Seurakunnan lakkauttamisen 70-vuotismuistotilaisuus
Kanttori Mikko Pelkonen huolehti muistotilaisuuden musiikkipuolesta.
Räisäläisten Säätiö järjesti lauantaina 3.10.2020 Räisälän ev.
lut seurakunnan lakkauttamisen muistotilaisuuden Köyliön
seurakuntatalolla.
Vuosien 1949 ja 1950 vaihteessa lakkautettiin Räisälän ja
muiden luovutuille alueille jääneiden paikkakuntien seurakunnat
ja säätiöllä tarkoitus oli järjestää jo 2019 vuodenvaihteessa
pienimuotoinen muistojuhla, mutta päällekkäiset tapahtumat
tuolloin siirsivät tilaisuuden myöhempään ajankohtaan
– ja sitten koronakausi muutti taas suunnitelmia, mutta
parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Köyliön kappeliseurakunnan kappalainen Sakari
Vuola toi tilaisuuteen seurakunnan tervehdyksen.
Muistotilaisuuden ohjelma lokakuun alussa käsitti puheita, musiikkia ja laulua sekä kahvitarjoilun, jonka jälkeen oli vielä pienimuotoinen musiikillinen hetki Räisälä-keskuksessa, jossa kuultiin urkuharmonin soittoa Johannes Perkon toimesta.
Räisälän seurakunnan lakkauttamisasiaa käsiteltiin Räisäläinen- lehden viime numerossa olleessa teologian tohtori Niko Huttusen laajassa artikkelissa, jonka vuoksi muistotilaisuuden anti koostuu suurelta osin muistojuhlan kuvista.
Mukana artikkelissa on tekstillinen osa viime viikolla tehdystä Lauri Laukkasen haastattelusta, jossa hän kertoi Räisälän kirkon viimeisestä ehtoollisjumalanpalveluksesta, joka järjestettiin 18.6.1944 illalla.
”Kirkko oli tupaten täynnä väkeä”
Harjavaltalainen Lauri Laukkanen kertoi lauantaina 12.12.2020, minkälaiset muistot hänelle, tuolloin 6-vuotiaalle pojalle, jäivät Räisälän kirkossa järjestetystä viimeisestä jumalanpalveluksesta, jossa jaettiin myös ehtoollinen.
-Olin akanmummuni Hilda Rappen (o.s. Väänänen) kanssa tuossa mieliin ikuisesti jääneessä tilaisuudessa. Mummu ja pappa olivat aktiivisia Räisälän seurakunnan toimijoita, samoin olivat myös äitini ja isäni j sukuun kuuluvat muut henkilöt
-Kotini oli noin puolen kilometrin päässä kirkosta, Hilda-mummu ja Pekka-pappa asuivat aivan vieressä raviradan läheisyydessä.
-Räisälän kirkonkylän alueelle olivat jo siirtyneet 18.6.1944 käskyn saaneet Alhotojan ja Humalaisten kylien väet, jotka oli tarkoitus siirtää seuraavana päivänä kohti rajaa ja Suomeen.
Lauri Laukkanen osallistui 6-vuotiaana poikana Räisälän kirkossa
järjestettyyn viimeiseen ehtoollisjumalanpalvelukseen. Laurin kädessä
kuva kirkosta, joka on ainoa jäljelle jäänyt muisto kotoa lopulliseen
evakkoon lähdettäessä.
-Kun väkeä oli koolla paljon, päätettiin järjestetää kirkossa jumalanpalvelus, joka jäikin sitten viimeiseksi. Muutamia hartaustilaisuuksia järjestettiin kirkossa vielä muutamia elokuun puoliväliin, mutta ei varsinaisia jumalanpalveluksia. Lauri kertoi, että akanmummu ennakoi viimeiseen jumalanpalvelukseen saapuvan väkimäärän ja otti kotoa tuolin mukaansa, jolla varmisti istumapaikan kirkossa.
Räisäläisten Säätiön hallituksen puheenjohtaja
esitti muistotilaisuuden tervehdyssanat.
-Minulle paikka löytyi sakastin oven edestä lattialta, jossa istuin koko tilaisuuden ajan. Mummun tehtävänä oli huolehtia, että sakastiin ei mennyt kukaan ulkopuolinen. Äitini, joka toimi kirkon suntiona, tehtävänä oli laskea ehtoollisella kävijöiden määrä. Lauri Laukkanen kertoi, että 6-vuotiaan aika kävi pitkäksi, kun jumalanpalvelus kesti useita tunteja.
-Kirkko oli täynnä väkeä ja kaikki 700 henkilöä kävivät ehtoollisella. Tosin ehtoollisleipiä ja ehtoollisviiniä ei riittänyt kaikille, mutta jokainen kävijä kuitenkin sai siunauksen.
Pommeja suojaan paettiin metsään
Väsyneenä lähdettiin iltamyöhäisellä kirkosta ja seuraavana aamuna 19.6.1944 tuli kirkonkyläläisillekin määräys: ”Puoleen päivään mennessä kimpsut ja kampsut kasaan ja lähtövalmiiksi”, muistelee Lauri Laukkanen.
Juhani Kaatonen muisteli tilaisuudessa monipuolisesti Räisälän ja
seurakunnan asioita.
-Äidiltä jäi ”lopputili” suntion töistä saamatta. Sitten puolilta päivin kirkonkyläläiset jättivät kotipaikkansa.
-Lähdettiin ja oltiin Elisenvaaran asemalla junassa. Kuultiin pommikoneiden äänet. Määräys oli pysytellä vaunuissa, mutta yksi äidin siskoista päätti toisin: ”Nyt lähdetään suojaan metsään”. Ja niin mentiin. Matkalla pommeja jylisi alas. Äiti lensi pommin paineaallon seurauksena päin asemalla olevan varastorakennuksen seinään ja loukkasi itsensä pahoin saaden vakavan keuhkovamman ja hän menehtyikin pari vuotta sen jälkeen.
-Itse sain pommin sirpaleista haavoja mm. kasvoihin, ja arvet muistuttavat vieläkin tuosta ikävästä asiasta.
-Meitä oli Elisenvaaran pommituksessa neljä nuorta vesseliveljestä, äiti ja äidin sisarukset. Yhden velipojan housut jäivät pommitusta metsään paetessa piikkilanka-aitaan ja hän kuljeskeli paitasillaan monta tuntia ennen kuin sai turvapaikassa housut jalkoihinsa.
* * *Monien vaiheiden kautta, joista Lauri Laukkanen kertoi haastattelun aikana, alkoi lopulta ns. tavallinen elämä ja tällä hetkellä nuorekas hieman yli 80-kymppinen mies viettää ansaittuja eläkepäiviä Harjavallassa vaimonsa Saaran kanssa.