Pääkaupungin Räisäläiset 65 vuotta

Aika kultaa muistot. Kuuskymment viis vuotta o kulunt ko seura syntysanat lausuttii. Räisäläisil ol tarve kuuluu yhtee, muistella aikoi koton Karjalas ja kuitekii katsoo elämäs etteepäi. Helssingi sanomat ol välikäten ja nii hyö löysiit toine toiseesa. Yl kymmene vuotta ol eletty epävarmuuve tilas, sit ol saatu omat koit hankittuu pääkaupunki seuvul. Valvonta komissio ol lakant seuraamast, et mitä nää karjalaiset tääl oikei touhuaat. Oma murre ol kuiteki pitänt unohtaa, jos halus olla ” niiko muutkii ihmiset”.

A ko Räisäläist pääsiit yhtee, ni voi sitä kiele kalkatust, ei kukkaa kieltänt heit haastamast. Seuras ol entiisii nuorissoseuralaisii, jotka olliit tottuneet suorittammaa ohjelmii. Joha tää karjalaine luonneki o sellane et, ”ilo silmää, vaik syvän märkänis”. Tarina illlois muisteliit, ko sillo enne Räisäläs, Se ol henkine selviytymise konsti, ko sai yhes muistella. Jakso paremmi kantaa sen surun ja menetykset, mitä sota toi tullessaa. Ehä sitä ois jaksant, jossei välil saant iloita. A sit ko hyö olliit järjestänneet iltamii. Ei tarvint männä ohjelmii ostamaa. Ohjelma suorittajat löytyit omast takkaa .Ol lausujaa ja laulajaa, viel riitti huumori heittäjiikii. Sit ko tul tillaisuus, et pit olla vakava ja viralline nii siihekii löyty haastajii.

Naistoimikunna jäsenet järjestiit ohjelmat ja tietyst miehet avustiit, ainakii puhumise puolel. Runoilija Anni Porenne ol seura jäsenen ja varmast häne runot tul monel tutuks. Olavi VIlppula pit huolen puhumisest ja Malmi Vilppula laulamisest. Ja ol ha puolisot ja lapset, jos ei mukan ohjelmis, ni tillaisuuves kuitekii. Räisälä murre ol juhlis olt ain esil. Siihe riitti oikeita murtee taitajii. Alpo Suutar ko pit esitelmän, ni se o olt oikei mestar näyte, niii murteest ko siint, mitä karjalaises kois o olt ja mite se elämä o siel sujunt. Runoilijoita o Räisäläs olt monnii. Nii se runosuon kukki seurakii tlillaisuuksis ja toimintakertomuksii laatimises.

Seura vahvuuten ol naistoimikunta. Heil ko ol oma kerho, mis hyö tapasiit toisiaa, millo kenekii koton. Hyö maksoit ain kymmene markkaa illa emännäl tarjoiluist, minkä tää emäntä kuitekii laitto seura kassaa. Kästyöt heil ol ain mukan, valmiit työt lahjottiit seura arpajaisii. Tulot kerräänty seural, ja nii hyö suurelt osalt rahottiitkii seural oma lipun, kaikkii muihe hankintoi lisäks.

Ilosii ko olliit, ni sit pikkujoulut järjestettii ” tonttuilu” merkeis, ja lopuks ol tanssii. Pithä sitä liikuntaa harrastaa. Perinteitä ei kuitekaa unohettu. Joulujuhla piettii hartaampan juhlan. Juhla paikka ol er kirkkoi seurakunta salis. Seurakunta salli, et meijä oma pappi sai pittää sillo saarnan Jumalapalvelukses. Räisäläisii hä onnist siinki kohtaa, kirkkoherra Jorma Helasvuo ol muuttant pääkaupunkiseuvul, niihä se ol, ko koton ois olt, ko sai kuulla häne saarnaasa ja olha hänel sello mukan, et musiikki soi. Jorma Helasvuon maalline vaellus ko loppu, ni pastori Pekka Rainio jatko perintee vaalimista joulujuhlis.

Kevät puol ko koitti, ni ohjelmis olkii keijui ja missikissois toine toistaa komiampii kilpailijoita. A entäs ko ol karkaus vuos. Siin hä heil ol ohjelmaa Helmikuu juhlas, ko pit saaha seuraa tai hame kangas. Perinteitä ol ain vaalittu, jote pääsiäise aikaa ol virpomiset. Vuosjuhlii ol pietty 10 vuuve välein ja niis hä ol sit puhujin olt nii monnii, joist Räisäläine leht o niist aikannaa kertont. Olha Räisäläisis olt intoo ja tarmoo, ko hyö järjestiit Räisäläisii juhlatkii Helssingis ja hulmusha se lippu myös Karjala Liitokii juhlis vuos kymmenii.

