Markus Lehtipuu Kokemäen Räisälä-juhlissa:

Miksei Karjalaa haluta laskea osaksi Suomea?
Räisäläisten pitäjäjuhlaa vietettiin Kokemäellä kesäkuun viimeisenä viikonloppuna. Juhlapuheen pitänyt toimittaja Markus Lehtipuu totesi vuosikausia ihmetelleensä ääneen miksi Suomi tai suomalaiset eivät halua laskea Karjalaa osaksi Suomea.
Juhlapuhuja Markus Lehtipuu totesi olevansa juuriltaan länsisuomalainen ja suomalaisen koulun käynyt minkä seurauksena hän ei oppinut juuri mitään Karjalasta.
- Tämä suomalaisen koulujärjestelmän takaama tietämättömyys on tärkeä osa sitä tunnetta, mikä on ohjannut minua tutkimaan Karjalaa, sen historiaa ja nykypäivää sekä spekuloimaan sen tulevaisuudella, valaisi Lehtipuu.
Puhuja totesi, että länsisuomalaiset eivät voineet tietää Räisälän kauneutta, vesistöjen rikkautta tai kauniiden rakennusten jättämää perintöä. Esimerkkinä Räisälän kauniista luonnosta on Lehtipuun Kannas matkaoppaan aloitusaukeaman täyttävä kuva Räisälän Unnunkoskelta.
- Minulla on pieni tytär, jolla on oma suomalainen passi. Sen lisäksi hän on mukana äitinsä venäläisessä passissa. Hänet lasketaan siksi kahteen kertaan, kun eri maiden väkilukua lasketaan. Näin eri maiden yhteenlaskettu väestömäärät ovat enemmän kuin todellisten ihmisten lukumäärä. Joten yksi plus yksi onkin enemmän kuin kaksi.
Lehtipuun mukaan tätä voidaan soveltaa myös maantieteellisesti siten että sama alue voisi kuulua yhtä aikaa useammalle valtiolle. Näin on ainakin joidenkin maiden kartoissa. Viro, Unkari ja Israel sekä Palestiina piirtävät karttoihin rajoja joissa yksi plus yksi on joskus paljonkin enemmän kuin kaksi.

Kahdenlaisia karttoja

Puhuja totesi esimerkiksi eteläisen naapurimaamme julkaisevan Eestin karttoja, joihin on piirretty vanhat rajat. Tarton rauhansopimuksessa vuonna 1920 Viro sai haltuunsa alueita, jotka tosin liitettiin nopeasti Venäjään jo 1940-luvulla. Kuitenkin virolaiset piirtävät vanhan rajan omiin karttoihinsa.
- Voi hyvin kysyä, miksi ei. Eivät Viron vuoden 1920 rajat olleet mitenkään laittomat, ehkä lievästi epärealistiset mutta olivat ne todelliset, sovitut ja hyväksytyt. Miksei Suomi tai suomalaiset piirrä omiin karttoihin kaksia rajoja, nämä nykyiset, Stalinin piirtämät, ja sitten ne oikeat, vakiintuneet, sovitut ja lailliset. Olivathan ne sentään yli sata vuotta voimassa, ihan siitä alkaen kun Suomi pääsi kansakuntana mukaan kansakuntien joukkoon, pohti Markus Lehtipuu, todeten etteivät vuonna 1812 tai 1920 tai 1932 vahvistetut rajat olleet millään tavalla laittomat.
Toinen esimerkki kartan piirtämisestä oli Israelin ja Palestiinan tapa. Lehtipuu totesi, että jos lasketaan Israelin valtion ja Palestiinan tekemien karttojen maa-alueet yhteen, saadaan melkein kaksinkertainen määrä maapinta-alaa. Hänen mukaansa nämä tavat piirtää karttoja osoittavat että yksi plus yksi voi olla enemmän kuin kaksi.
Puhuja nosti esiin myös toisen suomalais-ugrilaisen kansakunnan, Unkarin tavan piirtää vanhoja rajoja. Hän huomautti, että missä tahansa turistit liikkuvat Unkarissa, he voivat löytää matkamuistoiksi kartan, johon on piirretty vanhan Unkarin kuningaskunnan rajat.

 Lehtipuu Toimittaja Markus Lehtipuu ja Säätiön valtuuskunnan pj Robert J. Rainio.

- Slovakia, Romanian Transilvania, alueita Serbiasta, Itävallasta ja Kroatiasta kuuluvat vanhoihin unkarilaisalueisiin. Unkarilaiset eivät häpeile vanhoja rajojaan vaan esittävät niitä karttoina, joita myydään jopa matkamuistoina. Miksi Suomi on häivyttänyt kaikki jäljet niistä rajoista, jotka sentään olivat voimassa yli sata vuotta, kyseenalaisti Lehtipuu.
Räisäläisten kesäjuhlat, Karjala-lehti, Pro Karelia, pitäjäseurat, kylätoimikunnat, kyläkirjat ja yleinen Karjala-tietoisuus saa puhujan mukaan onneksi aikaan sen, että Karjalasta puhutaan.
- Valitettavasti kaikki tämä avoimuus karjalaisten ja Karjalasta kiinnostuneiden kesken ei ole johtanut virallisen Suomen, maamme johdon, poliittiseen Karjala-ohjelmaan. Virallinen Suomi vaikenee, ja jälleen kerran yksityiset ihmiset, yhdistykset ja yhteenliittymät joutuvat kantamaan vastuun niin historiallisen perinnön vaalimisesta kuin ihmisoikeuksien muistamisesta, kiteytti Markus Lehtipuu ajatuksensa.

Historia tunnustettava

Suomalaisten kannattaisi uskoa kartanpiirtämisen mahdollisuuksiin. Samaan tapaan kuin Israelin ja Palestiinan, Viron ja Unkarin karttaa voidaan piirtää monella eri tavalla, suomalaistenkin pitäisi Lehtipuun mukaan uskaltaa piirtää ne 127 vuoden aikana vakiintuneet rajat, jotka venäläiset aikanaan hyväksyivät.
- Kaksi sataa vuotta sitten alkanut kehitys johti ensimmäiseen Karjalan palautukseen. Vuonna 1812 Suomen autonomiseen alueeseen liitettiin Vanha Suomi eli Viipurin lääni. Syntyi raja Suomen suuriruhtinaskunnan ja varsinaisen Venäjän välille. Se raja pysyi suunnilleen samana noin 127 vuotta. Nykyiset rajat piirsi gruusialainen teologian ylioppilas, joka oli lähestynyt natsi-Saksaa huhtikuusta 1939 alkaen. Hän oli saanut aikaan sopimuksia ja varmistanut Neuvostoliiton laajentumisen ensi alkuun Suomen, Baltian, Itä-Puolan ja nykyisen Moldovan osalta.
- Jos Suomi ja suomalaiset uskaltaisivat tunnustaa oman historiansa, omat valtakunnan rajat ja omat oikeudet, olisi yksi plus yksi enemmän kuin kaksi. Karjalan rajoja ei piirretä vielä nykyisten rajojen itäpuolelle. Se olisi kuitenkin ensimmäinen askel. Yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi kun osa Suomea oleva Karjala palautuu ja jää myös Venäjän historialliseksi alueeksi.

Takaisin