Äidilläni oli yhdeksän sisarusta,
joten sukua siellä oli paljon

Näin tämän Evakkoreki-teeman Räisäläinen- lehdessä ja tartuin siihen. Hienoa, että olette tällaisen ottaneet asiaksi. Olen räisäläisen isän ja ilmajokisen äidin tytär. Räisälä ja Ilmajoki ovat kuuluneet elämääni koko ajan. Räisälä enemmän puheissa ja kertomuksissa, Ilmajoki konkreettisemmin: siellä vieraillessa sukulaisissa, lähinnä serkkuja, tätejä ja enoja tapaamassa.

Ystävällisin terveisin: Kaija Tuomala o.s. Lehvälampi

Isäni perhe Perttelissä, vasta valmistuneen saunan edessä. Vasemmalta Sylvi, Salme, Olga-mummo,
Ville-paappa takana ja Sulo-isäni oikealla.

Räisälässä, siellä lapsen korviin kuultuna, sadun maassa, olen päässyt kerran käymään. Kokemus oli valtava, ja tuntui, että maa jalkojeni alla oli ”Pyhä”.

Isäni, Sulo Lehvälampi (s.28.4.1924) on kirjoittanut omaelämäkerran, mistä löytyy arvokasta tietoa mm. elämästä ennen sotaa, sota-ajasta ja sodan jälkeen. Hän oli 15-vuotias, kun talvisota alkoi. Hänen vanhempansa (minun isovanhempani): Ville Lehvälampi (ent. Ullgren vuoteen 1935 asti) synt. 8.10.1898, Olga Lehvälampi o.s. Hirvonen synt. 24.12.1900. Isän siskot: Salme Ihamäki o.s. Lehvälampi synt. 30.10.1933, Sylvi Toivonen o.s. Lehvälampi synt.12.10.1935.

Talvisodan jälkeen heidän evakkotaipaleensa suuntautui juurikin Ilmajoelle. Sitä matkaa isäni teki isänsä kanssa. Isoisäni oli tammikuulla 1940 vienyt vaimonsa Olgan ja pienet tytöt Ilmajoelle, Martti Varvikon taloon. Sinne suuntasivat myös isä ja isoisä. Varvikon talossa he olivat nyt kaikin vain kaksi yötä.

Tämän jälkeen he menivät omaan majoituspaikkaan, Huissin tien varrella kaksi kilometriä Ilmajoen kirkolta, Niilo ja Lilja Vierikon taloon. Vierikon talossa he asuivat yläkerran kamarissa ja keittivät talon väen kanssa samalla hellalla alakerrassa. Vierikossa he asuivat kahdeksan kuukautta.

Äitini ja Isäni

Isä kirjoittaa muistelmissaan:

”Isäntäkin, Niilo Vierikko, pääsi jonkin ajan kuluttua kotiin sotareissulta. Hän oli sotilasarvoltaan vääpeli, ja oli myös rintamalla ollut komppanian vääpelinä. Hän suhtautui meihin siirtolaisiin erittäin kunnioittavalla tavalla. Sain olla keväällä talon väen kanssa kytöä polttamassa Alajoella. Se lienee ollut melkoisen harvinaista hommaa karjalaisten keskuudessa.”

Ala-Hannukselan navetasta. Vasemmalla Olga-mummoni. Toinen oikealta on äitini Kerttu.

Napustanmäkeen perhe muutti marraskuussa. Talon nimestä minulla ei ole tietoa. Alkuvuodesta -41 he ovat muuttaneet Ala-Hannukselaan, mistä he elo-syyskuussa lähtivät takaisin Räisälään. Jatkosodan loppupuolella perhe asui Jalasjärvellä, Uuno Mannilan talossa isäni ollessa rintamalla. Sodan loputtua he muuttivat jälleen Ilmajoelle, samaiseen Vierikon taloon.

Ilmeisesti alkuvuonna 1945 perhe on saanut evakkokodin jälleen Ala-Hannukselasta. Siellä he asuivat siihen asti kunnes heille osoitettiin oma asuinpaikka Pertteliin. Äitini, Kerttu Lehvälampi o.s. Tuoreslampi (synt. 27.3.1923) oli karjakkona Ala-Hannukselassa, missä hän oli jo talvisodan jälkeen ollut harjoittelijana. Nämä kaksi nuorta tapasivat siellä, ja loppu onkin sitten historiaa. Tämä Hannuksela on ollut minun elämäni aikana paljon puhuttu, ja perheeni muistoissa lujasti läsnä. On ollut mieluinen evakkokoti.

Vuonna 1947 isän perhe muutti Pertteliin Ihamäen taloon, josta heille oli varattu maata. He asuivat Ihamäen talon piharakennuksessa. Omalle maalle he rakensivat ensin saunan, jossa asuivat siihen asti, kun saivat navetan ja talon rakennettua. Talo valmistui vuonna 1950, jolloin äiti ja isä myös vihittiin.
-Minä synnyin vuonna 21.6.1953.
-Olga-mummo kuoli 13.2.1973.
-Ville-paappa kuoli 2.4.1982.
-Sulo-isä kuoli 21.6.2005.
-Kerttu-äiti kuoli 7.2.2013.

Isäni kirjoitti:” Meillä on kaikista evakkotaloista ainoastaan ja vain hyviä muistoja!”
Takaisin kesäkuun 2020 lehteen