ja juhlia. Valtakunnallisella tasollakin on saatu huomata seuran suuret ansiot karjalaisuuden vaalimisessa. Pisimmän päivätyön järjestön korkeimmissa elimissä on tehnyt Arvi Marila. Hän oli karjalaisseurojen piirin sihteerinä 30 vuotta ja pitkään Karjalan Liiton liittovaltuuston jäsen.

On mahdotonta kirjata luetteloa kaikista niistä räisäläisistä, jotka ovat Kokemäen kunnalliselämässä olleet vaikuttamassa paikkakunnan kehitykseen. Lueteltakoon ainakin seuraavat, jotka ovat toimineet kunnan/kaupunginvaltuuston ja/tai -hallituksen jäseninä: Ilmari Henttinen, Kaija Huida o.s. Kiuru, Eemeli Kuisma, Simo Lallukka, Arvi Matikka, Johannes Menna, Armas Poskiparta, Pekka Pärnänen, August Rakkolainen, Sulo Rakkolainen, Soini Rouhiainen, Viljam Ruponen, Yrjö Suutari ja Matti Torsti. Arvi Marila ja Eino Miettinen ovat olleet tilintarkastajina.

Kokemäen seurakunta, rahalaitokset, meijeri ja monet muut yhteisöt ovat käyttäneet räisäläisvoimia luottamuselimissään. - Kokemäen osuuskassan ja Räisälän kirkonkylän osuuskassan (= neljän kassan liittymä: Maanviljelysosuuskassa, Kivipellon Osuuskassa sekä Kuivaniemen ja Pöyryniemen Osuuskassa) yhdistyminen tapahtui 31.12.1948. Räisäläinen Annikki Lallukka kohosi Kokemäen Osuuspankin toimitusjohtajaksi 1977-80.

Räisälän Hevosjalostusyhdistyksen uudeksi kotipaikaksi tuli Kokemäki. Koomankankaan komea ravirata on nähnyt räisäläisten isännöimänä monet perinteiset kovat kisat, joihin on osallistunut maamme huippuravureita. Alkuun raveja järjestettiin yhdessä kokemäkeläisten kanssa, myöhemmin vuodesta 1959 lähtien pelkästään omin voimin. Näin jatkui 25 vuotta, viimeiset räisäläiset totalisaattoriravit pidettiin toukokuussa 1981.

takaisin etusivulle

Pääasiassa Peräseinäjoelta Laitilan kautta Turun läänin Koskelle asettui eri vaiheiden jälkeen "humalaiskyllöisii" kaikkiaan viisitoista perhettä. Ainoa räisäläinen, joka ei ollut Humalaisten kylästä, oli rakennusmestari Viljo Kaipiainen, joka osti Kosken kartanon omakseen 1963. Hän tuli Koskelle Hyvinkäältä ja asui kartanoa yhdessä sisariensa kanssa.

Koskella asuvat "humalaiset" perheet olivat: rak.urakoitsija Arvo Harhio, lihaostomies Arvi Johansson, mv. Ilmari Järveläinen, mv. Johannes Kalenius, mv. Emil Kalenius, mv. Toivo Kalenius, mv. Uuno Kalenius, ent. mv. Juho Karonen, mv. / muurari Nestori Karonen, mv. Toivo Karonen, mv. Jalmari Laukkanen, mv. Soini Laukkanen, mv. Väinö Laukkanen, mv. / rakennusurakoitsija Albert Puukka ja mv. Uljas Puukka.

Osallistuminen Kosken Karjalaisten ry:n toimintaan oli melko vilkasta, mutta keskinäinen kanssakäyminen ja kylässä käymiset olivat vieläkin tiiviimpiä, joita edesauttoivat entiset naapurussuhteet kotikylässä Karjalassa. Lisäksi odotetut Humalaisten Nuorisoseuran jokakesäiset tapaamiset vuoroin Lappi Tl:ssä, Marttilassa ja Koskella yhdistivät ja antoivat voimaa asettautumisiin uusille asuinpaikoille. Kesätapahtumiin osallistuttiin sankoin joukoin, jopa bussilasteittain. Monipuolinen ohjelma sisälsi myös jännittävän pitäjien välisen viestijuoksun.

Viisikymmentäluvun alkuvuosina saatiin kunnallisvaaleissa Kosken valtuustoon mv. Uljas Puukka, joka oli ikäänkuin karjalaisten edusmies ajamaan niitä asioita, jotka olivat tärkeitä uudisasuttamisen aikana.

takaisin etusivulle

Vuonna 1746 kreivi Herman Cedercreutz osti Köyliön Vanhankartanon, ja siitä tuli sukuperintötila, joka laajimmilllaan käsitti yli puolet Köyliön kunnasta, n. 14.000 hehtaaria. Torpparivapautus 1920-luvun alkupuolella leikkasi kartanon maaomaisuudesta puolet. Kun sitten sotien jälkeen oli asutettava siirtolaiset, meni jäljellä olevasta n. 7.000 hehtaarista jälleen puolet. Köyliönjärven länsi- ja pohjoisrannalle muodostettiin kartanon maille n. 30 tilaa ja Voitoisten ulkokartanon alueelle 20. Kymmenkunta räisäläistä viljelijää sai maata Peräkallion alueelta. Vanhankartanon maista erotettiin 500 hehtaarin asutusyhteismetsä voitoislaisille, ja myös Kokemäen Tuomaalan viljelijät saivat yhteismetsän Vanhakartanolta. Kartanon maaomaisuus supistui n. 3.800 hehtaariin, josta viljeltyä n. 150 hehtaaria.

