Väkeläisten sukukokous pidettiin
Huopionkosken Myllyllä Luhalahdella

Väkeläisten sukukokous järjestettiin 20. elokuuta Luhalahdella. Juhlapuheen pitäjä Jari Mattila toivotti sukujuhlan ja sukukokouksen osanottajat tervetulleiksi Ikaalisten Huopionkosken Myllyn kauniisiin maisemiin.

-Pitkä on matka ja aikakin siitä, kun väkeläiset asuttivat yhtäjaksoisesti toista kaunista vesistömaisemaa Väkelän kosken sillan kupeessa. Väkeläisten silta, on sukustandardissamme kuvaamassa väkeläisten synnyinseutua Räisälässä. Sillan kaarikivet kuvaavat niitä Katri ja Juho Väkiparran jälkeläisiä, joiden perustasta tämän sukuseuran synty luotiin.
-Seitsemäntoista sisaruksen jälkeläiset perustivat Väkelän sukuseuran ja jatkavat seuran toimintaa edelleen lähes neljänkymmenen vuoden jälkeen. -Viime kokouksesta neljän vuoden takaa ollaan taas yhdessä koolla veden äärellä. Kukapa olisi osannut ennustaa näiden neljän vuoden välistä ajanjaksoa. Tuskin kukaan meistä tai muista viisaista.

Juhlapuheen esitti Jari Mattila.

-Ensin meidät eristettiin toisistamme,ja sitten kansakuntaa yhdistettiin taas kerran voimakkaammin vuosikymmeniin. Itäisen naapurimme toiminta on ikävällä tavalla muistuttanut meitä, miksi poikamme ja tyttäremme on oltava varuillaan alati ja aina, sanoi Jari Mattila.
-Ukrainan ihmisten kohtalo nostaa voimakkaasti mieliin talvisotaamme edeltävän ajan. Ukrainalaisten sitkeä ja vankkumaton tahto puolustaa isänmaataan, muistuttaa mieliin niin talvisodan uhrautuvat taistelijat etulinjoissa kuin kotona pelko sydämissä odottavat äidit, lapset, vanhemmat, sukulaiset.
-Haasteelliset ajat myös yhdistävät kansakuntia, ihmisiä, sukulaisia ja läheisiä. Siksi onkin hienoa tänään nähdä täällä Huopionkoskella näin paljon sukulaisia yhdessä turisemassa kuulumisia ja siunailemassa maailman menoa.
-Veri on vettä sakeampaa, vaikka se olisi kaukaisemmasta puron haarasta juotua. Sukulaisissa on aina jotain niin kiinnostavaa. Niissä nähdään omien piirteiden ja mielenoikkujen lisäksi myös yhteisöllistä vetoa. Sukulaiseen on helpompi ottaa yhteyttä, ei tarvitse syytä kontaktiin keksiä, koska ollaan jo sukulaisia. Siis samaa verta ja sukua, edes pisaran verran.

Jari Mattila sanoi, että sukuseuran perustajat olivat viisaita ja ymmärsivät, että 1980-luvulla alkoi olla viimeisiä aikoja saada suuri Väkelän suku yhdessä kokoon. Ensimmäinen kokoontuminen toteutui Lapin Työväentalolla 1984.
-Suku oli evakkotaipaleen päätteeksi asettunut pitkälti Satakunnan alueelle, mutta osa oli ripoteltu myös muualle Suomeen. Oli tarve saada vuosien jälkeen taas iso suku yhteen tapaamaan toisiaan ja tutustumaan uusiin väkeläisiin.
-Tänä päivänäkään en varmaankaan tietäisi teistä muista sukulaisistani, ellei väkeläiset seuran perustajat olisi ymmärtäneet sukuseuran merkitystä tuleville jälkeläisille. Kaikki me jossain vaiheessa katsomme menneisyyteen, esi-isiimme, ja yritämme sieltä valottaa omaa elämäämme ja käytöstämme.
-Tarinat edesmenneistä sukulaisista ja heidän toimistaan sekä luonteenlaaduistaan kiinnostavat meitä. Mietitään, olenko tuollainen minäkin ja miksi itselläni on tämännäköinen nokka tai tuonnäköiset korvat.
-Seuran ensimmäisen puheenjohtajan Pentti Väkiparran kanssa pääsin tekemään pitkään yhteistyötä. Toimin tuolloin seuran sihteerinä. Hän oli yksi niistä monista väkeläisistä, joilta sain ammentaa tietoa ja tuntoja siitä millaista oli elää Räisälässä. Ja myös niitä kokemuksia, millaista olin olla evakkona muualla Suomessa, kun paluuta kotikarjalaan ei enää ollut.
-Kävin Penttiä tervehtimässä hänen hoitokodissaan Porissa kaksi vuotta sitten. Hyvinhän Pentti muisti minut, ja pitkään vaihdettiin kuulumisia niin elämästä yleensä, ajankohtaista asioista kuin myös sukuseuran nykyisestä toiminnasta. Pentti oli yli 95 vuoden ikäänsä nähden melko hyvissä voimissa. Hän teki päivittäin kierroksen hoitopaikkansa ympäristössä. Hoitajat vähän pelkäsivät, että jos se Pentti ei osaa takaisin kierrokseltaan. No Pentti on vuosikymmenet harrastanut suunnistusta ja aina löytänyt pimeimmästäkin metsästä kotiin.

-Joskus 90-luvun alussa kävin itsekin muiden väkeläisten matkassa katsomassa Räisälässä Väkelän sillan maisemia. Vaikka pellot olivat metsittyneet ja talot olivat purettu ja siirretty muualle, osasi Pentti ohjata minut suoraan Väkelän sillan kupeesta, isoisoäitini Iitan kotimaisemiin Salonkylän perukoille, sanoi Jari Mattila. -Aika ei ollut muistoja haalistanut; oli kuin eilen olisi samoja polkuja kuljettu. Silloin ymmärsin, miksi sinne oli niin kova kaipuu.
-Nyt Penttikin on päässyt viimeiselle rastipaikalleen.
-Pyydän nyt nousemaan ylös ja pitämään hiljaisen hetken edesmenneille väkeläisille sekä muille poisnukkuneille läheisille.

Huopionkosken Mylly.

Väkelän Sukuseuran hallitus 2022-2024

Elisa Poskiparta, Esa Kourujärvi, Jari Mattila, Jorma Haikonen, Marja Hiltunen, Marika Määttänen, Olavi Kaupinsalo, Sirpa Kaupinsalo, Terttu Kauppila ja pj. Kirsti Mäkitalo.

Takaisin syyskuun 2022 lehteen