Kipinä ikonimaalaukseen jäi kytemään Konevitsan vierailulta
Aarne Rantalainen, Helvi Pokkinen, Eino Rantalainen ja Irja os. Kaatonen.
Kuva otettu Aarne Rantalaisen 60-vuotispäivänä 13.7.1991.
Heinäkuussa vuonna 2010 oltiin kolmen sukupolven kotiseuturetkellä Räisälässä. Tärkeimpänä kohteena oli Rantalaisen talo Särkisalon Tyyskänniemellä. Tällä reissulla tuli mahdollisuus käydä myös Konevitsan luostarissa, jonne mentiin vanhalla armeijan veneellä Käkisalmesta. Konevitsassa oli käynyt armeijan ukkoni, Väinö Rantalainen, 1920-luvun alussa. Luostari rakennuksineen oli pahasti ränsistynyt, mutta yhä vielä sen kiviseinillä oli nähtävissä upeita, isoja ikoneita sen historian varrelta. Yksi kuuluisimpia suomalaisia ikoneita on Konevitsan Jumalanäiti.
Kuva on otettu samassa paikassa, jota isäni Aarne Rantalainen kutsui maailman kauneimmaksi
paikaksi, 14.5.2019. Kuvassa Mirja Auranen os. Rantalainen.
Se on otettu viimeiseksi jääneellä käynnillä isäni synnyinsijoilla,
juurilla, ennen koronaa ja muita mullistuksia.
Tuosta käynnistä jäi minulle kytemään
halu oppia itsekin ikonimaalausta.
Pääsin ryhmiin oppimaan sitä
Raumalle, Laitilaan ja Eurajoelle ikonografi
Mari Zabyshnyin opetuksessa.
Alku oli hyvin haasteellista, enhän
ollut aiemmin juuri pitänyt pensseliä
kädessä. Pikkuhiljaa työ alkoi opettaa
tekijäänsä. Värit ja itseäni puhuttelevat
aiheet alkoivat löytää Ukrainan
sodan alkaessa maalasin Kylväjä ikonia,
siihen piirtyi koko ajan keltaista
ja sinistä väriä, vaikka paletissa olisi
ollut muitakin.
Ikoni on rukouksen apuväline jo varhaiskristilliseltä
ajoilta. Kuva kertoo,
vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan.
Olen saanut kokea todeksi sen, että
sen sijaan, että ihminen katsoo ikonia,
”ikoni katsookin ihmistä”. Pääsiäinen
muistuttaa meitä kaikkia Jumalan
armosta. Jeesus Kristus Jumalan
Poika kuoli puolestamme.
Ikoni Kylväjä