Köyliön varavankilan alueelle Kakkurinsuolle oli vankityövoimalla raivattu 1930-luvulla peltoa asutustarkoituksiin. Nyt sieltä voitiin luovuttaa 170 hehtaaria viljelysmaata ja vankityövoimin rakennetut asuintalot kymmenelle siirtolaisperheelle. Vuorenmaan kylän alueelle muodostui toistakymmentä siirtolaistilaa lähinnä Köyliön suurimpien talojen entisille niityille. Puolimatkan, Kepolan ja Hällän kartanot sekä seurakunta olivat niinikään maanluovuttajina. Köyliön kunnan asukasluku nousi siirtoväen ansiosta kerralla vajaasta 3.800:sta yli 4.500 henkeen, noin 20 prosenttia. Valtaosa evakoista, jotka nyt iskivät kiinni omaan turpeeseen, oli kotoisin Räisälän Tiurista.

Tullessaan tiurilaiset toivat sen, mitä oli jäljellä heidän omasta osuuskaupastaan, saadut korvaukset. Yhdessä SOK:n ja paikallisen väestön kanssa he perustivat 1947 Lallinmaan Osuuskaupan, jolla pian oli kattava myymäläverkko kautta pitäjän. Tiurin Mylly- ja sahaosuuskunta rakennutti ajanmukaisen sahan ja myllyn Pajulan kylään. Jo Karjalassa myllärin "virkaa" hoitanut Matti Koponen poikineen jatkoi jauhamista nyt myös satakuntalaisia isäntiä palvellen. Voitoisten kylässä oli osuuskunnalla pitkään sirkkelisaha.

Vuoden 1947 kunnallisvaaleissa räisäläiset saivat valtuustoon kolme edustajaansa. Ansioitunut kunnallismies Matti Jortikka toimi valtuuston puheenjohtajana 1955-60. Köyliön kunnnanvaltuuston räisäläisiä jäseneniä: Matti Jortikka, Yrjö Torsti, Matti Vesalainen, Ilmi Paavilainen, Väinö Jortikka, Erkki Leppänen, Emil Riikonen, Tauno Kiuru, Ferdinand Viskari, Tauno Ohvo, Johannes Jortikka, Arvi Jortikka, Juho Viskari, Ilmo Jortikka, Markku Turkki, Sauli Jortikka, Aulis Teperi, Juhani Kaatonen, Veikko Rouhiainen, Pentti Pelkonen, Erkki Karhinen ja Kyösti Paavilainen.

Kunnanhallituksen jäseninä ovat toimineet Pekka Ruponen, Matti Jortikka, Heikki Lallukka, Matti Teperi, Ilmari Kesonen, Elis Karonen, Emil Riikonen, Aulis Teperi, Veikko Rouhiainen, Markku Turkki ja Pauli Rouhiainen. Lautakuntien puheenjohtajina ja jäseninä sekä tilintarkastajina on räisäläisillä ollut jatkuvasti mandaattinsa. Seurakunnan luottamustoimissa he ovat niinikään palvelleet. Pankkien ja muiden taloudellisten yhteisöjen piirissä räisäläiset ovat saaneet vähintäin suhteellisen osuutennsa johtopaikoista.

Tiurin nuorisoseura jatkoi entiseen tapaan toimintaansa täällä uusilla asuinsijoilla. Sekakuoro lauloi Ilmi Paavilaisen johdolla esiintyen vakituisesti pitäjäjuhlissa ja kansanopiston tilaisuuksissa. Perheiltamia pidettiin ja opintokerho toimi. Nuorille järjestettiin hiihtokilpailuja. Nuorisoseura lopetti toimintansa 1986 luovuttaen loput varansa Köyliön Karjalaisille. Tiurin Pallon pojat potkivat sotien jälkeen vuosikaudet nahkakuulaa tasapäisesti - joskus vähän paremminkin - täkäläisiä kisaajiaan vastaan.

Köyliön Karjalaseura perustettiin heinäkuussa 1945 samanaikaisesti Säkylän Karjaalaiset ry:n kanssa. Läpi vuosikymmenten se on pitänyt karjalaisuuden soihtua korkealla järjestäen mieluisaa yhdessäoloa jäsenilleen ja toimien mm. piirin kilpailujen ja juhlien isäntänä. Eräässä vaiheessa seuran vunukat tanhusivat innokkaasti. Karjalaseuran puheenjohtajina ovat toimineet mm. Matti Jortikka, Emil Riikonen, Erkki Leppänen, Tauno Kiuru, Arvi Jortikka ja Juho Viskari.

