Keljan sankareita muistettiin Ukrainan sodan varjossa

Erillinen Pataljoona 6:n muistojuhlaa ei ole koskaan aikaisemmin vietetty samoissa tunnelmissa kuin Lempäälän Kotokampuksella tiistaina 27. joulukuuta 2022.
Sakkolan Keljan taistelun päättymisen 83-vuotispäivänä Euroopassa riehui – ja riehuu yhä – laiton hyökkäyssota, ensi kertaa toisen maailmansodan tapahtumien jälkeen.
Venäjän terroriteot Ukrainassa ravistelevat karjalaisten mieltä aivan poikkeuksellisen rankasti. He tietävät vielä tarkemmin kuin muut suomalaiset, mistä tällaisissa sodissa on pohjimmiltaan kyse.
Tähän viittasi myös juhlan tervehdyssanat lausunut Sakkola-Säätiön hallituksen puheenjohtaja Antti Hynnä:
”Tämän juhlapäivän on kaikkien sotaveteraanien muisto, taistelutahto ja urotyöt enemmän kuin ansainnut. Tämän taistelutahdon myötä Suomen kansa ei asu Siperiassa, niin kuin ne sadat tuhannet ukrainalaiset, jotka on väkivalloin siirretty Venäjälle.”

Ratkaiseva voitto

Joulukuun 27. päivänä 1939 Kaukolan, Käkisalmen, Räisälän ja Sakkolan miehistä koottu ja kapteeni Onni Saarelaisen johtama Erillinen Pataljoona 6 löi Suvannon ylittäneet neuvostojoukot Sakkolan Keljassa.
Jo joulupäivänä käynnistynyt taistelu oli raivokas ja verinen kamppailu mies miestä vastaan. Suomalaiset iskivät hyökkääjien kimppuun käytännössä omilla kotipihoillaan ja leikkitantereillaan. Pataljoonaan kuului myös Viljam Pylkäs, Antti Rokan esikuva.
Parin tuhannen punasotilaan kuolemaan päättynyt taistelu esti Taipaleen rintaman murtumisen ja suomalaisjoukkojen joutumisen saarroksiin.
Suomalaisten torjuntavoitto oli yksi koko talvisodan ratkaisevimmista kamppailuista vapaan Isänmaan puolesta.

Talvisodan ihme on tosi

Lempäälän muistojuhlassa Keljan sankareita muistettiin sekä sanoin että sävelin. Musiikkiesityksistä sekä Karjalaisten laulun ja Maamme-laulun säestyksistä vastasi taidokas Narvan Soittokunta Yrjö Punkarin johdolla.
Juhlan juonsi – karjala kielel – Sakkola-Säätiön hallituksen jäsen Mervi Äikäs. Seppelpartion lähetti matkaan kappalainen Henri Karvinen.
Puheenjohtaja Antti Hynnä painotti avaussanoissaan, että puheet ”talvisodan ihmeestä” eivät suinkaan ole liioittelua.
”Se oli pienen kansan taistelua satoja vuosia vanhaa venäläistä laajenemishalua, imperialismia ja kolonialismia vastaan. Eri aikoina ja eri yhteyksissä tuota laajenemishalua vain on kutsuttu eri nimikkeillä.”
Venäjän nykypolitiikkaa on nimitetty putinismiksi tai fasismiin rinnastettavaksi russismiksi. Sen väkivaltainen perusolemus on säilynyt joka tapauksessa ennallaan.

Omatkin tappiot raskaita

Keljan taistelun tiimellykseen juhlaväen johdatti lumipukuun pukeutunut ja Suomi-konepistoolia kantanut sotakamreeri Veijo Rintakoski. Hän kertoi taistelusta Taipaleessa sotineen luutnantti Eeli Riskumäen hahmossa.
Rintakoski toi terveiset toisenkin Taipaleen-taistelijan, luutnantti ja runoilija Yrjö Jylhän sanoilla. Salissa kuultiin Jylhän pysäyttävät ja koruttomat runot Vuoksen vartio, Kotiin, Rauha ja Yö nuotiolla. Juhlapuheen pitänyt kommodori evp. Teuvo Kuparinen keskittyi Er.P 6:n vaiheisiin ennen ja jälkeen sen parhaiten tunnettua vaihetta eli Keljan taistelua.

Pataljoona muodostettiin liikekannallepanossa eli lokakuun 9. päivänä 1939. Jo sitä ennen miehistö oli koottu yhteen vuoden 1937 kertausharjoituksiin. Yksikön sodan ajan kokonaisvahvuus oli 1037 miestä sekä 162 hevosta ja ajoneuvoa.
Keljassa pataljoona menetti kaatuneina 52 ja haavoittuneina satakunta taistelijaa. Talvisodan lopussa yksikkö kantoi rintamavastuuta Vuokselassa. Pataljoona lakkautettiin kesällä 1940.
Kommodori Kuparinen kertoi seuranneensa tarkasti Ukrainan sotaa, erityisesti Kiovan suunnan taisteluja.
”Olisin luullut, että venäläiset hyökkäävät suoremmin kohti pääkaupunkia, mutta ilmeisesti voimat eivät ole tähän riittäneet. Lännen aseapu on varmasti auttanut paljon ukrainalaisten taistelussa”, Kuparinen totesi.

