Innostukseni lähteet karjalaisuuteen
ja karjalaisiin harrastuksiini

Kirjoitan kokemuksistani, jotka ovat saaneet minut kiinnostumaan karjalaisuudesta ja mukaan karjalaisiin harrastuksiin eri yhdistyksissä. Jos hieman huumorilla kuvaan taustojani, voin todeta olevani uusmaalainen suomenruotsalainen karjalaispoika Helsingistä. Isovanhempieni taustat ovat hyvin erilaiset, mutta olen kuullut tarinoita heidän lapsuusajoista. Isoisäni Urho Majorannan (entinen Matikka, 1910–1977) suku Räisälässä Räisälän isoisäni sukuhaarasta, Matikoista, minulla on melko vähän kerrottua tietoa. Sukupuussa esiintyy paljon perinteisiä räisäläisiä nimiä kuten Lallukka, Kuisma, Henttinen, Hirvonen, Puukka, Jortikka, Poikselkä, Matikka, Karonen, Väkiparta, Olkkonen (ortodokseja) ja Suutari. Sukupuuni mukaan he ovat olleet melkein kaikki talollisia ja koko suku on asunut Räisälässä ainakin 1600-luvulta alkaen lähes kaikissa pitäjän osissa. Isoisäni on kuollut jo ennen syntymääni. Hän ei aikanaan ole kertonut oikeastaan mitään elämästä Räisälässä. Tiedän ainoastaan, että hänen vanhempansa ovat Johannes Petter Matikka ja Anna Maria Matikka (o.s. Karonen). Isoisäni ollessa hieman yli kymmenvuotias, hän muuttikin Viipuriin. Vaikka en ole isoisäni kautta voinut saada yhteyttä karjalaisuuteen, on hänen serkkunsa Sulo Karonen kuitenkin auttanut minua sukuyhteyden löytämisessä. Sulo ilmestyi 1980-luvun lopulla yllättäen enoni ovelle. Hänellä oli mukanaan valokuvia ja hän alkoi kertoa muistojaan Räisälästä ja omasta lapsuudestaan siellä. Sulokin muutti Viipuriin jo hyvin nuorena ja nykyisen Suomen puolelle jo ennen sotia. Hän kertoi kuitenkin paljon lapsuutensa aikaisesta Unnunkoskesta.

Sulon ja muiden lähisukulaisteni kanssa kävin ensimmäisen kerran Räisälässä ja Unnunkoskella 1990-luvun alussa. Oli hieno kokemus päästä sukulaisten kanssa Räisälään Sulon opastamana. Vierailimme suvulle kuuluneissa paikoissa, ja ystävälliset paikalliset asukkaat kutsuivat meidät vieraiksi Unnunkosken kansakoululle. Kävimme myös Unnunkosken lauttarannassa ja näimme siellä muun muassa sukulaisten vanhan saunan, jota juuri purettiin. Näimme myös sukulaisten entisestä kaupasta jäljelle jääneet portaat. Sulokin kuoli melkein 20 vuotta sitten. Mutta minun kiinnostukseni Karjalaan kuitenkin säilyi. Sulo on kertonut olleensa nuorena Terijoella venäläisen emigrantin Georg Gochin taloudenhoitajana. Tämä onkin mielenkiintoinen tarina. Emigrantti asui meren rannalla mahtavassa Harppulinna- nimisessä huvilassa. Hän kertoi Sulolle keisarillisista juhlista ja kuinka hän oli Pietarissa laskenut lapsena hopeatarjottimella palatsin portaita alas. Lisäksi hän oli näyttänyt Sulolle jalokiviä ja kultaa täynnä olevat matkalaukkunsa, jotka olivat yläkerran juhlahuoneen seinässä salalokeroissa. Hän lähti myöhemmin Italiaan hoitamaan terveyttään ja pyysi Suloa mukaan, mutta nuori mies halusi kuitenkin pysyä kotimaan kamaralla. Jos Sulo olisi lähtenyt mukaan vuodeksi, työnantaja olisi ostanut hänelle asunnon Suomesta. Mutta Sulo päätti pysyä kotimaassaan. Tämän jälkeen emigrantista ei ole muuta tietoa kuin Harppulinna, joka tuhoutui sodan aikana.

