Pääkaupungin Räisäläiset juhliit yhes 70 vuottaasa

Helsingin Sanomien yleisönosastossa 7.2.1953 julkaistiin nimimerkillä Tuumaks saaniet kirjoitus, joka alkoi sanoilla: ”Miksei myö Suur-Helsingin alueel elävät räisäläisetki voitas muihe elämätouhui välil olla oikei omas piiris, ku kerra kaukolaist ja muihe pienempii pitäjiiki entiset eläjät ovat tääl tehneet samal viisii.” Tästä käynnistyi tapahtumaketju, jonka seurauksena 3.9.1953 pidettiin Pääkaupungin Räisäläiset ry:n perustava kokous. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi Väinö Paavilainen ja muiksi varsinaisiksi jäseniksi Eino Kalkkinen, Jenny Vainio, Yrjö Rainio, Olavi Vilppula, Vilho Ollaranta, Eino Moitus ja Toivo Kuosa ja varajäseniksi Eino Kuisma ja Pentti Ahola.

70 vuotta on jo yhdistykselle niin merkittävä ikä, että seuran hallitus päätti juhlia sitä ihan perinteisin menoin, mutta yhteisöllisen leppoisasti. Ajankohdaksi valittiin lauantai 23.9. ja paikaksi Karjalatalon juhlasali. Hallitus katsoi, että kotiseutukaipuu elää vielä niissäkin polvissa, joilla fyysinen side Räisälään on ollut korkeintaan kotiseutumatkojen varassa, joten siitäkin näkökulmasta juhla on aiheellinen. Niinpä hallitus laittoi nyrkit saveen: suunnitteli ohjelman, valmisti vanhoista räisäläaiheisista valokuvista näyttelyn Karjalatalon aulaan ja leipoi itse tarjoiltavatkin kohvipöytään.

Juhla käynnistyi seuran ”oman” papin, Niko Huttusen pitämällä hartaushetkellä ja hänen ja Arja Kokon suorittamalla kukkien laskulla Karjalatalon edessä sijaitsevalle Evakkoäitipatsaalle. Onnitteluja seuran puolesta vastaanottivat puheenjohtaja Raija-Riitta Luiro-Piippo ja varapuheenjohtaja Anja Lehtinen. Seuralle osoitetut rahalliset muistamiset ohjattiin Suomessa olevien ukrainalaisten pakolaisäitien tukemiseen.

Tilaisuuden juontajana toimi seuran rahastonhoitaja Kirsi-Marja Hurme. Juhla pärräytettii käyntii laulamal yhes Olavi Kallionieme sanottama Syksy saapuu Karjalaan. Tervehdys-, samoin kuin päätössanat, esitti itseoikeutetusti puheenjohtaja Raija-Riitta Luiro- Piippo.

Lähes satapäiselle yleisölle ohjelma tarjosi musiikkia pianisti Pyry Laineen esittämänä, Pyöreän Tornin Pelimannien mukaansatempaavaa soittoa, Karjalan Nuorten Kärri-ryhmän humorististakin kansantanssia sekä Wiipurin Lauluveikkojen kvartetin komeaa laulantaa. Sanataidetta tarjosi Marita Widbergin elävästi Särkisalon murteella esittämä Irja Kaveniuksen runo Muistat Sie?. Seuran kunniapuheenjohtaja Kalevi Paavilainen, joka toimi seuran puheenjohtajana 1994-2008, kertoi Pääkaupungin Räisäläisten 70 ensimmäisestä vuodesta, ja Maija Stenvall avasi yksilönäkökulmaa räisäläisyyteen tarinoimalla isästään Vilho Ollarannasta ja vilkkaasta nuorisotoiminnasta Räisälässä 1920-luvulla. Juhlapuhujaksi oli kutsuttu kotiseutuneuvos, Wiipuri-yhdistyksen kunniapuheenjohtaja Pertti Joenpolvi, joka valotti pitäjäseurojen tilannetta nykypäivän Suomessa ja Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan vaikutuksia niiden totuttuihin rajantakaisiin toimintatapoihin.

Juhlassa palkittiin myös ansioituneita seuran jäseniä Karjalan Liiton ansiomerkeillä. Kultaisen ansiomerkin sai Sami Suviranta, jonka Mikko Rainio vastaanotti hänen puolestaan. Pronssinen merkki kiinnitettiin Niko Huttusen, Markku Javanaisen, Arja Saarisen ja Matti Takalan rintaan. Nämä liiton myöntämät ansiomerkit luovuttivat Eeva-Liisa Kurki ja Raija-Riitta Luiro-Piippo. Seura kutsui sen ”sieluna” pitkään toimineen ja nyt hallitustyöskentelystä luopuvan varapuheenjohtajansa Anja Lehtisen kunniapuheenjohtajakseen. Ja hää tullooki jättämää hallitukse rivveihi iso love! Onneksi Anja on lupautunut toimimaan edelleen taustalla hallituksen ”tutorina”.

Juhlan väliajal päästii sit nauttimaa riisryynpiirait, letvehnäst ja kermakakkuu, ja enne kaikkee haastamaa. Samalla oli myös aikaa tutustua satakunta kuvaa käsittävään valokuvanäyttelyyn aulatiloissa. Ryhmäkuvaan kutsuttiin kaikki juhlavieraat, jotka olivat ehtineet syntyä Räisälässä.

Kaiken kaikkiaan juhlassa oli perhejuhlan tuntua, ja se tarjosi mahdollisuuden moniin kohtaamisiin sekä tuttujen että uusien tuttavuuksien kanssa. Vireä päivänsankari jatkaa toimintaansa seuraavalle vuosikymmenelle juhlasta virkistyneenä uskoen, että nuoremmista räisäläispolvista edelleen löytyy juuristaan kiinnostuneita toimintaa jatkamaan.

Takaisin joulukuun 2023 lehteen