Möyryn pähkinälehto

Harvinaislaatuinen luontokohde

Pähkinäpensasta kasvaa Suomessa vain maan eteläosassa, runsaimmin Ahvenanmaan ja Helsingin seudun välillä. Sitä löytyy myös Karjalankannakselta, kuten Räisälästä.
Evakkoväeltä kerättiin 1959 tietoja kotiseudun paikannimistä. Isotätini Milka Helasvuo, Räisälän viimeisen kirkkoherran Jorma Helasvuon puoliso, osallistui keruuseen muutamilla nimilipuilla. Kahteenkin nimitietoon liittyy pähkinäpensaita. Toinen on Päähenmäki, toinen Möyry. Möyrystä kertovassa nimilipussaan Milka antoi paljon tietoa paikasta. Seuraavassa teksti hieman lyhennettynä:

Möyry

Suurehko, rehevä lehto mäellä, jonka yhdessä kulmassa, korkeimmalla kohdalla oli kallio (Möyrynkallio). Kalliolta oli kaunis näköala mm. Vuoksen vesistöön.
Alarinteet kasvoivat lehmuksia ja pähkinäpuita eli -pensaita. Viimemainitut pensaat olivat enemmistökasvillisuutena Möyryssä. Tutkijat mainitsivat sen olleen Suomen toiseksi suurimman pähkinälehdon.
Mäen toisessa laidassa oli pari lähdettä. Möyry sijaitsi runsaan kilometrin päässä pappilasta.

Arvostettu luontokohde

Möyry tunnettiin luonnonkauniina ja tutustumisen arvoisena paikkana myös 1930-luvulla. Sitä osoittaa Käkisalmen Sanomissa 13.6.1935 ollut Räisälän kappalaisen Jorma Helasvuon laatima kutsu nuorille ja vanhemmillekin seurakuntalaisille seuraavana viikonloppuna kirkonkylässä pidetyille varhaisnuorisopäiville. Ohjelmassa oli muun muassa poikien iltanuotio lauantaina 15.6. klo 19 ”Möyryn kalliolla Pikkupappilan lähistöllä”.
Räisälän historiassa Jorma kirjoittaa Pappilat-luvussa, että 1930-luvun lopulla seurakunta laati suunnitelman eräiden maa-alueiden myymisestä asutustarkoituksiin. Möyry sai erityiskohtelun: ”Möyryn kallio kappalaisenpappilan maalla Tietävänjoen varrella jätettiin myyntisuunnitelman ulkopuolelle seurakunnan haltuun rauhoitettuna luonnonsuojelualueena, koska siinä oli harvinaisen laaja pähkinälehto”.
Virallisen luonnonsuojelualueen perustamiseen muualle kuin valtion maalle tarvittiin maaherran päätös. Keväällä 2000 kysyin Jormalta tarkemmin suojeluhankkeesta, ja hän sanoi, että Möyryn rauhoittaminen oli hänen oma aloitteensa. Räisälän seurakunta lähetti ehdotuksen eteenpäin, mutta Jorman tietämän mukaan päätöstä ei ehtinyt tulla ennen sotaa: ”se taisi jäädä virastoon”.

Pähkinälehto on säilynyt

Puhuin Jorman kanssa myös siitä, että olin sinä kesänä lähdössä Räisälän matkalle. ja olin kiinnostunut näkemään, onko pähkinälehto edelleen tallella. Jorma arveli, että tiivis matka-aikataulu ei sallisi sitä, koska Möyryyn ei ole tietä kovin lähelle: ”ette ehdi juoksemaan niittylöillä”. Jorma oli oikeassa sen kesän osalta.
Möyry jäi kuitenkin askarruttamaan mieltä. Räisälän käynnillä kymmenen vuotta myöhemmin muut autoporukasta tutustuivat kirkonkylään, ja minulla oli tilaisuus käydä omin päin katsomassa Pikkupappilaa ja sen lähimaisemia. Vanhan kappalaispappilarakennuksen uusi omistaja esitteli ystävällisesti minulle kotinsa, ja sen jälkeen minulle jäi vielä aikaa maastoretkeilylle. Kipaisin metsikköjen ja niittyjen läpi ja löysin Möyryn. Oli mukava huomata, että lehto on säilynyt, ja siellä kasvaa edelleen pähkinäpensaita.
Valokuvissa näkyy muitakin lehtokasveja. Niiden tunnistamiseen sain apua enoltani Mikko Rainiolta, joka on biologi. Mikko osallistui myös kuvatekstien laatimiseen.

Rovasti Olssonkin tunsi Möyryn

Mäen lisäksi nimellä Möyry on voitu tarkoittaa myös laajempaa aluetta, johon kuuluu ympäröiviä viljelysmaita. Nimi on tullut tutuksi myös suvun perimätietona kerrotusta tarinasta, jonka henkilöinä ovat Räisälän papit Sixtus Olsson ja Robert Rainio noin sata vuotta sitten. En itse olisi muistanut tarinaa ihan tarkkaan, mutta Mikko kertoi sen kokonaan:

”Olsson kysyi, mihin Rainio laittaa säästönsä. Rainio sanoi laittavansa ne Möyryyn. Hän oli nimittäin ostamassa viljelysmaata siltä alueelta. Tullessaan myöhemmin kirkkoherranvirastoon Rainio näki avatun Raamatun, jossa alleviivattu kohta: ”kaivoi maahan, ja kätki herransa rahan” (Matteus 25:18). Viereen oli kirjoitettu kirjaimet RR.”
Raamatussa Jeesuksen esittämä vertaus tarkoittaa etenkin uskoa ja sen levittämistä toisille, ja yleisemmin: sitä mitä olemme saaneet ei pidä kätkeä, vaan jakaa niin, että siitä on enemmän hyötyä.

Takaisin joulukuun 2023 lehteen