Toinen maailmansota alkoi syyskuun 1 päivänä 1939, jolloin Saksan armeija hyökkäsi Puolaan. Kolmen viikon kuluttua sodan syttymisestä oli Räisälässä maamiesseuran 40-vuotisjuhlanäyttely ja silloin jo huomattiin kaukana alkaneen sodan vaikutuksia. Pitäjän läpi kulkenut vilkas autoliikenne oli jo melkein kokonaan lamassa, ainoastaan jokunen kuorma-auto oli naapuripitäjistä tuonut näyttelyvieraita. Edelleen kolme viikkoa niin jo lokakuun 6-7 päivinä Räisälässäkin kutsuttiin miehet ylimääräisiin kertausharjoituksiin, YH:hon. Kohta tuli myöskin tieto, että Suomen valtuuskunta oli kutsuttu Moskovaan neuvottelemaan Suomen ja Venäjän välisistä suhteista. Suomalaisten hyvästä tahdosta huolimatta eivät nämä neuvottelut johtaneet toivottuihin tuloksiin, ja niin joutui isänmaamme taas kerran ilman omaa syytään maailman suurvaltapolitiikan pyörteisiin.

Lokakuun 7 päivänä, kun miehet kokoontuivat kertausharjoituksiin ja hevosia otettiin puolustusvoimille, kutsui Räisälän piirin silloinen nimismies Antti Ilmari Kauppinen kymmenkunta kunnallisissa luottamustoimissa ollutta miestä Räisälän osuuskaupan kahvilaan neuvottelemaan niistä siviiliväestön suojaamista koskevista toimenpiteistä, mihin yleinen vakava tilanne mahdollisten sotatoimien uhatessa ehkä antaisi aihetta. Samalla nimismies pyysi, että hänelle ehdotettaisiin mahdollisiin evakuoimistehtäviin apulaisiksi poliisikonstaapeli Eino Rantalainen ja maanviljelijä Simo LaIlukka. Näille ehdotuksilleen hän hankki myöhemmin Säästöpankin taloon sijoittuneen Viipurin lääninhallituksen alaisen hallinnollisen toimiston hyväksymisen.

Samassa tilaisuudessa valmistettiin vielä erikoinen suoritushenkilöstöluettelo, ja siinä nimetyt henkilöt kutsuttiin kaikki seuraavaksi eli lokakuun 8 päiväksi nimismiehen konttoriin yhteiseen neuvottelu- ja opastustilaisuuteen. Kutsua seuraten saapuikin monikymmenpäinen joukko rauhantöihin tottuneita jo iäkkäitä .miehiä vakavaan keskusteluun vakavista asioista. Aluksi nimismies puhui ajan vakavuudesta ja niistä velvoituksista, mitä se vielä ehkä pahempaan kallistuessaan saattaa kunkin isänmaallisesti ajattelevan kansalaisen kohdalle tehtäväksi asettaa. Sen jälkeen esitettiin lääninhallituksen lähettämä evakuoimissuunnitelma yksityiskohtiaan myöten, josta jokaiselle miehelle osoitettiin oma tehtävänsä mahdollisen evakuoinnin alkaessa, mutta kuitenkin uskottiin, että nämä kaikki olivat vain varovaisuustoimenpiteitä ja jäisivätkin sellaisiksi.

Seuraavina viikkoina järjestettiin kunnan alueelle sotapoliisiverkosto järjestystä valvomaan ja toimimaan evakuoimistehtävissä hallinnollisen toimiston ja kunnan evakuoimistoimiston alaisena.

Vastoin kaikkia odotuksia saatiin marraskuun 30 päivän aamuna tietää sotatoimien rajalla alkaneen. Rauhan töihin tottuneeseen ja rauhaa rakastavaan ja toivovaan väestöön tieto vaikutti järkyttävästi, mutta asia oli otettava sellaisena kuin se todellisuudessa oli. Jo samana päivänä puolenpäivän seudussa tulivat ensimmäiset pakolaiset rajalta kuorma-autoilla ja hevosilla, monet heistä aivan niissä varusteissa, mitä sattui taistelun alkaessa ruumiin verhona olemaan. Pakolaisille oli osoitettava levähtämis- ja yöpymispaikkoja. Samoin alkoi iltapäivällä ja seuraavana yönä kulkea pitäjän läpi karjajonoja, joita koetettiin pelastaa pois sodan kaikki nielevästä kurimuksesta. Jo neljäntenä sotapäivänä tuli evakuoimistoimistoon määräys pitäjämme eteläisimmän, laajan Humalaisten kylän sekä osittain Räisälän pitäjän keskellä olevien Räisälän ja Putorian kylien tyhjentämisestä. Lähestyvät sotatoimet ja rintamalta kantautuva tykkien kumea jylinä yhdessä annettujen määräysten kanssa saivat aikaan sen, että kylät tyhjenivät muutamassa tunnissa. Humalaisten kylään jäi vain 3 - 4 siviilimiestä evakuoimistöihin. Kaikki omaisuus täytyi jättää paikoilleen paitsi mitä kukin voi mukanaan kuljettaa. Täysikasvuinen nautakarja ja hevoset koetettiin saada mukaan, mutta vaikeasti kuljetettavat muut eläimet, kuten sonnit, siat, vasikat ja lampaat jäivät melkein kaikki elävinä navettoihin.

