Räisäläinen

Oliko Antero Rokka räisäläinen?

Tuntemattoman sotilaan karjalaishahmo Antero Rokka eli ”Roka Antti” oli kotoisin Vuoksen varrelta Kannaksen itäosista. Väinö Linna ei nimeä tarkemmin hänen kotipaikkaansa, mutta Rokan osalta moni seikka tekstissä viittaa Räisälän suuntaan.
Linna välttää yleensäkin aivan tarkoituksellisesti ilmaisemasta romaanihenkilöidensä täsmällistä kotipaikkaa. Maakunnan tarkkuus riittää. Koskela on ”hämäläisen pienviljelijän hämäläinen poika”. Hietanen on varsinaissuomalainen, Rahikainen pohjoiskarjalainen, Määttä kainuulainen ja Salo keskipohjalainen. Mielonen on ”kotoisin jostakin Kuopion takaa”. Lahtinen on pohjoishämäläinen ja Lehto ”Tampereen seudulta kotoisin oleva”. Poikkeuksellisesti Linna kertoo, että Mäkilä on Laihialta, mutta sen tiedon antamisen tehtävänä onkin korostaa hahmon saitaa luonnetta. Muiden kohdalla kotipitäjä tai kotikaupunki ei tule ilmi lukuun ottamatta Lammiota, joka on ”helsinkiläisluutnantti”, mutta Helsinki olikin jo sotien aikana väkiluvultaan monen maakunnan luokkaa.

Rokka oli kotoisin Kannaksen itäosasta Vuoksen varrelta. Pohjakartta: Suomen kartasto 1925.
Karttaan lisätty mustalla viivalla 1930-luvun kunnanrajat.

Myö ollaa Kannakselt

Myös Rokan ja Suden kohdalla kirjailija pysyttelee linjallaan. Rokka esittäytyy itsekin: ”Myö ollaa Kannakselt”. Muissakin repliikeissä on alueennimi Kannas: ”päässää Kannaksel”, ”mie tahoin Kannaksel takasi”, ”Kannakse hintaa mie täs viel koitan perrii”. Todellisuudessa kannakselainen ei varmaan olisi käyttänyt Kannas-nimeä näin ahkerasti, vaan monessa tilanteessa mieluumminkin oman kotipitäjän nimeä, ellei sitten olisi puhunut vielä tarkemmin kylän tai jopa talon nimellä.
Kannas on laaja. Linna jättää avoimeksi, mistä pitäjästä Kannakselta Rokan Antti ja hänen naapurinsa Suden Tassu olivat. Kotipaikka tarkentuu kuitenkin vesistönimen Vuoksi kautta: ”Muistat sie Tassu mite myö poikin uitii Vuokses?” Tästä voi päätellä, että he asuivat varsin lähellä Vuoksea. Rokan verratessa rauhanajan uimaretkiä senhetkisiin taistelutapahtumiin hän puhuu veden virtaamisesta. Siitä voi ehkä saada sen kuvan, että kotipaikallakin Vuoksi oli jokimainen, virtaava vesistö. Vuoksi ulottuu kuitenkin lukuisiin pitäjiin Kannaksella.

Käkisalmi on läheinen

Lisävihjeen saa Rokan tokaisusta Petroskoin laitamilla: ”Tuolle mie anna hiton. Käksalmi ku ois tuossa!” Tästä syntyy kuva, että Käkisalmi on ollut hänelle varsin läheinen kaupunki, jonka näkeminen saattaisi merkitä kotiinpääsyä. Itse Käkisalmen kaupungista maanviljelijä Rokka ei ainakaan ollut kotoisin, ja poistaisin laskuista Käkisalmen maalaiskunnankin juuri siksi, että Linna ei halunnut mainita henkilöidensä kotipitäjien nimiä.
Käkisalmen lähipitäjistä Räisälä on Vuoksen halkoma. Varmastikin yli puolet räisäläisistä asui niin lähellä Vuoksea, että lapset saattoivat kesällä käydä Vuoksessa uimassa. Vuoksi ulottuu toiseenkin Käkisalmen naapuriin, Kaukolaan, mutta paljon vähäisemmässä määrin. Kolmas naapuripitäjä Pyhäjärvi ei ole lainkaan Vuoksen rannalla.
Vähän kauempana Käkisalmesta Vuokselassa oltiin Vuoksen varrella, ja pieneltä osin Sakkolassakin. Silläkin etäisyydellä Käkisalmi saattoi vielä tuntua kohtalaisen läheiseltä kaupungilta. Pääosa Sakkolan kylistä oli kuitenkin Suvannon maisemissa. Niiden kylien asukkaat eivät olisi ikinä sanoneet ”uitii Vuokses” kotitienoita muistellessaan.