Räisäläiset ovat palvelleet pitäjäläisiä merkittävillä virkapaikoilla. Pentti Pelkonen oli Köyliön kirkkoherrana 1976-89. Juhani Huppunen on toiminut pitkään yläasteen rehtorina, samoin Juhani Kaatonen Kepolan koulun johtajana.

takaisin etusivulle

Lahden Seudun Räisäläiset perustettiin 1978. Mukaan liittyi pian toistasataa jäsentä aina Kouvolaa ja Heinolaa myöten. Toiminta lähti innokkaasti käyntiin. Tarmokkaana puheenjohtajana sitä veti Taneli Henttinen.

Kokoonnuttiin jäseniltoihin, tarinoitiin, kahviteltiin, laulettiin. Laulun vetäjänä on alusta alkaen innolla toiminut Markku Aaltonen, jonka juuret eivät ole räisäläiset, mutta sitä enemmän karjalaishenkiset. Seura on tehnyt kotimaanretkiä, matkannut Räisälä-juhlille ja Räisälään.

Pääkaupungin Räisäläisten kanssa on oltu yhteistyössä, vuoroin vieraissa. Rovasti Jorma Helasvuo on ollut molempien seurojen suuri henkinen tukipylväs. Teuvo Lallukka hoiteli välillä viitisen vuotta puheenjohtajan tehtäviä, kunnes Taneli Henttinen jälleen astui ruoriin. Muista pitkäaikaisista uurtajista mainittakoon Rauha Seppälä.

takaisin etusivulle

Räisäläisiä asutettiin Laitilaan kolme perhettä, Karosen perhe Humalaisista ja Eemil Kuisma Hytinlahdelta ja Kauko Kuvaja Myllypellolta. Karosen ja Kuvajan tilat lohkaistiin Kaukolan kartanosta ja Kuisma osti tilan vapaaehtoisella kaupalla kansanedustaja Simulalta.

Kauko Kuvajan luottamustoimista mainittakoon kunnanvaltuusto v. 1965-76 ja kunnnanhallitus v. 1969-76 sekä useita lauta- ja johtokuntapaikkoja.

takaisin etusivulle

Lapin kuntaan asettui vakinaisesti asumaan noin 90 räisäläistä, lähtöisin etupäässä Humalaisista, Myllypellolta ja Särkisalosta. Tiloja muodostettiin kaikkiaan 17, joista 10 oli ostettu vapaaehtoisella kaupalla. Tilojen koot vaihtelivat 15:sta sataan hehtaariin. Suurimmat maanluovuttajat olivat pappilan virkatalo, kunta, valtio sekä Viljo ja Yrjö Pertola, Vihtori ja Lauri Eskola sekä Aarne Skinnari.

Lapissa maanluovutus sujui ilman riitoja. Sen sijaan rakentaminen aiheutti ongelmia, koska tarvikepula hankaloitti töiden edistymistä, sillä naulojen ja sementin puute oli tuntuva. Silloin oli rakennusalan ammattimiehillä kysyntää, varsinkin muurarit saivat tehdä pitkää päivää. Koneitakin - sirkkelisahoja ja pärehöyliä - saatiin käyttöön. Usein aloitettiin tekemällä sauna, joka oli ensimmäinen asuintupa, vasta sen jälkeen kohosi asuinrakennus paikoilleen. Uudet kodit valmistuivat vuoteen 1950 mennessä.

Räisäläisiä valittiin kunnanhallitukseen - puheenjohtajaksi Jouko Lindgren. Lautakuntiin, valtuustoihin ja hallintokuntiin tulivat mm. Jorma Lindgren, Hjalmar Lindgren, Onni Puukka ja Tauno Karonen, joka oli eläkeliiton Lapin osaston perustajajäsen.

Lapin Karjala-Kerho perustettiin 1946 Rauman Karjalaisten alaosastona. Ensimmäinen puheenjohtaja oli Hjalmar Lindgren, sittemmin jatkoivat Tyyne Lindgren, Yrjö Karonen ja Aarre Karonen, sihteereinä Sirkka Puukka ja Kerttu Pertola, rahastonhoitajana Irja Kitunen.

Humalaisten nuorisoseura ja Myllypellon martat ovat toimineet osittain myös Lapissa. Marttojen johtajina ovat olleet Tyyne Lindgren ja Helena Tattari. Vielä on mainittava taitava kynänkäyttäjä Anna Puukka ja Toini Karonen. Jorma Lindgren on tunnettu tilaisuuksien puhujamestarina.

takaisin etusivulle

Kylmäkoskelle sijoittui n. 15 räisäläisperhettä, naapurikuntaan Urjalaan kymmenkunta, eniten entisiä särkisalolaisia. Myös Humppilaan asettui muutamia räisäläisperheitä. Tiloilla oli 10-15 hehtaaria peltoa, saman verran metsää. Maa saatiin pääosin yksityisiltä hämäläisisänniltä. 50-luvun alussa olivat uudet kodit valmiit. Pidettiin karjaa, viljeltiin monia kasveja, viljoja ja juureksia.