Seuraavana päivänä sai suoritushenkilöstö näyttää joustavuuttaan. Kylään toimitettiin teurastusryhmä, minkä tehtävänä oli puhdistaa jo hengiltä otetut eläimet ja teurastaa elossa oleva pienkarja. Suojeluskuntalaiset kävivät ajamassa kyliin jääneet lehmät ja hiehot kirkolle, missä niistä heikoimmat erotettiin teurastettaviksi ja parempikuntoiset ja siitoseläimet ajettiin Myllypellon asemalle edelleen kuntalaisten sijoituskuntiin Etelä-Pohjanmaalle rautateitse kuljetettaviksi. Teurastetun pienkarjan lihat ja nahat varastoitiin pariin taloon Tienristiin, n. 4 km Räisälän kirkolta pohjoiseen, myyntiä odottamaan.

Samanaikaisesti aloitettiin myöskin viljan evakuointi. Eri puolille pitäjää määrättiin viljankokoamispaikat, missä suoritushenkilöstö otti viljat vastaan pitäen niistä tarkkaa luetteloa. Vaakojen ja työvoiman puutteessa ei kaikkia viljoja voitu punnita, mutta vastaanottajat arvioivat säkkien keskimääräiset painot. Tämä olikin varsin tarpeellinen toimenpide myöhemmin maksettuja korvauksia tilitettäessä. Kokoamispaikoista vilja sitten yön aikaan siirrettiin puolustusvoimain autoilla rautatieasemille myllyille kuljetettavaksi. Enemmän kuin miljoona kiloa viljaa siirrettiin tällä tavalla pois Räisälästä helpottamaan vaikeaa elintarviketilannetta. Varovaisimmat maanviljelijät olivat jo YH:n aikana myyneet viljansa liikavarastot pois, niin että jäljellä oli vain kotoiseen käyttöön varattu vilja, mikä suuresti vähensi evakuointityötä.

Sodan alkupäivinä antoi hallinnollinen toimisto määräyksen kaikkien kunnassa olevien arkistojen evakuoimisesta. Ne koottiin kunnantalolIe ja saatiin lähetetyksi pois vaaravyöhykkeeltä joulukuun 6 päivän illalla. Osa kunnan arkistoa ja muutamia optimistien hallussa olleita yhteisöjen arkistoja jäi silloin lähettämättä, ja myöhemmissä vaiheissa, kun siirtämiseen ei enää ollut mahdollisuutta, ne jäivät vihollisen saaliiksi ja hävitettäviksi korvaamattomaksi vahingoksi asianomaisille järjestöille. Aatteellisten yhdistysten arkistoja ei viranomaisten toimesta evakuoitu, ja kun ne henkilöt, joiden hoidossa ne olivat, eivät voineet niitä mihinkään pelastaa, joutuivat ne kaikki tuhon omiksi. Evakuoidut arkistot palautettiin takaisin entisille järjestöilleen Ilmajoella keväällä 1940.

