Tämän vuoden Särkisalo-kyläjuhlaan Säkylään oli saapunut pari tusinaa meitä ”särssalloisii”. Muutamat olivat sitä ikäluokkaa, että syntymäpaikaksi on merkitty Räisälä. Tietysti mukana oli myös meidän rakkaitamme täältä lännestä, puolisoita. Kun joukkomme ovat näin harvenneet, nousee esiin kysymys: Vieläkö me jaksamme saapua yhteen? Onko mahdollista löytää lisää nuorempaa polvea mukaan? Sammuuko yli puolen vuosisadan perinne?

Kirjoitan tätä juttua marraskuun 26. päivänä armon vuonna 2019. Näinä aikoina muistellaan erityisesti talvisodan syttymistä 80 vuotta sitten. Esimerkiksi televisio on kiitettävällä tavalla huomioinut tämän. Talvisota - filmi nähdään viitenä peräkkäisenä torstaina; viimeinen osa ylihuomenna. Lisäksi koko yli 3-tuntinen draama tulee lauantaina 30.11. sekä yöllä 3.–4. joulukuuta TV 1:ltä. Myös kuullaan veteraanien kertomuksia, vietetään muistopäivää 30.11. kukkasin ja kynttilöin.

Mikä tulee erityisesti mieleen? Tietysti koti siellä rakkaassa Särkisalossa ja meidän järkyttävät kohtalomme sotien pyörteissä.

Kyläläiset kokoon!

Kotiuduimme tänne länteen, mutta Karjala on säilynyt mielissämme. Toimme tänne mukanamme oman rikkaan kulttuurimme, esimerkiksi kylämme nuorisoseuran ja työväenyhdistyksen. Ne jatkoivat täällä pitkään toimintaansa ja niiden piirissä syntyi sitten ajatus särkisalolaisten yhteisestä tapaamisesta. Sain olla mukana päättämässä asiasta. Pidettiin kesällä 1967 yhteinen palaveri neljän miehen kesken: Hynnisen Olli Ilmari Hovinsaaresta, Pokkisen Pentti Pekka Sikosaaresta ja kaksi Jussia sieltä Korpelanmäen puolesta, Tyyskän Juho (Haikonen) ja mie. Päätös oli: Särkisalo-juhlat pidetään Säkylässä hetimiten.

Ensimmäiset Särkisalo-juhlat

Juhlapaikkana oli seuratalo Honkala. Väkeä saapui ympäri maan noin 400 henkeä. Sali ei riittänyt, osa yleisöstä joutui seuraamaan ohjelmaa eteisen ja ravintolan puolella.

Omaan lehteemme Räisäläiseen kirjoitti jutun Kauko Ohvo: ”Oli suorastaan liikuttavaa katsella sitä tapaamisen riemua, mikä vallitsi tilaisuuden alkua odotellessa. Moni kyläläinen tapasi tuttunsa ja lapsuuden ystävän ensimmäisen kerran evakkoaikana. Kyynel siinä kirposi monen silmäkulmaan ja vilkkaasti poristen purettiin muistojen kerää.”

”Omatekoinen” ohjelmamme alkoi. Ensin Karjalaisten laulu ja Pokkisen Pentin (nuorisoseuran esimies) tervehdyspuhe: ”Tähän kyläläisten yhteenkuuluvaisuuteen on koottu pohja jo siellä Särkisalossa. Ihmiset haluavat näin matkoista ja karttuneesta iästä huolimatta tavata toisiaan ... Tunnelma on tiivis ja sanoma karjalaisuudesta saavuttaa myös nuoremman väen helpommin ja tajuttavammin.”

Ohvon Kauko lausui muistosanat kyläläisille, jotka olivat siirtyneet iäisyyden rajan taa. Erityisesti muisteltiin 56 särkisalolaista sankarivainajaa. Kukkatervehdys lähetettiin Säkylän sankarihaudalle ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille.

Ohjelma jatkui Kaukon runoesityksellä, mieskvartetin (Väinöt Marttinen ja Pokkinen, Martti ja Vilho Haikonen) laululla ja Hulda Rakkolaisen hauskalla pakinalla vanhoista tavoista. Riitta, Kimmo ja Minna Kaatonen lauloivat isä-Juhanin säestämänä. Lapset olivat tuolloin 11-, 6- ja 3-vuotiaat. Sithä myö mäntiiki juomoa kohvii ja syömeä piirasta. Ja hoastamoa – tietyst.

Satakunnan laululla alkoi toinen ohjelmajakso. Pokkisen Väinö lausui, Pokkisen Viljo ja Puputin Mikko musisoivat viululla, Paukun Toivo kanteleella. Nuorisoseuran tanhuujat esiintyivät. Mie poika näytin yleisölle elokuvan, joka oli filmattu Räisälässä Itä-Kannaksen maakuntajuhlissa vuonna 1943.

Työväenyhdistyksen puheenjohtaja Juho Haikonen toivoi puheenvuorossaan mielipiteitä siitä, miten yhteisiä tilaisuuksia jatketaan. Yksimielisesti sovittiin, että juhlia järjestetään tästä lähin vuoron perään Säkylässä ja Eurassa. Ensimmäinen Särkisalo – juhla päättyi yhteisesti kajautettuun Maamme-lauluun.

Jatkoa seurasi…

Seuraavan kerran särssalloist olivat koolla Eurassa kesällä -69, sitten taas Säkylässä -71. Meni kolme vuotta, vuorossa taas Säkylä -74, sitten Köyliö -76. Syystä tai toisesta seuraavan kerran tavattiin vasta 1982 Köyliössä, mutta siitä lähtien on sitten kokoonnuttu joka vuosi. Näiden alisen Satakunnan kolmen pitäjän lisäksi olemme olleet Paattisilla -83, Raumalla -90, Kokemäellä -92 ja -97 sekä Lopella 2002. Yhteensä olemme juhlineet 42 kertaa.

Säkylän Tupalan Hovi on nyt ollut pitkään juhlapaikkanamme. Syy löytyy Särkisalosta: Hovin omistaja, köyliöläinen yrittäjä Kirsti Tupala on juuriltaan Rammansaaren tyttöjä. Hänen isänsä Ilmari Torkkeli oli ”Räätäl-Jussin” ja puolisonsa Annan 9-lapsisen perheen esikoinen. Lämmin kiitos Kirstille hyvästä huolenpidosta! Hän omistaa edelleen Hovin; nykyinen emäntä on vuokralaisena. Ja hyvin palvelee hänkin.

Karjala, Räisälä, Särkisalo: ne elävät!

Kun omat kyläjuhlamme aloitettiin, oli tavoitteena karjalaisen, särssalloisen perinteen vaaliminen ja siirtäminen eteenpäin. Menetimme kotikylämme lopullisesti 75 vuotta sitten, mutta muistelemme sitä aina.

Mitenkäs se Lavin Veikko lauloikaan:

”Omaa peltotilkkuaan
kun äiti äesti,
Mie istuin pienen veljen kanssa
siinä pellon laidalla
kerroin hälle, kuinka kaunis
oli kerran Karjala.”

Takaisin joulukuun 2019 lehteen