Kylmäkosken valtuustossa istui Johannes Karonen, jonka uraa jatkoi pojanpoika Petri. Urheiluseura Veikkojen puheenjohtajana oli Pentti Ehoniemi, joka myöhemmin tunnettiin Suomen Kyykkäliiton puheenjohtajana. Kylmäkosken Kyykkä on maamme aatelistoa tässä jalossa ikikarjalaisessa lajissa.

Ypäjällä löysi uuden kotiseudun 15 räisäläisperhettä, kaikki Tiurin kylästä. Ilkka Teperillä on Ypäjällä ollut kunnan, maatalousseuran, maataloustuottajien ja Eläkeliiton luottamustehtäviä.

takaisin etusivulle

Maanhankintalain toimeenpanon yhteydessä siirrettiin pääsijoitusalueelta Satakunnasta Varsinais-Suomeen Marttilan kuntaan alun toistakymmentä räisäläistä perhettä. Suurin osa perheistä oli kotoisin Humalaisten kylästä.

Kaikki perheet osallistuivat alusta alkaen Marttilan Karjalaiset ry:n toimintaan. Seura oli perustettu muutama vuosi aikaisemmin. Väinö Jortikka (1901-80) valittiin seuran puheenjohtajaksi, jossa tehtävässä hän toimi pitkän ajan. Hän oli myös Salon Seudun Karjalaiseuran piirin jäsen toistakymmentä vuotta. Väinö Jortikka osallistui myös kunnalliseen ja seurakunnalliseen toimintaan. Hän oli Marttilan kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen jäsen sekä Marttilan seurakunnan, kirkkovaltuuston jäsen. Marttilan kirkkokuoron jäsenenä hän oli yli 20 vuotta. Lisäksi hän toimi Marttilan Osuuspankin hallituksen jäsenenä. Väinö Jortikka oli Räisäläisten Säätiön valtuuskunnan jäsen säätiön perustamisesta lähtien. Myös entisen kotikylän Humalaisten nuorisoseuran toiminnan elvyttämiseen sotavuosien jälkeen hänen voimiaan ja taitojaan tarvittiin. Hänet valittiin toistamiseen seuran puheenjohtajaksi.

Marttilaan sijoitetuista räisäläisistä Aatami Laukkanen oli Räisäläisten Säätiön valtuuskunnan varajäsen. Toivo Karonen toimi Marttilan Osuuspankin hallintoneuvoston jäsenenä 20 vuotta. Sievä Jortikka toimi Keskustanaisten Marttilan osastossa ja hän oli myös Humalaisten NS:n johtokunnan jäsen ja muutenkin aktiivinen nuorisoseuralainen. Raimo Jortikka oli Marttilan kirkko kuoron jäsen useita vuosia.

takaisin etusivulle

Räisälästä siirtyi Nakkilan seurakuntaan 56 perhettä, joissa oli yhteensä 246 henkeä. Väkeä oli monista Räisälän kylistä: Hytinlahdesta, Lammasmäeltä, Makkolasta, Myllypellolta, Tiurista, Kivipellolta ja kirkonkylästä.

Varsinaisia maatiloja räisäläisille tuli n. 40, joista yli 10 peltohehtaarin tiloja yhdeksän. Suurimmat maanluovuttajat olivat Anolan ja Villilän kartanot. Lisäksi asutukseen saatiin kuivattu Leistilänjärvi, jota alkujaan omistivat lukuisat nakkilalaiset kantatilat. Valtio lunasti hedelmälliset uudet pellot ja luovutti ne karjalaisten asuttamiseen.

Nakkila oli talvisodan jälkeen määrätty räisäläisten asutusalueeksi. Jatkosodan aikana, jolloin päästiin takaisin kotiin Karjalaan, pika-asutustilat siirtyivät maanviljelysseurojen hallintaan. Jatkosodan jälkeen Nakkila määrättiinkin hiitolalaisten sijoituskunnaksi. Kerrotaan, että muutoksen oli ajanut läpi heidän oma kansanedustajansa Juho Paksujalka. Kuitenkin niillä räisäläisillä, jotka olivat 1940-41 saaneet Nakkilasta tilan, oli halutessaan mahdollisuus lunastaa se tässä vaiheessa omakseen. Näin useiden kohdalla tapahtuikin. Räisäläiset hankkivat tiloja myös vapaaehtoiskaupoilla Nakkilasta.