Sodan alkupäivistä lähtien alettiin suurella kiireellä suorittaa myöskin väestön evakuointia. Päivällä, sikäli kuin ilmavaaralta voitiin, koottiin väestöä, pääasiassa sairaita, vanhuksia ja lapsia sekä heidän hoitajiaan väestönkokoamispaikkoihin, mistä heidät sitten pimeän tultua siirrettiin puolustusvoimain linja-autoilla rautatieasemille edelleen kuljettamista varten. Silloin nähtiin kuinka syvälle räisäläinen talonpoika oli juurtunut isiltä perittyyn maahan. Suurimpiakin vaaroja uhmaten olisi haluttu pysyä kotitanhuilla. Monet oli väkipakolla matkaan vietävä. Työkuntoiset miehet ja naiset laittoivat hevoskuormiin arvokkaimpia tavaroitaan, sitoivat karjan kuorman perään ja 30-40 asteen pakkasessa aloittivat vaivalloisen matkansa pohjoiseen. Sotatoimien pysähtyessä Vuoksen-Suvannon linjalle saatiin enemmän aikaa väestön siirron toimittamiseen. Jouluun mennessä saatiin heikompi väestö siirretyksi pois. Ainoastaan noin 1.200 henkeä parhaassa työkunnossa olevaa väestöä jäi kunnan alueelle evakuoimistehtäviin, pääasiassa viljan puintiin. He siirtyivät pois vasta rauhan tultua. Kunnalliskodissa ja mielisairaalassa olleet hoidokit siirrettiin pois jo neljäntenä sotapäivänä, ja uljas, ajanmukainen kunnalliskoti luovutettiin puolustusvoimille sotasairaalaksi. Puolustusvoimain toivomuksesta jätettiin kuntaan myöskin noin 1.000 lypsylehmää tyydyttämään väestön ja puolustusvoimain maidontarvetta.

Lokakuun 6 päivänä 1939 pidetyssä kunnanvaltuuston kokouksessa perustettiin kuntaan kansanhuolto- ja työvelvollisuuslautakunnat. Ensiksimainittu lautakunta sai heti sodan alettua raskaat tehtävät hoitaakseen. Työvelvollisuuslautakunta taas ei ehtinyt ennen sodan puhkeamista paljoakaan toimia, ja väestön evakuoinnin jälkeen sen tehtävät siirtyivät olojen pakosta kansanhuoltolautakunnan hoidettaviksi. Kansanhuoltolautakunnan puheenjohtajaksi oli valittu Räisälän kartanon tarmokas tilanhoitaja Serge Thorvall. Hän sijoitti lautakunnan toimiston asuntoonsa Räisälän kartanoon, kunnantalo kun oli otettu puolustusvoimain käyttöön. Säännöstelyn aiheuttamien toimenpiteiden lisäksi oli kansanhuoltolautakunnan huolehdittava kotiin jääneen karjan teurastamisesta ja luovutuksesta puolustusvoimille, heinien palauttamisesta ja niiden tilityksistä, hoidotta jääneen karjan, hevosten ja lehmien, kokoamisesta yhteisiin hoitopaikkoihin ja niiden hoitamisesta, evakuoitavan tavaran maantiekuljetuksista, lastauttamisista sekä näissä töissä olleen työväestön palkkojen maksamisesta. Nimismiehen evakuoimistoimiston pääasiaIliseksi tehtäväksi jäi väestön siirto ja viljan evakuointi.

Sodan alussa oli ehkä toiveikkaan mielialan säilyttämiseksi puolustusvoimain sikäläisillä talousupseereilla sellainen optimistinen kanta, että kodeistaan poissiirretty väestö tarvitsee vielä itse kaikki eläimensä. Sen takia ei ensin tahdottu ostaa puolustusvoimain lihan tarvetta tyydyttämään tarjolla olevaa paikallista karjaa teurastettavaksi, vaan määrättiin kaikki karja siirrettäväksi väestön evakuoimiskuntiin. Säästääkseen eläimiään, varsinkin pienkarjaa, sikoja, vasikoita ja lampaita, matkan rasitukselta ampuivat monet karjanomistajat eläimensä kytkyimilleen ja karsinoihin. Armeijalle tarvittava liha ostettiin suurilta lihanjalostusta ja -kauppaa harjoittavilta liikkeiltä. Tämä ikävä tosiasia jouduttiin monissa puolustusvoimain sikäläisten talousupseerien kanssa käydyissä paikallista karjakauppaa koskevissa neuvotteluissa toteamaan. Vaikka jo YH:n alusta lähtien pitäjään oli sijoitettu paljon sotaväkeä, oli mm. sodan alussa Humalaisten kylässä teurastetun pienkarjan hyväkuntoisen lihatavaran myynnissä suuria vaikeuksia ja olikin ne myytävä Karjakeskuskunnalle Viipuriin, mistä aiheutui suuria kuljetusvaikeuksia. Vasta tammikuussa, kun karja oli pitäjästä evakuoitu, jo mainittua 1.000 lehmää lukuun ottamatta, saatiin aikaan sopimus armeijakunnan talousupseerien kanssa paikallisesta lihatavarakaupasta. Kuljetusvaikeuksien yhä lisääntyessä helmikuussa ainaisten lentopommitusten takia määrättiin Räisälästä otettavaksi karjaa jo puolittain pakolla puolustusvoimain lihantarvetta tyydyttämään. Nyt kun lopultakin saatiin sopimus aikaan, otti kansanhuoltolautakunta vastaan kaikki tarjolla olevat eläimet, toimitutti niiden teurastuttamisen ja luovutti kerran viikossa lihat puolustusvoimille. Tämän sopimuksen jälkeen puolustusvoimat ottivat teuraskarjaa suoraan tuottajiltakin, mutta kun armeijan huoltoportaat olivat varsin monisokkeloisia ja yksiköt vaihtoivat usein sijaintipaikkojaan, eivät karjanomistajat enää löytäneetkään sitä yksikköä, mihin olivat eläimensä luovuttaneet, ja niin jäi hinnan periminen menetetyn omaisuuden yleiskorvauksen yhteydessä suoritettavaksi. Estääkseen tällaisten vahinkojen jatkumisen, organisoi kansanhuoltolautakunta lihatavarakaupan kokonaan lautakunnan kautta kulkevaksi ja niin estyivät myyjät suuremmilta vahingoilta. Räisälässä toimineet liikkeet, Räisälän Liike Oy ja Räisälän osuuskauppa, harjoittivat myöskin samaa kaupan alaa ja osaltaan helpottivat kansanhuoltolautakunnan työtä.