Patsas nousi Keljaan

Sakkolalaisille ja naapurikuntien asukkaille Er.P 6:n sankariteot ovat aina olleet muistamisen ja kunnioituksen arvoisia.
Yhtenä osoituksena tästä on Keljan Runteenmäelle vuonna 2009 pystytetty taistelun muistomerkki. Sen moninaisista syntyvaiheista ja yhteistyöstä venäläisten viranomaisten kanssa muistojuhlassa tarinoi kotiseutuneuvos Hannu Turkkinen.
Muistomerkin suunnitteli Eero Pilviniemi, jonka isä Eero Patja kuului pataljoonan miesvahvuuteen. Patja kaatui omalla kotipihallaan Sakkolan Lapinlahdessa 12. tammikuuta 1940, vain päivää ennen Eero-poikansa syntymää.

Suomi kuitenkin voitti

Topi Koirasen esittämän ja aina yhtä koskettavan Evakon laulun jälkeen juhlassa kuultiin tervehdykset kaikista Er.P 6:n perinneyhdistyksen jäsenkunnista.
”Sanotaan, että Suomi hävisi talvisodan. Puna-armeija ei kuitenkaan saavuttanut sodassa tavoitteitaan, joten Suomi voitti sodassa itsenäisyytensä”, Käkisalmi-Säätiön hallituksen terveyhdyksen tuonut Eki Heiskanen huomautti.
Hän jatkoi kenraali Adolf Ehrnroothia siteeraten:
”Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, on köyhä kansa.”
Räisäläisten Säätiön tervehdyssanat lausunut sotahistorioitsija ja -kirjailija Ossi Kamppinen rinnasti Suomen ja Ukrainan puolustustaistelut toisiinsa. Hyökkääjän reaktio omaan surkeaan menestykseensä on yhä sama:
”Keljan taistelussa isovenäläinen imperialismi uhrasi 2000 valkovenäläistä sotilasta. Ehkäpä kostona tästä neuvostoilmavoimat pommitti yli 20 koneen voimalla Käkisalmen siviilejä. Samaa ovat joutuneet kokemaan ukrainalaisten kaupunkien asukkaat.”
”Suomelle kävi lopulta hyvin, toivotaan samaa myös Ukrainalle”, Kamppinen summasi.
Kaukolalaisten säätiön terveiset esitti hallituksen puheenjohtaja Veikko Rouhiainen. Sakkola- Säätiön puolesta puhui Antti Hynnä.

Vastuu on nyt meillä

Sakkola-Säätiö on ollut vetovastuussa Er.P 6:n perinneyhdistyksen toiminnasta kahden vuoden ajan. Tämän juhlan jälkeen vastuu siirtyy Käkisalmelle. Kahden vuoden välein järjestettävään muistojuhlaan kokoonnutaan seuraavaksi Heinolassa 27.12.2024.
Perinneyhdistyksen puheenjohtajana toiminut Kimmo Naskali muistutti päätössanoissaan pataljoonan suuresta uhrista, jota emme saa unohtaa.
”Tuossa joukossa oli mukana monen meidän isiä, isoisiä, sukulaismiehiä ja tuttavia. Kokemus oli monille heille niin traumaattinen, etteivät he ole halunneet siitä puhua.”
”Meidän sukupolvemme tehtävä on kertoa nämä tarinat tuleville polville, jotta hekin ymmärtäisivät ettei maamme itsenäisyys ole aina ollut itsestäänselvyys. Sotiemme perinnetyöllä on tärkeä rooli maanpuolustustahdon ylläpitämisessä sekä kohottamisessa, ja se korostuu entisestään nykyisessä turvallisuuspoliittisessa tilanteessa.”

Kotisivu tekeillä

Karjalaisten pataljoonasta on tekeillä oma kotisivu, joka julkaistaan Sakkolan kunnan www-sivujen yhteydessä. Kimmo Naskali kannusti kaikkia pataljoonasta jotakin tietäviä yhteistyöhön:
”Toivon teidän antavan kopioitavaksi ja julkaistavaksi kuvia ja tekstejä, jotka liittyvät pataljoonaan. Olisi hienoa, jos mahdollisimman paljon tietoa saataisiin yksiin kansiin. Talvisodan ja Er.P 6:n muisto ei saa koskaan sammua.”

Takaisin maaliskuun 2023 lehteen