Nakkilan Karjalaiset toimi etenkin alkuaikoina voimakkaasti, räisäläiset innokkaina mukana. Pidettiin Karjala-iltamia, joita kutsuttiin myös piirakkajuhliksi. Talo oli aina täynnä sekä siirtoväkeä että paikallisia. Ohjelma oli monipuolinen: tanhuja, huumoria, näytelmiä. Näytelmiä ohjasi mm. alan ammattilainen Ekke Hämäläinen. Iltamien lopuksi pantiin tanssiksi. Puffetti toimi, ja talkootyönä tehdyt herkulliset piirakat menivät hyvin kaupaksi. Seuran johtotehtävissä ovat ansioituneet seuraavat räisäläiset: Adolf, Viljo ja Pentti Kosonen, Martta Kaijo, Aura Poutanen (o.s. Javanainen), Heikki Lallukka ja Uuno Kuisma.

Nakkilalaisilla on jo pitkään ollut räisäläinen pappi: rovasti Sakarias Nikolainpoika Honkanen vuodesta 1964, kirkkoherrana vuodesta 1971 alkaen.

Kososen miehet ovat Nakkilassa olleet monessa mukana: isä Adolf ja pojat Pentti ja Ilkka mm. monissa hevos- ja raviharrastuksissa , Adolf tunnettuna huutokauppameklarina. Kuljetusliikkeen omistaja Ilkka on ollut kunnanhallituksen, teknillisen, vero- ja sosiaalilautakunnan jäsenenä, kihlakunnan lautamiehenä, vakuutusyhdistyksen hallituksessa, KOP:n konttorin valvojana, urheiluseura Viren ja Nakkilan Kokoomuksen puheenjohtajana. Pentti on kunnostautunut mm. urheiluseuran, reserviupseerien ja metsästysseuran (kunniajäsen) toiminnassa. Viljo Kosonen oli kunnanvaltuustossa, Hannes Kuisma Maalaisliiton po:n puheenjohtajana, Uuno Kuisma ennen kaikkea raviväen merkittävissä luottamus toimissa. Toivo Karilainen oli valtuustossa, puolisonsa Meeri o.s. Paavilainen mm. Eläkeliiton piirin varapuheenjohtajana. Viljo Paavilainen on kuulunut mm. Satakunnan Maakunta oy:n ja osuuspankin hallintoneuvostoon sekä meijerin hallitukseen. Iris Pentikäinen o.s. Kuisma on työskennellyt 39 vuotta eri osuuskauppojen palveluksessa ja harrastanut järjestötoimintaa sotilaskotisisarissa, martoissa, Lions-ladyissa ja Räisäläisten säätiön tilintarkastaja.

takaisin etusivulle

Pääkaupunkiseudulla asuvat räisäläiset alkoivat kiinnostua oman seuran perustamisesta vuoden 1953 alussa, jolloin pidettiin alustava kokous ja räisäläisten illanvietto. Varsinainen perustava kokous oli 3.9.53, ja siinä oli läsnä lähes sata räisäläistä. Perustamiskirjan allekirjoittivat Eino Kalkkinen, Eino Kuisma, Eino Moitus, Vilho Ollaranta, Väinö Paavilainen, Jenny Vainio ja Olavi Vilppula. He muodostivat seuran ensimmäisen johtokunnan. Puheenjohtajana oli Väinö Paavilainen ja sihteerinä Eino Kalkkinen. Perustamiskokouksessa yleisöä viihdytti "Räisälän satakieli", oopperalaulajatar Malmi Vilppula.

Alusta lähtien toiminta oli vilkasta: pidettiin jäseniltoja ja iltamia sekä suurimuotoisia tilaisuuksia Satakunnan räisäläisten kanssa eri pitäjissä. Urheiluakin harrastettiin: 1956 pelattiin Raumalla seniorivoimin jalkapallo-ottelu Pääkaupungin Räisäläiset - maakunta. Pelin tulos ei taida olla enää muistissa?

Puuhakkaiden naisten panos seuran toiminnassa on ollut korvaamaton. Naistoimikunta perustettiin 22.1.59. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tuli Saima Kapanen. Varoja seuran toimintaan on kerätty arpajaisilla ja monenlaisilla tempauksilla, ravintolan hoidolla jne.

1960-luvulla tulivat kuvaan hengelliset tilaisuudet. Joulujuhlat pidettiin eri kirkoissa osallistuen myös juumalanpalveluksiin. Seura sai oman arvokkaan lipun, joka vihittiin Karjalan Liiton kesäjuhlissa 1965. Se juhlisti seuraavan vuoden Räisälä-juhlia, jotka pidettiin Helsingissä seuran järjestäminä.

Karjala-talo, jonka varojen hankkimiseen seura innokkaasti paneutui, valmistui 1974. Seuraavana kesänä siellä pidettiin Räisälä-juhlat Pääkaupungin Räisäläisten isännöiminä.

