Hautamerkkien kertomaa – osa I

Sankarivainajan tunnus on hautakiveen kaiverrettu Vapaudenristi (1). Se voi olla hautakivien sijasta myös sankaripatsaassa. Tunnus ei ole käytössä rauhan aikana, poikkeuksena ovat YK-tehtävissä kaatuneet suomalaissotilaat.
Lähes kaikki jääkärihaudat on jo merkitty omalla tunnuksellaan. Maamme hautausmailla on kaikkiaan noin 1400 - 1500 jääkärihautaa, jotka kirkkohallitus on paimenkirjeessään 17.8.1994 ohjeistanut säilyttämään kansallisena muistomerkkinä.
Jääkäripataljoona 27. Perinneyhdistyksen paikallisosastot ovat viime vuosina kunnostaneet jääkärihautoja ja kiinnittäneet niihin hautamerkkejä. Jääkärin hautamerkki (1) on Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n (Königlich Preussisches Jägerbataillon Nr 27) tunnus. Jääkärikanslia myy niitä hakemusten perusteella.

Vapaussoturin hautamerkkiin (kuva 2) ovat oikeutettuja laillisen hallituksen joukoissa eli valkoisella puolella vapaussotaan vuonna 1918 osallistuneet. Hautamerkkiä kannattaa katsoa tarkemmin, sillä siinä on mukana elementtejä Karjalan vaakunasta. Tunnuksen voi tilata Vapaussodan Perinneliitosta.
Harvinaisempi tunnus hautakivessä on Vapaussoturien Huoltosäätiön plaketti (3), jolla säätiö on palkinnut toimintaansa tukeneita tai muuten aktiivisesti vapaussoturien huolto- ja perinnetyössä ansioituneita.
Veteraanijärjestöillä on omat hautamerkkinsä. Veteraanijärjestöjä ovat Sotainvalidien Veljesliitto, Suomen Sotaveteraaniliitto, Rintamaveteraaniliitto sekä jo purettu Rintamanaisten Liitto.
Sotainvaliditunnusta (4) voidaan käyttää sodassa vammautuneen tai sairastuneen hautakivessä.
Tammenlehvätunnus (5) voidaan kiinnittää niiden veteraanien hautakiviin, joille on myönnetty rintamasotilas- tai naisten rintamapalvelustunnus. Tunnuksesta on kaksi mallia: pelkkä tammenlehvä tai kuvan mukainen vuosiluvuilla varustettu. Myönnetystä tunnuksesta on merkintä sotilaspassissa tai kuvallisessa KELA-kortissa, jossa on iso R-kirjain kortin kääntöpuolella. Tunnuksen myöntämisen voi tarkistaa puolustusvoimien aluetoimistoista.

Rintamasotilastunnuksen saaminen edellytti osallistumista vuosien 1939– 1945 sotien aikana varsinaisiin sotatoimiin rintamavastuussa olleissa joukoissa. Rintamanaisen vastaavan tunnuksen saaminen edellytti myös toimimista rintamavastuussa olleen sotatoimiyhtymän alueella.
Sotaveteraanin tunnusta (6) voidaan käyttää sotaveteraaniyhdistysten jäsenten hautakivissä. Tunnuksesta on kolme erilaista versiota: Pyöreä, sakarallinen ja vuosiluvullinen. Naisjaostojen jäsenten hautakivissä voidaan käyttää myös omaa tunnusta (9).
Rintamaveteraanitunnusta (7) voidaan käyttää Rintamaveteraaniliiton jäsenten hautakivissä.
Rintamanaisten Liiton jäsenet olivat sotiemme 1939–1945 aikana sotatoimialueilla ja rintamilla erilaisissa hoito-, huolto-, viesti-, valvonta-, toimisto- ja siivoustehtävissä toimineita lottia, sairaanhoitajia, lääkäreitä, sotilaskotisisaria, apusisaria tai työvelvollisuuskomennuksen saaneita naisia. Liitto purettiin vuonna 2013.
Rintamanaisten tunnuksen käyttö hautakivessä edellyttää, että vainajalla oli naisten rintamapalvelustunnus. Omaisten on syytä varmistaa tämä ennen hautakivitunnuksen hankkimista.
Veteraanien tunnuksia (4-9) voi tilata paikallisyhdistysten lisäksi Tammenlehvän Perinneliitosta https://tammenlehva. fi/veteraanien-tunnukset-hautakivissa/

Hautausmailla kulkiessamme muistakaamme, että nämä miehet ja naiset, joiden hautakivessä on tunnus, osaltaan turvasivat maamme itsenäisyyden. Osa heistä antoi raskaimman uhrin, oman henkensä isänmaan puolesta. Heidän ansiostaan siniristiliput hulmuavat.

Kirjoitussarjan osa II käsittelee perinnejärjestöjen hautakivitunnuksia.

Teksti: Matti Hyvärinen

Takaisin syyskuun 2022 lehteen