”Sie järjestä meijät sammoa ryhmeä.” Väinö Linnan mielessä Rokka puhui itäkannakselaista murretta, kuten Räisälän murretta. Aku Louhimiehen ohjaamassa elokuvassa Rokkaa näytteli Eero Aho. Kuva: Yle Areena.

Katsoha sie!

Edettäessä Vuoksea ylävirtaan joudutaan jo liian pitkän matkan päähän Käkisalmesta. Samalla murrekin muuttuu niin, että se ei enää vastaa Rokan puheen piirteitä. Vuoksen pitäjistä ainakin Antreassa sanottiin ”kasso”, ”messä” ja ”tarvisset”, kun Räisälässä ja muissa Itä-Kannaksen pitäjissä käytettiin yleiskielen tavoin muotoja ”katso”, ”metsä” ja ”tarvitset”. Väinö Linnan kirjoittamissa Rokan repliikeissä on enimmäkseen ”ts”: ”itse”, ”katsomaa”, ”kutsuu”. Tälläkin perusteella Antrea voidaan sulkea pois. Sitä paitsi Antrean pitäjää ei välttämättä edes voida lukea Kannakseen kuin osittain.
Tuntemattoman sotilaan eri painoksissa murremuodot voivat yllättäen vaihdella. Kustantaja on pyrkinyt paikoin parantelemaan murrepuhetta, mutta tulokset ovat osin kyseenalaisia. Teoksen kymmenenteen painokseen Rokan ts:t muutettiin jostain syystä ss-kannalle, jolloin hänen kotiseutunsakin olisi pitänyt olla Länsi-Kannaksen suunnalla. Ei ole tiedossa, kenen ehdotuksesta ja millä perusteella muutos tehtiin, mutta seuraavissa painoksissa palattiin takaisin ts-muotoihin.
Monet murrepiirteet ovat samanlaisia niin laajalla alueella Kannaksella tai muuallakin Itä-Suomessa, että niistä ei ole apua Rokan kodin tarkemmassa paikannuksessa. Merkittävä erottava tekijä Itä-Kannaksen ja muun Kannaksen välillä on kielitieteen termein sanottuna pitkien vokaalien diftongiutuminen. Rokan puhetta kannattaa tarkastella sen ilmiön kannalta.

