Evakkona Kokemäelle – Kaijan perheen tarina

Teksti: Timo Karonen

Karjalatalon valmistumisen 50-vuotisjuhlaa oli vietetty vain pari päivää aiemmin, kun Pääkaupungin Räisäläiset ry järjesti siellä toisen vuosipäivän kunniaksi Erkki Kaijan mukaansatempaavan tarinaillan perheensä evakkomatkoista ja asutusvaiheista.

80 vuotta sitten meidän sukujemme täytyi jättää kodit, pellot, metsät ja työpaikat Räisälässä miehittäjien haltuun. Katso ihmistä - Ecce homo. Erkki Kaija syntyi 1952 Kokemäellä kaksosena. Hänelle oli aiemmin syntynyt kuusi sisarusta, joista yksi oli menehtynyt sairauteen jo Räisälässä. Sodan jälkeen hänelle oli syntynyt neljäs sisarus ja nyt lapsia oli elossa kuusi. Vanhemmat Saara ja Ilmari Kaija olivat rakentaneet pienen asutustilansa Tuomaalan “karjalaiskylään” Kokemäelle. Sinne perustettiin 47 tilaa, joiden keskimääräinen tilakoko oli noin 10 hehtaaria peltoa ja 6 hehtaaria metsää. Rakennuspuita oli kaadettu Köyliön kartanon maista lohkotusta 800 hehtaarin yhteismetsästä ja Eurasta lohkotusta 250 hehtaarin metsästä.

Vuonna 1952 maailma näytti taas olevan järjestyksessä. Viimeinen sotakorvauskuunari toimitettiin Neuvostoliittoon ja Armi Kuusela kruunattiin Miss Universumiksi. Hänen majesteettinsa Elisabet II kruunattiin hallitsemaan Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Paavo Nurmi juoksi jälleen Suomea maailmankartalle, tällä kertaa olympiasoihtua kantaen Helsingin Olympiakisoissa. Erkin vanhemmat ovat tarinan päähenkilöt. Heidän tiensä alkoivat kulkea eri reittejä, kun talvisota alkoi.

Ilmari Kaija, kahdeksan lapsen isä syntyi 1. lokakuuta 1905 Räisälän Hytinlahdessa.. Sotamies, joukko-osastona Er.P.6 talvisodan karjalainen pataljoona, 2. komppania. Satumetsän sankareita. Ratkaisevasta uhkarohkeasta vastahyökkayksestä ylivoimaa vastaan Vuoksen Suvannon rannalla Sakkolassa Keljan kylän pelloilla joulukuussa 1939 elossa kuin ihmeen kaupalla selvinneitä. Haavoittunut päähän kranaatista Vuokselan Uusikylässä 28. helmikuuta 1940. Sotakaveri ja haavoitettu veteraani. Uudisraivaaja ja isä myös uudelle jälkikasvulleen juuriltaan irti revittynä.

Saara Eeva Kaija, omaa sukua Karonen. Talvisodan evakko kolmen tyttärensä, anoppinsa kanssa. Paluumuuttaja tuhotulle sotatoimialueelle jatkosodan alettua ja sitten lopullisesti taas evakkotielle pakotettu. Syntynyt 19. heinäkuuta 1913. Antti Yrjönpoika Karosen ja Katri Juhontytär Rakkolaisen tytär Räisälästä. Yhteensä 8 lasta synnyttänyt puurtaja, jollaisten varassa maamme ja kansamme tulevaisuus kulki läpi monien historiallisten käänteiden. Koki avioeron ja menetti eläessään kaksi lastaan, yhden neljästä jo Räisälässä ja toisen vielä 1990-luvulla - Erkki Kaijan rakkaan kaksoissisaren Paulan Sveitsissä.

Erkki Kaijan kertomus saatteli kuulijoita perheensä matkassa monille tuttuja reittejä Sairalan asemalta Elisenvaaran aseman kautta Pieksämäelle ja sieltä Ilmajoelle. Tarina todisti jälleen todeksi Veikko Lavin laulujen sanat. Evakkojen selviytymiseen vaikuttivat eteläpohjalaisten isäntien valinnat. Pienet lapset nuorine äiteineen ja mummoineen saattoivat jäädä työkuntoisten varjoon, asemalle. Mutta oli myös monia sydämeltään suuria kuten Mäenpään Antti-isäntä Ilmajoen Latva- Joupista. Hänen perheensä luona Saara lapsineen ja Katri- mummo saivat turvallisen ja hyvän evakkokodin. Eteläpohjalaiset antoivat noina vuosina raskaan uhrinsa Räisälässäkin talvisodasta alkaen ja evakuointien onnistumisessa heillä oli ratkaiseva rooli vastaanottajina. Näille matkoille suuntaan ja toiseen lähti paljon ihmisiä, joista kaikki eivät palanneet. Tarinaa kuunnellessa tunsimme suurta kiitollisuutta eteläpohjalaisia kohtaan, kun Erkin esitys toi nämä puolet heistä hyvin esiin huumorilla sopivasti höystettynä.