80-luvulla syntyi tiivis kanssakäyminen Lahden seudun Räisäläisten kanssa. Vuoden 1982 joulun alla seuran jäsenet tavoitti surunviesti: pitkäaikainen puheenjohtaja, kanslianeuvos Väinö Herman Paavilainen oli saanut iäisyyskutsun. Hänen yli 29 vuotta kestänyt puheenjohtajakautensa oli päättynyt. Uudeksi puheenjohtajaksi nousi hänen sisarenpoikansa Heino P. Paavilainen, jonka johdolla toteutettiin seuran arvokas 30-vuotisjuhla, vieraina Lahden seudun räisäläiset.

Ajan mittaan seuran aktiivijäsenistö ikääntyi ja harveni. Täydennystä nuoremmista ei paljoakaan löytynyt. Aloitettiin yhteistyö naapurien, Pääkaupungin Kirvulaisten ja Hiitolaisten kanssa. Toukokuussa 1985 pidetyssä matineassa kutsuttiin seuran kunniajäseniksi rovasti Jorma Helasvuo ja kotiteollisuusneuvos Yrjö Rainio.

90-luku avasi uuden aikakauden karjalaisseurojen toiminnassa. Olojen vapautuminen ja neuvostojärjestelmän kaatuminen itäisessä naapurimaassamme avasi mahdollisuuden päästä katsomaan entisiä synnyinsijoja Räisälässä. Useimmissa tapauksissa perillä löytyivät vain rakennusten kivijalat, aina ei edes niitä. Mutta sydän intoa tulvillaan käytiin kotiseuturetkillä, joita ansiokkaasti on vetänyt Heino Paavilainen. Suurin joukko oli liikkeellä kesäkuussa 1992, jolloin Räisälän sankarihauta-alueelle paljastettiin suurin juhlallisuuksin muistomerkki. Kirkossa oltiin omien pappien Jorma Helasvuon, Pentti Pelkosen ja Pekka Rainion toimittamassa jumalanpalveluksessa. Kirkonmäellä vietettiin kotiseutujuhlaa. Tiilaisuuksien puheohjelmat tulkattiin venäjäksi. Unohtumattomia hetkiä seuran historiassa!

Pystytetty muistopatsas valmistettiin Kaarlahden kivikombinaatissa vuoden-18 sankaripatsaan mittojen mukaisesti. Kustannuksista vastasi seuran ja säätiön lisäksi venäläinen osapuoli. Paljastustilaisuutta juhlistivat Venäjän, Suomen ja Räisälän liput. Yleisöä oli paikalla lähes tuhat henkeä.

Pääkaupungin Räisäläiset jatkavat toimintaansa - toivoen, että nuorempi, täällä kanta-Suomessa syntynyt sukupolvi ymmärtäisi isien perinnön ja innostuisi mukaan heimohengen vaalintaan.

takaisin etusivulle

Vajaan 10.000 asukkaan vanha Rauma, jossa tasalanvilkut ja hakriniirot olivat kertoilleet jaarituksiaan, muuttui sotavuosien myötä uuteen uskoon. Karjalainen siirtoväki, etunenässä viipurilaiset ja koivistolaiset, valtasivat kaupunkia. Joukkoon mahtui hyvin satamäärin räisäläisiäkin aloittamaan elämäänsä uusissa ympyröissä voimakkaasti teollistuvassa satamakaupungissa.

Suurin osa Rauman räisäläisistä tuli Myllypellon ja Särkisalon kylistä. Maalaiskunnan puolelle muodostui n. 30 viljelystilaa eri kyliin Rauman ympärille, useimmat peltoalaltaan alle 10 hehtaaria. Maanluovutuksista ei mainittavia kiistoja syntynyt, koska yksityisten maita ei juurikaan siirtolaisten asutukseen tarvittu. Rakentamisen ongelmat olivat samat kuin muuallakin: puute sementistä, nauloista yms. sekä kova kiire päästä oman katon alle. Tämä teetti uurastajilla pitkää päivää.

Raumalainen teollisuus, johon erityisesti sotakorvauksien suorittaminen pani vauhtia, tarjosi työtä sadoille ja tuhansille, myös räisäläisille. Maatalojen pojista tuli levyseppiä ja hitsareita, aarporaajia ja sorvareita. Kaupungin voimakkaasti kehittyvä liike-elämä tarvitsi pyöriäkseen myös Räisälän maalaistyttöjä kauppojen ja pankkien tiskin taakse. Raumalla koettiin ehkä etuajassa suomalaisen yhteiskunnan murros: agraariyhteiskunta muuttui urbaaniksi, yhtenä vahvana käyttövoimana karjalainen siirtoväki.

Myllypellon nuorisoseura jatkoi toimintaansa vetäjinään Arvi Tiira ja Martti Kuisma. Tyttöjen ohjaajana oli Lyyli Koponen. Seuran toiminta lopetettiin 70-luvulla. Myllypellon Martat jatkoivat toimintaansa aina vuoteen 1993. Tuolloin katsottiin, että jäsenistön ikääntymisen ja harvenemisen vuoksi työtä ei enää jakseta jatkaa. Pitkäaikaisia puheenjohtajia olivat Kaisu Vuoksikari ja Lahja Korkka.

