Räisäläisyyden vaaliminen Melnikovossa jatkuu
– koronaviruksesta huolimatta

Muistomerkkimme Räisälässä kaipaavat peruskunnostusta

Suurimmalle osalle lukijakunnasta lienee tunnettuja Räisälään Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuosituhannen vaihteen molemmin puolin pystytetyt, kristilliseen perinteeseemme liittyvät muistomerkit:
– kirkkomaan ja sankarivainajien muistopatsas aitauksineen
– kirkkomaan ja sotilashautausmaan suojelualueen aidakemerkit
– Timoskalan muistomerkit hautausmaan ja tsasounan muistoristi

Näiden muistomerkkien aikaansaamiseen on ratkaisevasti vaikuttanut Räisäläisten Säätiö ja sen silloiset johtohenkilöt, joilla on ollut kykyä ja taitoa luoda hyvä yhteistyö paikallisten viranomaisten kanssa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Kiviniemen tienristiin räisäläissyntyisen, Karjalan arkeologian isäksi mainitun Peter Theodor Schvindin muistokivi, jonka pystytyksestä vastasi pääosin Suomen arkeologinen seura vuonna 2001.

Muistomerkkien pystytyksestä on kulunut 20-25 vuotta, ja ajan hammas on jo puraissut niitä, kun kunnossapito ja huolto on ollut satunnaista. Ränsistymisen ja vaurioitumisen vuoksi onkin muistomerkkien peruskunnostus tullut välttämättömäksi. Tarvetta on tuotu esille jo Räisäläisessä 2/2013, ja Räisäläisten Säätiön puolesta Melnikovon johdolle sen jälkeen useana vuonna, mutta ilman näkyviä tuloksia. (Lieneekö syynä kunnan johdon suuri vaihtuvuus viime vuosina?)

Viime vuoden puolella todettiin säätiössä tähdelliseksi ottaa yhteyttä Melnikovon kunnan ja Suomen arkeologisen seuran johtoon räisäläisperinteeseen liittyvien muistomerkkien peruskunnostamiseksi ja vuosittaisen hoidon järjestämiseksi, ja säätiön hallitus nimesi ja valtuutti yllekirjoittaneen hoitamaan hankkeeseen liittyviä käytännön järjestelyjä.

Kunnostushanke on käynnistetty, mutta sen toteutusta jouduttiin siirtämään koronapandemian vuoksi Hankkeen yhteyshenkilönä on erittäin ansiokkaasti toiminut Natalia Gundyreva Käkisalmesta. Hän kielitaitoisena ja räisäläisten asiat hyvin tuntevana on ohjeidemme mukaan pitänyt tuloksellisesti yhteyttä henkilökohtaisin käynnein, puhelimitse ja sähköpostitse uuteen kunnanjohtajaan Vladimir Kotoviin, joka näissä yhteyksissä on osoittautunut hyvin yhteistyöhaluiseksi kunnanjohtajaksi.

Kun hyvin valmisteltu neuvottelumatka Melnikovoon jouduttiin koronapandemiarajoitusten vuoksi lähtöä edeltävänä päivänä peruuttamaan, oli johtaja Kotovin kommentti peruutukseen: “Me tavataan, me välttämättömästi tavataan!!!” Vaikka neuvottelu peruuntuikin, on Melnikovon kunnan toimesta oma-aloitteisesti korjattu kirkkomaalla olevan muistomerkin särkynyt portti, mitä oli puoleltamme esitetty neuvottelun asialistalla.

Hankkeen keskeiset kohteet

Hautausmaat, vainajien leposijat, ovat paikkoja, joissa sukupolvet kohtaavat toisensa vielä kuolemankin jälkeen. Siksipä niiden säilyminen alkuperäisessä tehtävässään on kaikille ihmisille, mutta eritoten meille kotiseutumme menettäneille, äärimmäisen tärkeä asia. Niinpä Räisälän entisten hautausmaiden, evankelisluterilaisen kirkkomaan ja ortodoksisen Timoskalan hautausmaan, säilyttäminen ja suojeleminen ovat ehkä merkittävin tehtävä räisäläisessä kristillisessä perinnetyössä.

Tärkeintä olisi ensinnäkin säilyttää ja parantaa kirkkomaan suojelualueen statusta ja asemaa ja uusia tässä yhteydessä alueen rajamerkkeinä toimivat metalliaidakkeet ja toiseksi saada Timoskalan hautausmaalle jonkinasteinen suojelustatus ja sitä vahvistavat kiinteät rajamerkinnät, sillä tällä hetkellä kyseinen alue lienee ”vapaata riistaa” omaa datsa-aluetta etsiville venäläisille.

Kolmantena merkittävänä kohteena on Theodor Schvindtin muistokiven ja sen ympäristön peruskunnostus, tuleehan hänen syntymästään ensi vuonna kuluneeksi 160 vuotta. Myös muistomerkkien vuosittaisesta hoidosta tulisi saada aikaan Räisäläisten Säätiön ja Melnikovon kunnan välinen yhteistyösopimus.

Hankkeen taloudelliset edellytykset

Hankkeen toteuttaminen ei ole rahasta kiinni.
Ensinnäkin räisäläiset ovat vuosittain lahjoittaneet Räisälä-juhlan juhlamessun yhteydessä kerättävään kolehtiin varoja kristilliseen perinnetyöhön, jota tämä hanke edustaa puhtaimmillaan. Sekä Suomen arkeologinen seura että Karjalan Kulttuurirahasto ovat jo myöntäneet haetun suuruiset avustukset, ja myös valtiolta on haettu avustusta luovutetun alueen suomalaisten sankari- ja siviilihautausmaiden hoitoon varatuista varoista.

Hanke on ”savolaisittain” ilmaistuna siis aloittamista vaille valmis. Tarvitaan enää matkustusrajoitusten poistamiseen molemmin puolin rajaa ja muutama talkoohenkinen räisäläinen lähtemään muistomerkkitalkoisiin!
Eiköhän teitä ilmestyne, kun kutsu kuuluu!

Takaisin kesäkuun 2020 lehteen