Erkin isän haavoittuminen talvisodassa vapautti asepalveluksesta jatkosodassa, mutta yhtä kaikki sotavuodet olivat hänelle ja perheelleen tunteiden vuoristorataa ja raskaita. Rakentajia tarvittiin, kun palattiin Räisälään. Eräs sotavuosien ja niiden välissä olleiden rauhan vuosien helposti unohtuva piirre olivat rautateillä kulkeneet raskaat lastit kalustoa, tarvikkeita, eläimiä ja ihmisiä.

Moskovan rauhan kuukaudet sotien välissä olivat kaikkea muuta kuin rauhallisia. Sota jatkui Euroopassa koko ajan ja Suomen asema ja itsenäisyys olivat jatkuvasti epäselvässä tilassa, kuten se oli ollut jo vuosia ennen talvisotaa. Jo ennen Mainilan laukauksia oli koettu monenlaista ulkopoliittista painostusta ja propagandaa.

Erkin kertomuksessa ja esityksessä oli mukana runsaasti äänitallenteita ja valokuvia. Esimerkiksi Räisäläisten säätiön kunniapuheenjohtajan Juhani Kaatosen ääntä kuultiin välillä lyhyinä tietoiskuina. Hän toi esiin etenkin naisten korvaamattoman panoksen noina sotien ja asuttamisen vuosina. Arvokkaimpia äänikuvia olivat Saara Eeva Kaijan itse tallentamat autenttiset muistot eri tapahtumista. Niitä kuunnellessa teki välillä mieli nousta seisomaan silkasta kunnioituksesta hänen työmääränsä ja kohtaamiensa vaikeuksien edessä. Mutta hän ei surkutellut vaan toi yksityiskohtein kautta jatkuvasti esiin asioita, jotka olivat antaneet toivoa matkoilla. Punkasalmen sillankorvasta kahvilan emännältä evääksi ostettu ”Savon Hilman ruisleipä”, suuri kuin kärrinpyörä. Opastus tyhjillään olleeseen taloon sateesta vuorokaudeksi lepäämään ja sen autiotalon kesannoiville pelloille laskettu matkasta väsynyt karja. Savonlinnassa kohdatut pienet pojat, jotka ihastuivat mukana kulkevaan varsaan ja vaativat tulemaan heille yölepoon, ja poikien äidin evakkomatkaansa tekeville sijaamat oikeat vuoteet. Koko kertomuksen läpi kuului sitkeän naisen kertomana eteenpäin suunnattu katse.

Erkin esityksen oli luvattu kestävän pari tuntia väliajan kanssa, jolloin nautimme maittavista tarjoiluista ja “kohvit”. Esitys venyi reilusti yliajalle ja kysymyksiäkin esitettiin. Tiedon määrä esityksen aikana oli mittava eikä läheskään kaikkea ole mahdollista tähän auki kirjoittaa. Mikäli teille tarjoutuu mahdollisuus, esitys kannattaa käydä kokemassa itse. Mukana oli tällä kertaa myös lapsia kuuntelemassa, joten uskaltaa sitä kouluikäisillekin suositella.

Erkki Kaija menetti kaksossisarensa Paulan
30 vuotta sitten.

Karjalatalo täytti 50 vuotta

Karjalan Liitto juhli Karjalatalon 50-vuotista toimintaa marraskuun 1. päivänä. Karjalainen elegia on vaikuttava neljästä ryijystä koostuva tekstiilitaideteos eteisaulassa. Sen suunnitteli ja toteutti taiteilija Oili Mäki samana vuonna 1974, kun Karjalatalo valmistui Helsinkiin Käpylän kaupunginosaan. Juhlasaliin mahtuu jopa 300 ja Yläsaliin 120 ihmistä. Muun muassa Viipurin Lauluveikot harjoittelevat Yläsalissa ja onpa siellä flyygelikin. Lisäksi vierailijoiden käytössä ovat Takkahuone ja Karjalan Liiton käsikirjasto. Karjalatalossa on tilat Karjalan Liiton henkilökunnalle ja Ravintola Sylville, jonka toimintaa ylläpitää Käpylän Sylvi Oy 15.9.2024 alkaen. Karjalatalon toimitusjohtaja on Outi Örn. Karjalan Liitto syntyi vaikeina vuosina, koska karjalaiset halusivat vaikuttaa omiin asioihinsa.

Syntynyt:        Tuomaalan kylässä Kokemäellä
Perhe:            Vaimo ja yksi lapsi
Ammatti:        Keraamikko, eläkkeellä
Harrastukset: Puutyöt ja kansalaisopisto
Alkusyksystä 2022 Erkki Kaija kertoi tarinan Köyliön srk-talolla säätiön kutsumana.

Takaisin joulukuun 2024 lehteen