Puolustusvoimien heinäntarve tyydytettiin myöskin muualta Suomesta hankitulla heinällä. Kun pääosa Räisälän karjasta siirrettiin jo sodan alussa Etelä-Pohjanmaalle, jäi enemmän kuin puolet edellisen kesän runsaasta heinäsadosta käyttämättä, ja kun paikkakunnalla ei ollut heinäkauppaa harjoittavia hankintaliikkeitä, joiden kanssa puolustusvoimain huoltoelimet halusivat olla kaupoissa, sai kansanhuoltolautakunta vasta sodan loppuvaiheessa tehdyksi sopimuksen heinäkaupasta. Tämän jälkeen alettiin kiireesti palauttaa heinää ja ajattaa sitä teiden varsiin, mutta ennen rauhan tuloa sitä ehdittiin luovuttaa puolustusvoimille vain Myllypellon asemalla joitain kymmeniätuhansia kiloja, sen sijaan jäi kokoamispaikkoihin ehkä miljoonia kiloja.

Voittamattomien kuljetusvaikeuksien, kovien pakkasten ja runsaslumisten talvikelien takia ei kunnan alueelta saatu evakuoiduksi kuin karja ja viIjat. Vaatteita ja ruokatarvikkeita sai jokainen ottaa mukaan vain sen verran minkä sai itse kuljetetuksi. Kaikki muu omaisuus, kuten huonekalut, maatalouskalusto ym., jäi vihollisen saaliiksi.

Kun sitten keskiviikkona maaliskuun 13 päivänä 1940 puolenpäivän aikaan saatiin radiosta kuulla sodan loppuneen ja saatiin tietää säälimättömän kovat rauhanehdot, oli jäljellä olevan väestön kiireesti hankkiuduttava lähtemään evakkotaipaleelle. Rauhansopimuksen mukaan oli Räisälän keskus luovutettava viholliselle jo seuraavana lauantaina, ja kun ei jaksettu täysin luottaa tehtyihin sopimuksiin, lähti väestö jo seuraavina päivinä pitkinä jonoina vähäisine evakkokuormineen ja karjalaumoineen vaikealle matkalle kohti Etelä-Pohjanmaata.

Räisälän kuntalaisten evakuoimiskunnaksi oli määrätty Ilmajoki. Jo siirtymisen kestäessä pelättiin Ilmajoella syntyvän suurta ahtautta, ja niin alettiin jo evakuoimisvaiheen aikana siirtää Räisälästä tulevia asukkaita Kauhajoen ja Karijoen kuntiin.

