Tällei myö hoastetoa
Tervetuloa Räisälän murteen suppeammalle oppikurssille!
Annamme seuraavassa vinkkejä ennen kaikkea ”räisälän” ääntämisestä. On huomattava, että jopa eri kylissä ”hoastettii” vähän eri tavalla. Näin olen asioita kuullut ”Särssalon” (Särkisalo) kujasilla:
A. Pitkät vokaalit
- aa ääntyy oa:ksi: Hoastetoa ja moalatoa yhtaikoa.- ee:stä tulee ie: Ieva varistoa tievettä (sajjuu) = Eeva lämmittää teevettä.
- mutta sanan lopussa ee:stä tuleekin yö tai uo : Antti männyö ja hakkuo hevosel heinii (menee, hakee).
- ii pysyy muuttumattoma.
- oo on ”räisäläksi” uo: Tule pois autuo!
- uu ei muutu, ei myöskään yy
- ää vääntyy eä:ksi: Siul se peä keäntyy äkkijeä.
- öö ääntyy ainakin ajoittain yö:nä: Meijät evakuoitii Köylijyö.
B. D-äänne
- muuttuu v:ksi: Uuve vuuve vastoaotto alkoa.- muuttuu t:ksi: Mei setä hetelmäpuut kukkiit.
- jää kokonaan pois: Mie tule kottii kahe aikoa.
C. Loppu-n
- jää pois lähes aina: Männeä tuppoa istumoa!D. Verbien taivutus
- vaikeaa keksiä mitään yhteistä kaavaa, pitää vaan korvalla kuunnella. Yksi on ainakin monikon 1. persoonaan liittyvä passiivi: myö lauletoa- Pannaanpa tähän melkein vitsinä mennä-verbin taivutus persoonamuodoissa aidosti ”särssalolaisittain”: mie meän - sie meät - heä männyö - myö männeä - työ meättä - hyö senko männyöt.
Uhotoa!
Myö olloa Karjala poikii ja meil on rahhoa evvään!Räisäläst olloa ja rokkoa syyvää! (hernekeittoa)
”Kielkakkaroa”
Räisäläine Matti ol sotaveäs. Heä ol sitä sorttii mies, jot ei jeänt puhheis velkoa. Kiel ol Matil kummastaki peäst välilleä. Aina löyty sopiva sanalasku tai vaik roamatulause tilantiehe mihi tahojoa. Kerra olliit rykmenti herrat upsierit pelloamas potkupallii kasarmi kentäl. Noapuris ol iso sikala, ja sielt peäs komija karju vallollie ja tul sotkemoa herroi peli iha kokonoa. Juoks pitki nurmii, röhki ja tonki. No appuu käsettii sotamiehii, Matti hei keralloa. Sika soatii pois tielt. Luutnantti äkkäs kyssyy Matilt: ”Löytyyks tähäki sopiva roamatulause”. Matti:” No miksei, herra luutnantti: Heä tul omihiese tykö, mut hyö ei tunteniet häntä”.
Kerra Matti ol muu poruhka kans ampumaratal. Kymmenä paukkuu pit ampuu sellasie miehe näkösie pahvisie moalii. Matti lauko ja lauko, mut ykskeä pammoas ei käynt kohallie. Luutnantti: ”Jumaliste sotamies. Mite työ ammutta? Kaik paukut ohi. Viholline ois soant seissä iha rauhas tuol eikä sil ois tult kirpu kipijeä”. Matti: ”Nii ois soant herra luutnantti, mut auta armijas jos ois vähheäkeä liikahtant!”
Kenroal Karl Lennart Oeschin isäl ol juustomeijer Pyhäjärvel Vpl. Ko kenroal kerra ol tarkastamas Käksalme varuskuntoa, sattu Matti olemoa kasarmivartijos. Heä ei huomant tehhä vartioilmotusta. Sillo kenroal kivaht: ”Missä viipyy vartioilmoitus. Ettekö tiedä kuka minä olen?” Tähä Matti voa jot: ”Etkös sie uo sen Juusto-Össi poika?”
”Onpas korproalil levijät natsat”, sano alokas ko vääpelin
nk.
”Kovaäänine niittokone”, sano alokas ko konekivarin näk.
”Mie ole sotilasura huipul”, sano alokas ko yläpetil kiipes.
”Kallii aja lisseä”, sano alokas eukko kaksost sai.
”Hallitus koatu”, sao alokas ko korpraal petilt putos.
”Ilma tahtii seuratkoa”, sano alokas ko tyttyö tantsimoa
hak.
”Suomi o urheilumoa”, sano alokas ko kasarmi ympärs
juoks.
”Peräst kuuluu”, sano alokas ko rokkoa söi.
”Tyylipuhas maahamänö”, sano alokas ko vänskä rissuu
kompastu.
Evakossa
Aikuist ihmist olliit Ilmajuol raavaita ja lehmät itikkoi. Tul lehmäostaja ja kysel ”Onko teillä itikoota myyrä?” Sanottii: Mänkeä metseä ja ottakoa kaik. Eikä maksa mitteä.- Mitähä kaupas sanottii, ko Karjala emäntä män ostamaa roavoa lihhaa!
Evako huokaus: ”Vaik nielussai ois kui sape maku, ni suu pitteä olla ko imeläkuor kukko”.
”Mie uonkii Kannakselt suurest paikast kotosi: noapuris ol sata lehmeä, ja omas leäväs (navetta) käi yks hännä huiske”.
Karjala mies kehu pohjalaisel otraryynist tehtyy huttuu: ”Se o parasta hampoattoma ruokoa. Iseteä kapustal kattilast seinäl, käyveä koko pere polvillie ja nuolloa kilpoa suuhuima”.
”Kyl se tuo kaurakiissel on helppuo syötäveä. Kerra ko huokasuo ni se o vatsas ja ko pierasuo ni se on pöksys. Kiissel on hyvä harteil mut vaikija vatsal”.
Meil Karjalas syötii suuret sijat nahkonie, pienet porsoat paskonie ja karvost tehtii nuttuharjoi”.
Ilmajuo poika pyys Räisälä tyttyö tantsimoa, kumars ja kysy: ”Tulookos piiras hyppelöhön?” Tyttö vastas: ”Pitteähä sitä, ko ropsu kerra pyyteä”. - Kropsu on pohjalaista pannukakkua.
Räisäläine pere ol evakkon suures talos. Lapset kulkiit iestoas ovest, jot karjalaisäit oikei hermostu. ”Mitä työ siin yleaikoa marhoatta?”. Pien tyttö heläytti vastoa: ”Myöhä olloa siirtoväkkii”!
Räisälä pappi Helasvuo tul 1944 tervehtimmeä Pohjamaal vietyi kunnalliskoi asukkaita. Heä kerto heil taivoa koist, mite ihmise o siel hyvä olla. Sillo yks mummo vastas: ”Mut Räisäläs ol paremp!