Rauman Karjalaseuran toiminnassa räisäläiset ovat aina olleet voimalla mukana. Perustavassa kokouksessa 1941 puhetta johti Hjalmar Lindgren Myllypellosta, ja hän jatkoi puheenjohtajana aina vuoteen 1946. Väinö Pokkinen ja Alpo Jortikka ovat toimineet myöhemmin puheenjohtajina Alpo Jortikka oli muutamia vuosia myös karjalaisseurojen piirin puheenjohtajana.

Rauman Karjalaiset on aina kuulunut piirin eturivin seuroihin. Toiminta on ollut vilkasta ja monipuolista. Piirin ja Karjalan Liiton tilaisuuksissa on käyty ja niitä isännöity. Suurin ponnistus oli kesällä 1988, jolloin väki kautta Suomen saapui liiton kesäjuhlille tänne. Karjalaiset punamustat värit ja iloinen haastaminen valtasivat auringossa kylpevän kaupungin. Juhla oli sekä aatteellisesti että taloudellisesti suuri voitto Karjalan liitolle, piirille ja Rauman Karjalaisille, jotka kantoivat järjestelyiden suurimman helteen.

Yksi räisäläinen "voimamies" on Raumalla ollut Väinö Pokkinen, Särkisalon poika. Hän toimi useissa liikelaitoksissa konttoripäällikkönä, kunnes valittiin Rauman ammattioppilaitoksen talouspäälliköksi 1965. Tästä virasta hän jäi eläkkeelle 1990. Hän on ollut mm. kaupungin, erityishuoltopiirin ja osuuspankin tilintarkastajana, läänin verolautakunnan jäsenenä sekä aluesairaalan liittohallituksen puheenjohtajana.

Rauman opettajainvalmistuslaitoksessa lehtoreina ovat pitkän päivätyön puurtaneet särkisalolainen Maija Ailasmaa ja Härskeensaaren poika Teuvo Matikka. Maija on tehnyt useita oppikirjoja peruskoulun tarpeisiin.

Nuorempi polvi niin Raumalla kuin muuallakin on saanut käydä koulua ja hankkia itselleen nykyajan vaativia ammatteja. Heistä pitäisi toivoa karjalaistyölle jatkajia sitten kun vanhempi polvi väsyy.

takaisin etusivulle

Säkylän siirtoväen muodostivat suurimmalta osalta Räisälän Särkisalon kylän entiset asukkaat, jotka olivat maatalousväkeä. Sijoittumisessa oli aluksi vaikeuksia ja joissakin tapauksissa erimielisyyksiäkin kanta-asukkaiden kanssa. Nämä erimielisyydet johtuivat etupäässä siitä, etteivät asunnot olleet tarkoitustaan vastaavia. Säkylän pitäjä on pieni maanviljelys- ja kalastuspitäjä, peltopinta-alaa n. 4000 ha sekä asukasluku 4000 henkeä. Räisäläisiä on 270 ja muista pitäjistä tulleita 70 henkeä. Suurin osa maatiloista on ostettu vapaaehtoisilla kaupoilla. Tilat ovat Iso- ja Vähäsäkylän kylissä viljelystiloista erotettuja, mutta Valliston uudella asuma-alueella ovat asukkaat joutuneet raivaamaan peltosarkansa.

Pellervolaisessa osuustoiminnassa on innokkaasti oltu mukana kuulumalla hallitukseen, hallintoneuvostoon ja naistoimikuntaan. Kirkkovaltuustoon ja hallinto kuntaan on kuuluu karjalaisia kumpaankin. Kunnanhallituksessa, -valtuustossa ja sosiaalilautakunnassa on ollut karjalaisia. Myös kaikkien kansakoulujen johtokuntiin kuuluu räisäläisiä. Maamiesseuran, maataloustuottajain ja maatalouskerhoyhdistysten johtokunnissa on myös ollut edustus. Nuorempi väki on ollut mukana Säkylän urheilijain toiminnassa. Säkylän kirkkokuoroon on kuulunut entisiä Särkisalon sekakuoron jäseniä. Säkylässä on jatkunut jo Särkisalossa alulle pantu martta työ. Olosuhteiden pakosta on nimi muuttunut Säkylän marttayhdistykseksi.

Särkisalon Osuuskassa ehti toimia kotikylässä 37 vuotta. Evakkoon jouduttua se toimi Säkylässä Pekka Kekin johtamana, ja vuonna -46 nimikin muutettiin Säkylän Osuuskassaksi. Sen hallintoelimissä kuten kilpailevan rahalaitoksen, säästöpankin johtoelimissä on räisäläisillä ollut jatkuvasti oma edustajansa.