Etelä-Pohjanmaalle jäätiin odottamaan tietoa tulevasta lopullisesta sijoituspaikasta. Uskottiin, että karjalaisen maatalousväestön olojen järjestämiseksi säädetyn ns. pika-asutuslain mukaisiksi sijoitusalueiksi ei Räisälän kuntalaisille tulisi ainakaan Etelä-Pohjanmaa. Keväällä 1941 tuli kuntamme viranomaisten tietoon, että kuntalaisiamme olisi tasoitussiirroilla aikomus siirtää vielä Isojoen ja Peräseinäjoen kuntiin, ja kun tällaisista tasoitussiirroista olisi siirrettäville ollut vain lisärasitusta, kävivät kunnan valtuuttamina pastori J. T. Helasvuo ja maanviljelijä Simo Lallukka Vaasan läänin maaherran J. Lahdensuon luona neuvottelemassa asiasta ja pyytämässä, ettei tällaista tasoitussiirtoa toimitettaisi ainakaan ennen uusien sijoitusalueiden tiedoksi tuloa. Neuvottelun jälkeen suoritettiin tasoitussiirtoja Kauhajoelle, Peräseinäjoelle ja Karijoelle.

Räisäläisen siirtoväen sijoittuminen ja kotiutuminen uusiin oloihin oli vaikeaa. Sijoituspaikan olot ja tavat olivat monessa kohden toisenlaiset kuin entisellä kotiseudulla. Pohjanmaan talonpoika ei tuntenut karjalaisen väestön luonnetta eikä Karjalassa vallinneita oloja. Karjalaisia pidettiin puoliksi venäläisinä ja yleisestä kehityksestä pitkälti jäljessä olevina ja valtion erikoisavustusten turvin elävinä. Eikä sovi ihmetellä, jos tällaista ajattelua syntyikin, kun ensimmäisenä meni heidän vastaanotettavakseen juuri heikoimmassa asemassa oleva väestönosa, vanhukset, lapset ja sairaat, ilman muuta omaisuutta kuin mitä saivat mukanaan kulkemaan. Vasta sitten kun päästiin lähemmin toisiaan tuntemaan ja huomattiin, ettei tässä niin suuria eroja kehityksessä ja yhteiskunnallisessa asemassa olekaan, rakentuivat suhteet paremmiksi, jopa niin läheisiksikin, että myöhemmin olivat kirjeenvaihdossa ja läheisessä kanssakäymisessä. Räisäläisten asuessa jo Satakunnassa uusilla tiloillaan kävi Pohjanmaan entisen isäntätalon väki monessa perheessä evakkojaan tervehtimässä.

Pika-asutuslain voimaan tultua määrättiin maatalousministeriön asutus-asiainosastossa valmistetussa sijoitussuunnitelmassa Räisälän kuntalaisten sijoitusalueeksi Satakunnasta 16 kuntaa: Kokemäki, Kauvatsa, Kiukainen, Köyliö, Harjavalta, Nakkila, Säkylä, Eura, Honkilahti, Hinnerjoki, Karjala, Kodisjoki, Laitila, Rauman maalaiskunta ja Rauman kaupunki sekä Lappi Tl. Muutamiin näistä kunnista ehdittiin jo mainitun lain mukaisella tavalla muodostaa tilojakin ja luovuttaa niitä kuntalaistemme asuttaviksi, mm. Kokemäelle 47, Nakkilaan 22, Raumalle yli 20 ja Harjavaltaan 20 tilaa. Räisälän väestö alkoi jo talvella 1941 siirtyä näihin uusiin sijoituskuntiinsa rakentamaan ja viljelemään uutta tilaansa. Vapaaehtoisilla kaupoilla ehti myös moni räisäläinen hankkia itselleen koti- ja asuinpaikan.

Räisälän kunnan edustajiksi pika-asutuslautakuntiin kutsuttiin Yrjö Suutari Kivipellolta Nastolaan, Heikki Lallukka Tiurista Janakkalaan, Toivo Forsman Räisälän kylästä Lopelle, Eemeli Kuisma Rautakoprasta HauholIe ja Pekka Kekki Särkisalosta Raumalle sekä Satakunnassa toimivaan tarkastussoikeuteen siirtoväkeä edustavaksi jäseneksi Matti Kauppinen Kivipellolta ja hänen varamiehekseen Matti Jortikka Tiurista.

Räisälän suojeluskunnan sotapäiväkirja 1939-1940:  Sotapäiväkirja  (koko 18 Mt)
Alkuperäisten Räisälän suojeluskunnan asiakirjojen säilytys paikka: Sota-Arkisto / Talvisodan sotapäiväkirjat 1939-40. Liitteenä oleva pdf-dokumentti on kopioitu Arkistointilaitoksen digiarkistosta.