Hänellä oli joitain aikojen saatossa jo kadonneita 1920-luvulla tulleita kortteja. Sulo jopa kirjoitti lehtijutun saadakseen lisätietoja tästä työnantajastaan, Georg Gochista ja Harppulinnasta. Jutussa esiteltiin Sulon tekemä Harppulinna- huvilan pienoismalli ja edellä kerrottu tarina, mutta tietämäni mukaan Sulo ei saanut yhteydenottoja eikä uusia tietoja. Nykyään Harppulinna löytyy ainakin internetistä, josta olen kuvia tutkinut ja saanut lisätietoa Harppulinnan tuhoutumisesta tulipalossa sodan aikana.

Sulo Karosen kuoleman jälkeen kului lähes kymmenen vuotta ennen kuin kiinnostukseni ja siteeni Karjalaan uudelleen aktivoituivat ja sen myötä vahvistuivat. Olen tehnyt useita matkoja Karjalaan. Kaikki matkat ovat olleet hienoja kokemuksia. Uusi kiinnostukseni heräsi, kun kaukainen sukulaiseni Matti Takala otti minuun yhteyttä ja pyysi mukaan Pääkaupungin Räisäläisten toimintaan. Tätä kautta myös Räisäläisten Säätiö tuli minulle tutuksi ja pääsin mukaan senkin toimintaan. Myös viipurilaisten liikkeenharjoittajien ja teollisuusmiesten Pamaus-seuran toiminta on ollut hyvin mielenkiintoista. Kiinnostuin siitä, koska äitini isoisä Mikko Auvinen toimi juuri Pamaus-seuran perustamisen aikaan Viipurissa liikemiehenä. Antoisat matkat sekä kokoukset ja luennot ovat vieneet mukanaan. Olen näiden kaikkien kautta saanut lisää tietoja Karjalasta. Nykypäivänä karjalaisuuteen pääsee parhaiten mukaan osallistumalla yhdistystoimintaan ja erilaisiin tilaisuuksiin. Kotiseutumatkat ovat aina olleet hienoja kokemuksia. Seuraavaksi olin suunnitellut matkaa Viipuriin ja sen maalaiskuntaan, mutta se jäänee haaveeksi pitkälle tulevaisuuteen. Viipurissa minua kiinnostaisi erityisesti isovanhempieni koti Linnankadulla Buttenhoffin talossa. Nähtävää ja koettavaa riittäisi ja toivoisin pääseväni matkoille eri puolille Karjalaa. Mahdollisuus päästä sinne on kuitenkin poissuljettu asia pitkäksi aikaa.

Olen lisäksi siis mukana Viipurin Pitäjäseuran ja Wiipuri- yhdistyksen toiminnassa. Tämä on ollut hyvin antoisaa, kun olen saanut paljon lisää tietoa varsinkin Viipurista. Viipurin kulttuurielämä on ollut erittäin vilkasta ja pyrimme tuomaan yhdistysten tilaisuuksissa esiin kaupungin monipuolista historiaa. Mm. järjestimme Sergejeffin teekutsut ja isoäitini olikin ollut siellä aikoinaan töissä konttoristina. Ja olemme järjestäneet monia kirjailijaesitelmiä, kuten esimerkiksi Arvo Tuominen oli viime vuonna. Maxim Fedorov tulee marraskuussa kertomaan Ukrainasta ja siihen liittyvistä kirjoistaan. Tänä vuonna tuleekin 80 vuotta siitä, kun Viipurista jouduttiin lähtemään lopullisesti. Järjestämme Helsingissä hautausmaakierroksia ja asetamme muistolaatan Döbelninkadulle Vanhan Suojeluskuntatalon seinään vanhan kaupunginjohtajan Aaro Tuurnan muistolle ja Viipurille. Lisäksi järjestämme tuona samana päivänä 12.10. Isot Viipurin päivän iltajuhlat Vanhalla Ylioppilastalolla alkaen klo 18. Ohjelmassa on juhlaillallinen, musiikkia ja tanssit. Dallapé ja Viipurin Lauluveikot esiintyvät. Myymme lippuja 30.6 asti ennakkohinnalla 130 euroa kappale. Kannattaa lähteä mukaan viettämään mukavaa iltaa yhdessä ison väkimäärän kanssa, joilla kaikilla on jollain tavoilla erilainen kytkös Viipuriin ja karjalaisuuteen.

Takaisin kesäkuun 2024 lehteen