Särkisalon nuorisoseura toimi pitkään Pyhäjärven rantamilla. Vilkkainta toiminta oli 50-luvun lopulla, jolloin mm. voitettiin kunnan kulttuurikilpailujen ensi palkinto, samoin palkintoja tanhu- ja näytelmäkilpailuissa. Eteläkarjalaisten maakuntajuhlilla käytiin tanhuamassa ja voimistelemassa. Vielä 60-luvun loppupuolella oli jäseniä 60. Kokoustettiin, tanhuttiin, pidettiin joulujuhlat, osallistuttiin valtakunnallisille NS-juhlille. Pitkäaikaisena puheenjohtajana toimi Pentti Pokkinen aina seuran lakkauttamiseen vuonna 1984 asti.

Kesän -67 suurtapahtumaksi muodostuivat ensimmäiset kyläjuhlat, jotka järjestettiin yhdessä Särkisalon työväenyhdistyksen kanssa. Yleisöä oli koolla valtavasti: 300-400 henkeä, ja varsinkin ravintolan hoidosta lankesi suuri vastuu nuorisoseuralle. Onnistuneet juhlat alkoivat tradition, joka on jatkunut nykypäiviin.

Kunnan luottamus toimissa räisäläiset ovat kunnostautuneet. Olli Hynninen, säätiön pitkäaikainen puurtaja, oli valtuustossa 48-53 ja 69-76, kaksi viimeistä vuotta valtuuston puheenjohtajana. Monilla muilla on ansioita niin kunnan, seurakunnan kuin eri järjestöjen luottamustehtävissä.

Räisäläiset ovat omalla merkittävällä panoksellaan vaikuttaneet varakkaan Säkylän kehitykseen ja sopeutuneet kirkkaan Pyhäjärven rannan asukkaiksi. Niihä se on melkei ko Suurselkä ikkää ...

takaisin etusivulle

Varsinais-Suomi ei kuulunut räisäläisten sijoittumisalueisiin. Kuitenkin sijoitustoiminnan loppuvaiheessa mm. Pertteliin, Halikkoon ja Angelniemelle sijoitettiin räisäläisiä maansaantiin oikeutettuja perheitä. Myös vapaaehtoisin maakaupoin sijoittui räisäläisiä hajalleen pitkin maakuntaa. Hakeutuminen työn perässä maakuntaan ja solmitut avioliitot toivat myös räisäläisiä Varsinais-Suomeen niin, että 1950-luvun lopulla räisäläisiä oli lähes jokaisessa kunnassa.

Viidenkymmenen vuoden kuluttua tilanne oli aivan toisenlainen. Syntyperäisten räisäläisten lukumäärät oli maakunnassa suorastaan romahtanut, mihin tietysti on syynä se, että vanhemmat ikäluokat ovat poistuneet elävien kirjoista ja uusia ikäluokkia ei olosuhteiden vuoksi ole voinut tulla tilalle. Mutta myös muuttoliikkeellä maalta kaupunkiin on ollut osuutensa näihin muutoksiin kuten oheinen tilastokeskuksen tilasto 20.7.1995 Räisälässä syntyneistä ja Varsinais-Suomessa asuvista osoittaa:

	       Turku   		103   	Kisko   	4
	       Salo   		35   	Marttila   	4
	       Pertteli   	21   	Mellilä   	4
	       Halikko   	20   	Mynämäki   	3
	       Laitila   	17   	Aura   		2
	       Uusikaupunki   	14   	Kiikala   	2
	       Raisio   	12   	Kemiö   	2
	       Koski Tl   	11   	Nousiainen   	2
	       Lieto   		11   	Pöytyä   	2
	       Naantali   	11   	Sauvo   	2
	       Kuusjoki   	9   	Kustavi   	1
	       Loimaat   	8   	Mietoinen   	1
	       Somero   	7   	Masku   	1
	       Kaarina   	5   	Muurla  	1
	       Paimio   	5   	Parainen   	1
	       Piikkiö   	5   	Perniö   	1
	       Tarvasjoki   	5   	Pyhäranta   	1
	       Karinainen   	4   	Rymättylä   	1

Kuntia, joissa ei enää lainkaan ollut räisäläissyntyisiä asukkaita olivat: Askainen, Dragssfjärd, Houtskari, Iniö, Kodisjoki, Korppoo, Lemu, Mellilä, Merimasku, auvo, Oripää, Rusko, Särkisalo, Taivassalo, Vahto, Vehmaa, Velkua ja Vestanfjärd.

Kuntakohtaiset muutokset räisäläisten määrissä ovat saattaneet olla suuria, kuten osoittaa Sulo Lehvälammen tutkima tieto Perttelistä. Hänen mukaansa sodan jälkeen Pertteliin sijoittui 214 räisäläistä, joista 1995 oli jäljellä 21. Vastaavasti Halikossa oli vielä 1950-luvulla yli 80 Räisälässä syntynyttä, kun heitä 1995 oli jäljellä siis vain 20 jne. Toisaalta taas Turussa, Salossa ja Raisiossa räisäläisten määrä on lisääntynyt, mikä ilmiö kertoo maaltapaosta myös räisäläisten keskuudessa.

takaisin etusivulle