Henki elää!
Talvisodassa taistelleen Erillinen pataljoona 6:n aseveli- ja perinnetoiminnan
80-vuotinen historia koottuna uudessa kirjassa
Er.P 6:n muistojuhlaan jaksoivat v. 1995 vielä tulla nämä veteraaniveljet. 56 vuotta sitten he olivat suuremmalla joukolla kokemassa Keljan ja Taipaleen veripäivät. Koko kansakunnan kunnioitus
heille, joiden ansiosta kansamme sai säilyttää vapautensa! (Sakkola-museon kokoelmat).
Kaukolan, Käkisalmen, Räisälän ja Sakkolan miehistä koottu Erillinen pataljoona 6 (Er.P 6) puolusti talvisodassa omia kotiseutujaan paikoitellen hyvinkin kirjaimellisesti. Taisteluja käytiin pataljoonan miehille tutuissa maisemissa, jopa omilla kotipihoilla.
Yhdessä koetut ja kestetyt kovat taistelut ja kotiseudun menetys loivat pohjan pataljoonan miesten tiiviille asevelihengelle ja vuosikymmeniä sotien jälkeen kestäneelle asevelitoiminnalle. Pataljoonan veteraanit kokoontuivat ensimmäiseen asevelitapaamiseensa jo vuonna 1940, ja 1960-luvulle tultaessa alettiin Erillinen pataljoona 6:n asevelijuhlaa viettää muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta aina joka toinen vuosi.
Kun pataljoonan veteraanien voimat vuosituhannen vaihteessa alkoivat ehtyä, perustettiin talvisodan, Keljan taistelun ja Erillinen pataljoona 6:n muistoa ylläpitämään Er. P 6:n perinneyhdistys toiminta- ajatuksenaan ”Talvisodan muisto ei saa koskaan sammua”
Er.P 6:n vaiheista talvisodassa on vuonna 1963 julkaistu eversti Paavo Susitaipaleen kokoama, lajissaan erinomainen sotahistoriallinen teos Karjalainen pataljoona talvisodassa.
Sodan jälkeiset Er.P 6:aseveli- ja perinnetoiminnan 80-vuotiset vaiheet on nyt pataljoonan perinneyhdistyksen toimesta koottu marraskuun alussa ilmestyneeseen kirjaan Henki elää!
”Taipaleeshaa myö pelättii”... Er.P 6:ssa, konekiväärikomppaniassa taisteli myös sakkolalainen Viljam
Pylkäs, jonka otteista ja olemuksesta Väinö Linna ammensi luodessaan tunnetuimman romaaninsa tunnetuimman
hahmon, Tuntemattoman sotilaan Antti Rokan. Pylkäs kuvassa kolmas vasemmalta. Muita
kuvasta tunnistettuja Albert Naskali, viides vasemmalta. (Er.P 6:n perinneyhdistys).
Kirja on oivallinen kooste Er.P 6:n historiasta. Sotien jälkeisten kokoontumisten lisäksi siinä käsitellään sekä sotahistoriallisena artikkelina että muutaman pataljoonan veteraanin itse kertomana pataljoonan sotatie talvisodan liikekannallepanon (YH:n) ajasta ja Raudusta alkaneista viivytystaisteluista aina Vuoksen ja Suvannon rantojen kiivaiden torjuntataistelujen vaiheeseen ja lopulta pataljoonan kotiuttamiseen.
Keljan Runteenmäelle pystytettiin v. 2009 Keljan taistelun muistopatsas. Patsaan paljastus- tilaisuuteen osallistui lähes parisataa suomalaista juhlavierasta ja sitä juhlistivat Suomen ja Venäjän liput airueinaan Er.P 6:n ja venäläisen paikallis- hallinnon edustajat ja lisäksi Pietarin Sotahistori- allisen yhdistyksen väkeä suomalaisen sotilaan, suojeluskuntalaisen ja lotan asuissa (Sakkola-museon kokoelmat).
Kirjan noin 60 valokuvaa syventävät kirjassa käsiteltyjä, niin sodan kuin rauhankin aikaisia tapahtumia. Mainittakoon vielä, että Er.P 6:n veteraanit kokosivat 1960-luvulla luettelon Er.P 6:een kuuluneista miehistä. Tämä melko harvinainen komppaniatason luettelo on nyt myös mukana kirjassa ja kertoo omaa tarinaansa pataljoonan miesten raskaista vaiheista.
Karjalainen Erillinen pataljoona 6 teki 27.12.1939 Sakkolan Keljassa peräänantamattomuudellaan ja pelottomuudellaan mahdottomasta mahdollisen tuhoamalla vastahyökkäyksellään lukumäärältään ja tulivoimaltaan ylivoimaisen vihollisen sen valtaamassa sillanpääasemassa Suvanto-järven rannassa lähes viimeiseen mieheen.
Pataljoonan vuosijuhla on tänä vuonna myös Keljan taistelun 80-vuotismuistojuhla. ”Henki elää!” - kirja on kunnianosoitus kotiseutunsa puolesta kovissa paikoissa (mm. Kelja ja Kirvesmäki) taistelleille ja sotien jälkeen yhtä pitäneille Erillinen pataljoona 6:n miehille.
Toivottavasti tämä Er.P 6:n vaiheiden kirjallisessa muodossa olevaa historiaa täydentävä teos löytää aikanaan tiensä myös tuleviin sukupolviin kuuluvien lukijoiden käsiin ja pitää osaltaan yllä Erillinen pataljoona 6:n ja talvisodan kunniakasta muistoa.
Antti Kuisma