Itäkannakselaiset moa ja peä

Otan esimerkiksi pitkän a:n ja ä:n edustuksen Väinö Linnan kirjoittamana romaanihahmo Antero Rokan puheessa. Räisälän murretta puhuville tai sen puhujia kuunnelleille on tuttua, että maasta tai päästä puhuttaessa voidaan sanoa suunnilleen ”moa” tai ”peä”. Yleiskielen ”kantaa” voi olla ”kantoa”, ja ”mihinkään” voi kuulua ”mihikeä”. Räisäläisen lukijoille ilmiö on tuttu esimerkiksi Juhani Kaatosen ja Maisa Gröndahlin erinomaisista murrekirjoituksista. Samoin Räisälän historiassa Eemeli Kuisman kirjoittamassa murrenäytteessä on oa- ja eä-muotoja, kuten ”heä olki siel ko kotonoa”, ”voa nyt läheteä meil”.
Rokan kohdalla voi hämätä, että hänen repliikeissään tällaisissa sanoissa on ”aa” ja ”ää” eikä itäkannakselaisittain ”oa” ja ”eä”.
”Mis teltas tääl herroi on” (ei: ”teäl”)
”Sitähä mie vaa et myö päässää” (ei: ”voa”, ”peässeä”)
”Myö ollaa naapurmiehii näät”
Räisälän ja muun Itä-Kannaksen murteissa sanottaisiin siis tyypillisesti ”Myö olloa noapurmiehii neät”. Murrepuheessa on kuitenkin vaihtelua, ja Linnakin sanoi, että monimurteisessa joukossa jotkut murrepiirteet lievenivät. Lisäksi itäkannakselaista pitkien vokaalien diftongiutumista voi olla vaikea edes havaita nopeassa puheessa. Linna oli tarkkakorvainen murteiden havainnoija, mutta Hämeestä kotoisin olevana kuitenkin karjalaiseen murrepuheeseen tottumaton. Aivan kaikkia murrepiirteitä hän ei vain millään ole voinut kuulla.
Itä-Kannaksen murteiden oa- ja eä-diftongeissa alkukomponentti voi olla hyvin lyhyt ja loppukomponentti vastaavasti pitkä niin, että ne kuulostavat melkein aa:lta ja ää:ltä. Linnan noudattelema aa- ja ää-linja vastaa luultavasti hänen omia kuulohavaintojaan. Murrerepliikkien luettavuuskin on parempi, jos kaikkia äännepiirteitä ei kirjata täysin tarkasti.
On kuitenkin merkkejä siitä, että Väinö Linnan korva noteerasi itäkannakselaisen diftongiutumisen. Hänen alkuperäisen käsikirjoituksensa mukaisena julkaistu Tuntemattoman sotilaan versio Sotaromaani sisältää Rokan puheessa erikoisia ”tiel”- ja ”tielt”-muotoja sellaisissa kohdissa, joissa varsinaisen Tuntemattoman murteeltaan korjaillussa tekstissä on ”tääl” ja ”täält”.
Sotaromaanin ”Roka Antti tiel on” ja ”en lähtent tielt hitoil”, joissa on siis puhe täällä eikä millään kulkuväylällä olemisesta, selittyvät lähinnä siten, että Linna on kuullut karjalaisen murrepuheen ”teäl”-ääntämyksen jonkinlaisena ”tiäl”-muotona. Sen hän on mielessään muuntanut ”tiel”-muotoon, koska hämäläisenä hän puolestaan oli tottunut siihen, että murteen ”tiä” pitää yleiskielessä kirjoittaa ”tie”.
Yhdessä kohtaa Sotaromaanissa on myös Linnan kuulema ”iän”, joka edustaa Itä-Kannaksen ”eän”- ja Länsi- ja Etelä-Kannaksen ”ään”-muotoa ja yleiskielen ääni-sanaa. Tuntemattomassa sotilaassa se on korjattu muotoon ”ään”
Nämä muutamat pitkän a:n ja ä:n diftongiutumisen merkit vahvistavat sitä, että Rokan puhetta kirjoittaessaan Linna piti esikuvana itäkannakselaisia sotakavereitaan. Tiedetään, että tärkeä malli oli Sakkolan Harapaisista kotoisin ollut Viljam Pylkäs. Linna päätti kuitenkin varmaan tietoisesti sijoittaa Rokan kotipaikan vähän eri kohtaan itäisen Kannaksen alueella.
Talvisotaan Rokka oli osallistunut Keljassa ja Taipaleessa. Se sopii räisäläiselle, mutta myös monen muun lähipitäjän asukkaalle.

Rokka ja Susi Vuoksen varrelta

Rokan ja Suden tyyppiset lyhyet sukunimet olivat melko tavallisia Kannaksella, mutta Räisälästä juuri nämä nimet eivät ole tuttuja, enemmänkin etelämpää Kannakselta. Linna ei ole kuitenkaan edes pyrkinyt käyttämään mihinkään tiettyyn Käkisalmen lähipitäjään yhdistettäviä sukunimiä, vaan on vain valinnut leimallisen karjalaiselta tuntuvat nimet. Kannaksellakin oli hyvin paljon nen-loppuisia sukunimiä, mutta Linna ei varmaankaan halunnut ottaa sellaisia kannakselaishahmoilleen, koska monella muulla seudulla Suomessa niiden osuus oli vielä hallitsevampi.
Myös etunimet Antero ja Tauno, joka lienee ollut Tassun virallinen vastine, olivat hyvinkin mahdollisia vuoden 1910 tienoilla syntyneillä sekä Räisälässä että muissakin pitäjissä.
Linnan romaanissa henkilöt ovat fiktiivisiä, mutta paikat todellisia, joten on aivan relevanttia seuloa henkilöiden kotikontuja oikeiden paikkakuntien joukosta. Matti Hyvärinen esitti Räisäläisessä 1/2023 Käkisalmen linnan historiassa kertovassa artikkelissaan tulkinnan, että Rokka ja Susi olivat Käkisalmesta. Niinkin voi Tuntemattoman sotilaan tekstistä päätellä.
Räisäläisittäin tulkittuna Antero Rokka ja Tauno Susi olivat kotoisin läheltä Käkisalmea, ei kuitenkaan Käkisalmen maalaiskunnasta, jokimaisena virtaavan Vuoksen tuntumasta, paikasta jossa myos kaytettiin vesistonimea Vuoksi. Parhaiten nama tuntomerkit sopivat Raisalaan.

Sami Suviranta