Pappilan lasten koulutie Räisälästä Viipuriin

Mikko Rainio

Räisälän kappalaisella, Robert Rainiolla, oli huollettavanaan 4 poikaa ja 2 tytärtä, joille kaikille piti järjestää koulutus. Vanhin heistä, Robert Eliel oli syntynyt 1899. Yrjö-isäni oli lapsista neljäs, syntynyt 1903. Hän kertoi aloittaneensa kiertokoululla Räisälässä. Se kesti 4 viikkoa kirkkoherran pappilan tuvassa. Opetusta antoi Koposen Anni rihvelitaulua apuna käyttäen. Sitä seurasi 2 vuotta räisäläistä kansakoulua.

Oppivelvollisuuspakkoa ei ollut, isäni arvion mukaan se tuli vasta noin 1922. Toiset kävivät koulua, toiset eivät, kuka vähän aikaa, kuka pitempään. Kotoa oli kaikilla mukana eväsleivät ja maitoputeli.
Luonto-opetuksesta isälleni oli jäänyt mieleen havainto harvinaisesta laulujoutsenesta, jonka Räisälän kartanon tilanhoitaja Norrlin oli onnistunut ampumaan. Koko koulu komennettiin ulos ihmettelemään tuota todella kookasta lintua. Luulen isäni myöhemmin kertoneen tuosta tapahtumasta Viipurin koulutoverilleen, Yrjö Kokolle, josta myöhemmin sukeutui kirjojensa avulla Suomen laulujoutsenten sukupuutolta pelastaja.

Kansakoulun jälkeen matka siis jatkui Viipuriin, reaalilyseoon. Pastori-isä hankki kaupungista kahden huoneen ja keittiön koulukortteerin lapsilleen. Sinne tuotiin pärekorissa sapuskaa Räisälästä kerran viikossa. Mukana oli myös 2 kannua maitoa, joka happani sangen pian, mutta sen juomista jatkettiin sitten piimänä.
Lasten huolehtijaksi oli Viipuriin lähetetty iäkäs pappilan palvelija, Vanha-Kaisa. Mitään ei juuri ostettu, korkeintaan sokuria ja joskus hailia. Savustettua kinkkua tuli jonkin verran Räisälästä, mutta se kului aina pian loppuun. Puuro oli pääruokana alkuviikosta kun oli maitoa ja sitten syötiin perunaa ja kastiketta. Syksyisin toivottiin tuulisia öitä, jolloin asunnon läheltä saattoi kerätä pudonneita omenia.

Vanha-Kaisa oli aika hyväluontoinen, eikä puuttunut juuri mitenkään järjestyksen pitoon. Sitä hoiti vanhin lapsista, Robert eli Essu. Hän määräili jopa ruokalistasta ainakin sillä tavoin, että Vanha-Kaisan oli laitettava kastikkeeseen jauho-klimppejä, vaikka muut lapset tuota tapaa vastustivat.
Essun johdolla kortteerin kattoon ripustettiin keinu, jonka uloin heilahdus ulottui avatusta ikkunasta ulos. Nukkumaan menosta Essu huolehti siten, että hän veti itselleen johdon, josta pystyi sammuttamaan yleisvalon. Portaikossa oli öljylamput.
Myöhemmin isäni, joka oli vähitellen kasvanut Essua rotevammaksi, alkoi kuitenkin haastaa tämän johtoasemaa käydyissä tappeluissa.
Saunassa ei käyty eikä kukaan huolehtinut puhtaudesta, vaikkakin asunnossa oli irtovanna. Isälleni tulikin karsta syyhypunkin aiheuttamana.

Kouluun lähtö Räisälästä oli aina pieni tragedia, koska takaisin kotiin päästiin Viipurista vain jouluna ja pääsiäisenä.
Varsinkin Martta-sisko itki usein lähdön hetkellä. – Eikä kotiinpaluukaan ollut aina auvoista.
Isäni harmiksi kuulin kerran hänen Milka-siskonsa kertovan, että kun Räisälässä purkauduttiin eräänä keväänä hevosen kyydistä sai Robert-isä kuulla Yrjön jääneen luokalle ja antoi poika poloiselle selkäsaunan heti siinä paikassa.

1914 alkoi sitten sota, eikä Viipuriin tarvinnut mennä yhteen tai kahteen kuukauteen.
Pelättiin saksalaisten nousevan maihin ja ihmisiä pakeni muualle Suomeen.

Isäni käymän Reaalikoulun vieressä oli Klassillinen lyseo. Koulut erotti puuaita, jossa olevan portin kohdalla syttyi usein valtataisteluita varsinkin lumipalloaikoina.
Isäni koulun puolelta huudettiin: klassikkoi sikkoi ja sieltä taas vastattiin: realikkoi likkoi. -Laskentoa opetti ”Pölö”, joka usein tehosti opetusta antamalla oppilaille kipakoita luunappeja.
Viisi luokkaa käytiin tässä koulussa, jonka jälkeen isäni siirtyi Maanviljelyslyseoon. Siellä opetettiin mm. kansantaloutta, vähän ammattiaineita ja talousmaantietoa.
Tästä koulusta Yrjö valmistui sitten ylioppilaaksi.

Eräs isäni koulumuisto oli myös useimmille uusi keksintö, vesiklosetti. Siellä oli valmistajan englannin- kielistä tekstiä, jota kukaan ei osannut lukea, koska siihen aikaan kieltenopiskelu oli saksa- voittoista.
Joku pojista oli kuitenkin ottanut selville sen, mitä tuossa tekstissä luki: ”Muistakaa siistiä asunne, ennen kuin poistutte WC:stä.”
Tätä tietoa tuo poika käytti sitten hyväkseen, kun tytöt tuohon aikaan keräsivät muistokirjoihinsa kauniita lauseita tovereiltaan. Hän kopioi sinne tuon englanninkielisen WC-tekstin lisäten perään sen kirjoittajan: Shakespeare. - Kouluaikanaan isäni sai myös venäjänkielen opetusta, mistä oli ainakin se hyöty, että hän saattoi Talvisodan aikana Kuhmossa alustavasti kuulustella vangiksi saatuja eversti Dolinin hiihtoprikaatin sotilaita.

Mitä noista Räisälän kappalaisen lapsista sitten tuli aikuisena:
o Vanhin, Robert Eliel toimi Turun hovioikeuden neuvoksena.
o Milka, kotitalousopettaja ja Räisälän viimeisen kirkkoherran, Jorma Helasvuon, puoliso.
o Martta, sairaanhoitaja, kuoli Räisälässä, samana päivänä, jona sk-piiristä tuli määräys koko pitäjän tyhjentämisestä 19.6.1944.
o Yrjö, Invalidisäätiön ammattikoulun rehtori Mäntsälässä, myöhemmin kotiteollisuusneuvos Maataloushallituksessa.
o Heikki, Lappeenrannan kaupunginlääkäri.
o Risto, rakennusmestari Vammalassa (Tuli perheeseen pikkupoikana, kun molemmat vanhemmat kuolivat. Hänen biol. isänsä oli Räisälän kappalaisen veli).

Takaisin syyskuun 2023 lehteen