Monista harrastuksista pesäpallo jäi tärkeimmäksi:

Jessika Jakonen KK-V:n vuoden pesispelaaja

Kokemäkeläinen 18-vuotias Jessika Jakonen on ulospäin suuntautuva ja elämään positiivisesti suhtautuva nuori nainen. Harrastuksia hänellä on runsaasti, joista pesäpallo rakkain. Jessika palkittiin tänä vuonna Kokemäen Kova-Väen pesiksen parhaana pelaajana. Nuori nainen valmistuu ensi keväänä lähihoitajaksi ja seuraavana vuonna – 4. tammikuuta 2021 – hän lähtee suorittamaan asevelvollisuutta Porin prikaatiin.

Jessika asuu vanhempiensa äitinsä Anniinan, isänsä Tomin ja veljensä Jimin kanssa omakotitalossa Kokemäen keskustan tuntumassa sijaitsevalla Vuolteen asuntoalueella. Hän suorittaa Harjavallassa lähihoitajan opintoja suuntautuen lapsiin ja nuoriin, valmistuu ensi vuoden keväällä.
-Harrastan pesäpalloa ja ratsastusta, aikoinaan myös jalkapallo ja taekwondo ovat kuuluneet kuvioihin. Silloin tällöin käyn isän kanssa heittämässä myös frisbeegolfia.
-Pesäpallossa olen ollut aktiivisesti mukana, alkava kausi on kahdeksas. Edustin Kova-Väkeä kuluneen kauden loppuun saakka. Pelasin kolmessa eri sarjassa: naisten Suomi-sarja, naisten maakuntasarja ja B-tyttöjen superpesis.
Jessikan pelipaikka on ollut pääasiallisesti 2-vahti, mutta kuluneella kaudella myös lukkarin tehtävät olivat vahvasti mukana vakituisen lukkarin loukkaannuttua.
-Jokainen pelipaikka on kuitenkin tullut vuosien aikana tutuksi.
-Kesällä treenattiin 3-4 kertaa viikossa. Lisäksi kävin salilla ja juoksulenkeillä.

Jessika hakee Superpesispaikkaa Pesäkarhuista

Nuoren naisen kohdalla puhaltavat nyt uudet tuulet, sillä Jessika pelaa ensi kaudella Porin Pesäkarhuissa.
-Treenikerrat lisääntyivät entisestään. Nyt käyn harjoituksissa Porissa 5-6 kertaa viikossa. Lisäksi joka toinen viikko on viikonloppuleiri. Nykyiset harjoitukset sisältävät fysiikka- ja lajitreeniä niin ulkona kuin sisätiloissa.
-Tavoitteenani päästä pelaamaan muutaman vuoden kuluessa naisten Superpesistä, eli ylintä sarjaa. Haluan seurata kummitätini Niinan jalanjälkiä. Lapsuusaikanani hän oli minun ehdoton esikuvani. Kummitäti pelasi monta vuotta KK-V:n lisäksi useissa eri seuroissa ylimmällä sarjatasolla, mutta on lopettanut pesisuransa jo muutamia vuosia sitten.
Jessika sanoo, että seuran vaihto KK-V:stä Pesäkarhuihin on se tie, joka saattaa mahdollista hänen pelaamisensa superissa.
-Kotoa on aina tullut täysi kannustus harrastuksiani kohtaan, melkein joka kotiottelussa on perhe ja iso joukko sukulaisia ollut kannustamassa.

”Hyvä yhteishenki ja kaikkinainen kunnioitus”

Kuten edellä todettiin, Jessika valittiin tänä vuonna KK-V:n parhaaksi pelaajaksi ja nappasi hän kauden päätöstilaisuudessa muitakin palkintoja.
-Olen iloinen, että löysin jo varhain harrastuksen, josta tykkään, ja jota voin suorittaa täydellä sydämellä.
-Mielestäni tärkeätä on, että harrastukseen löytyy riittävästi mielenkiintoa ja on suuri halu kehittää taitoja eteenpäin.
-Pesäpallossa, kuin muissakin joukkuelajeissa tärkeätä on hyvä yhteishenki ja valmentaja, joka kunnioittaa pelaajia, kuuntelee ja tsemppaa joukkuetta, sanoo Jessika.

”Joskus lähden katsomaan sukujuuriani Räisälään”

Jessika omaa neljännessä polvessa räisäläisjuurensa.
-Äitini vanhemmat ovat Terttu Kauppila (o.s. Rouhiainen) ja muutama vuosi sitten poisnukkunut isoisä Rauno Kauppila.
-Äidin isovanhemmat olivat Eila (o.s. Määttänen) Hytinlahdesta ja Veikko Rouhiainen Tiurista.
Jessika ei ole vielä käynyt rajan takana Karjalassa, mutta tulee aika, että matka sinne toteutuu.
-Kesällä piti lähteä, mutta samaan ajankohtaan osui kolme pesäpallo- ottelua ja katsoin, että minun velvollisuuteni oli siinä tilanteessa jättäytyä pois matkalta ja pelata joukkueen kanssa tärkeät ottelut.
Räisäläisistä perinteistä ja asioista Jessika on kuitenkin tietoinen.
-Kotona ja isoäidin luona tehdään karjalanpiirakoita ja tykkään kovasti myös herkullisesta karjalanpaistista. Isoäidin valmistamaa hapankiisseliä olen kerran maistanut ja siitä kerrasta syntyi päätös: ei enää ikinä hapankiisseliä!
Jessika on osallistunut monena vuonna Räisälä-juhlaan pääasiassa talkootöihin, mutta myös juhlien ohjelmista nauttien. Samoin hän on ollut mukana Kokemäen Karjalaseuran edustajana Itsenäisyyspäivän seppelten laskutilaisuuksissa, niin tänäkin vuonna.
-Räisälästä olen kuullut paljon kertomuksia isovanhemmilta sekä Eino-sedältä. Kuulun myös Väkelän sukuseuraan, joka on aktiivinen reissaamaan ja kokoontumaan vuosittaisiin tapaamisiin.

Takaisin joulukuun 2019 lehteen