Juhlii kuulu myös kansalliset juhlapäivät. Suomi sata juhlis juhlapuheessaa Juhani Kaatonen toi karjalaisuutta kaikkii tietoutee, ja Viipuri Lauluveikot lauluillaa korostiit sitä. Raita Marila-Karpo o heläyttänt nii monet karjalaiset laulut meijä ilokseimma. Täs juhlas palkitti sit ne kesämuistoist piitrtäneet, toise ja kolmanne polve lapset.

A sit ko päästii oikei 65v juhlavuotee. Perinteihe mukkaa, niiko asjaa kuulu ol Räisäläis tarinoita kokouksis, juotii kohvii ja haastettii. Sit ol oikei juhlakohvit ohjelmii kera syyskuu 9. päivä Karjalatalol. Juontajan ol perustaja jäsene Eino Kalkkisen tyttäre tytär, Anna Dodds. Pastori Niko Huttunen, Jorma Helasvuon tyttären poika, avas juhlan,sekä puhheessaa kerto Räisäläst 1918.

Musiikist vastas kolmanne polve, Aino Heimonen. Yleisös istu häne äitiisä, Marja Mattila, joka on -80 luvul olt soittamas Räisäläisii juhlis. Häne äiti, Airi Mattila oli jo -80 luvulla Pääkaupungin Räisäläisten jäsen, Kirjantalon ravintolan omistaja. Toivo Paavilaine säest Mikko Hintsalan laulaman Konsta Jylhän, ”Kaikukoot kotoisen kirkon kellot”. Pianotaiteilija Hilpi Leino-Kantola säest Raita Marila - Karpon laulun, Karjalan koivut. Ol lausuntaa ja juhlapuhhees Sami Suviranta loi katsaukse seura menneisii vuosii. Päätteeks Maisa Gröndahlin murre pakina, mitä kaikkii hää ol oppint ”äitiltää. Nii syväme pohjast lopuks yhes laulettii Karjalaisten laulu. Jäi nii hyvä miel, ko ol entisii jäsenii lapsii mukan ja heijä ommii (aikuisii ) lapsii, joist sit tul uusii jäsenii.

Joulujuhlaa vietettii perinteihe mukkaa Käpylä kirko seurakuntasalis. Aiheen ol ”Aisa kello helkkää”. Siin käytii vanhoi muistoi läpi, mite sitä joulukirkost lähettii kilpaa ajamaa, aisakelloi helkyttäis. Ol nuorta polvee mukan kelloi helisyttämäs. Olha meil joulu arpajaiset kii. Ollaa sit lapsii tai aikuisii, ni ain siit osataa tehä mukava ohjelma numero. Ol tult kiitokse aika. Kukat annettii syntymäpäivä sankareil, halituksest eronneil ja Arja Saarisel, joka meit ain hemmottelloo näis juhlis joulupuurol ja tarjoaa kohvt pipareihe kans. Sami Suviranta jätti seuran puhheejohtavuun. Hää ol olt ensittäi sihteerin 8 v. ja sit puhheejohtajan 9 vuotta, et hää ol kyl kukkaset kiitoksii kera ansaint. Sami ol antant oma ammatti taitoosa seura hyväks vuosii aikan. Nii julistettii vuos päättyneeks meijä seuras, ja alettii oottaa jouluaikaa.

Jäsenet ja sukupolvet o vaihtuneet 65 vuotta toiminees seuras. Perinteet ja niihe muistelot on kuitekii se yhteine nimittäjä. Meil vanhemmil o muistot tärkeitä, mitä myö halutaa kertoo nuoremmil jäsenil. Mielenkiinto juurii herrää,ko oma pere o saatu aikuis ikkää ja alkaa olla aikaa herätä huomaamaa, mis ne omat juuret on. Näihe kysymyksii vastaamine vaati iha selväst oma kirjan. Haluttii jättää jälk polvil tiijoks, minkä matkan Räisäläisest o kulkeneet, ja päätyneet pääkaupunkiseuvul tai muual Suomee.

Myö tehtii se. Kirjas on n. 300 sivvuu, siit löytyy kirjotuksii, Räisäläisist merkkihenkilöist, seura jäsenii ja muihe Räisäläisii omist muistoist evakkomatkoilt tai kotseuvuilt, sekä Pääkaupungin Räisäläisten 65 vuotis taipaleest. Tietoo saatii asjoihi monilt Räisälä asiatuntijoilt, mikä kiitollisuuvel vastaa otettii.

Kirjaa o ostettavis Harjavallas Räisäläisii juhlis olevalt myyntipöyvält tai tilattattavis
puh. 0400-705 959,
tai anjor@elisanet.fi.
Tavataa juhlis ja haastetaa.

Takaisin kesäkuun 2019 lehteen