Kari Ruponen

arvostaa räisäläisjuuriaan, harrastaa monia asioita,
nauttii elämästään, perheestään ja ystävistään

Kari Ruponen on eläkkeellä oleva kunnossapidon esimies. Perheeseen kuuluvat Arja-vaimo (o.s. Kannisto, synt. Kokemäen Kyttälässä), kaksi poikaa ja neljä lastenlasta.
Pojat ovat ”lentäneet” pesästä ja Kari asustaa vaimonsa kanssa kahdestaan Kokemäellä Tuomaalan kylässä. Karin Isä Viljam Ruponen oli kotoisin Räisälän Siirlahdesta ja äiti Lahja (o.s. Javanainen) Kivipellosta. Isoisä Antti syntyi Antreassa ja muutti myöhemmin Räisälän Siirlahteen. Hänen vaimonsa Katri oli myös Räisäläläinen. Äidin isä Simo Javanainen ja vaimonsa Anna olivat Räisälän Kivipellosta.

- Ensimmäisen retken Räisälään tein vuonna 1991. Olin niin paljon kuullut juttuja tästä ihmeellisestä paikasta, että kun tilaisuus matkaan tuli en epäröinyt lähteä. Olin jo edellisenä vuonna kirjoittanut naapurimaan suurlähetystöön ja tiedustellut jos tekisin matkan omalla autolla. Sieltä suositeltiin osallistumaan johonkin ryhmämatkaan. Ensimmäisen reissun jälkeen olin kiitollinen neuvosta, että en lähtenyt matkaan omalla autolla, ottaen huomioon liikenteen ja teiden kunnon.

Isän kotipaikalta löytyivät kivijalat

- Ensimmäisen matkan rajan ylityksen muistan tarkoista rajamuodollisuuksista. Kun saavuimme Viipuriin, sain todeta kuinka hieno kaupunki se oli ollut. Olin kuullut siitä monenlaisia juttuja ja nähnyt valokuvia, mutta vielä se yllätti kauneudellaan, jos osasi karsia uuden omistajan sotkut mielestään.
- Matkasta jäi mieleen mahorkan tuoksu ja sellainen joka paikassa toistuva rasvan haju, juuri sama miltä heidän uudet autonsa ja aseensa haisivat.
- Äidin kotitalo Kivipellolla oli pystyssä ja siinä asui sotainvalidi perheineen. Vastaanotto oli ystävällinen. Kysyin isännältä mitä hän tykkää ”Karpatsovista”. Hän sanoi, että ei tykkää yhtään: ”Ennen oli leipää kaupoissa, nyt ei ole edes sitä”.
- Alkoholia sen sijaan oli, joten energian saanti oli turvattu, toteaa Kari huumorimaiseen tyyliinsä.
- Isän kotipaikalle menimme Ladalla niin pitkälle kuin pääsi ja siitä metsää pitkin muutama kilometri. Matkan varrella kohtasimme monen asumuksen kivijalat, jotka tunnistimme pihakasveista, marjapensaista ja omenapuista. Vettä satoi ja söimme eväitä löytämässämme kivikellarissa, joka oli muuten kunnossa, mutta siitä puutui vain ovi. Jatkoimme matkaa ja olimme varmoja että löydämme paikan, joka on niemen kärjessä. Ainoa tapa mennä siitä ohi on lähteä uimaan.
- Löysimme pellon, kun lähestyimme jyrkkää kallioseinää, josta isä oli kertonut ja koivikon seassa havaitsimme sarkaojan paikkoja. Viimein näimme rakennusten kivijalat, muuta ei ollut jäljellä.
- Isä kertoi, kun isoisä jatkosodan aikana pääsi takaisin asuinsijoilleen, niin talo oli siirretty järven yli Kirvun puolelle. Isoisä siirsi sen takaisin ja saatuaan sen valmiiksi tuli uusi lähtö. Taas se on siirretty jonnekin koska jäljistä päätellen se ei ollut palanut.

”Onko teillä rikkoa viissatasta”

Kari kertoo, että siihen aikaan turisteja seurasi poikalauma joka osasi suomea sen verran että pyysivät ”anna markka, anna purkka”.
- Olin varautunut tähän ja ostanut pilailukaupasta sellaisia purukumityynyjä joissa oli sisällä väriainetta joka värjäsi suun kuin olisi syönyt mustikoita. Jakelin niitä Räisälän kirkolla pojille. He katselivat toisiaan kun asia selvisi, se herätti yleistä hilpeyttä. Sain seurueemme eräältä piirakan tekijältä moitteita. Sanoin: ”Sitä saa mitä tilaa”. Soikkelin Teuvo puolestaan kysyi pojilta: ”onko teillä rikkoa viissatasta”.
- Kortteeria pidettiin ensimmäisellä reissulla Valkjärvellä jonkun tehtaan kesänviettopaikassa.
- Kun paluumatkalla ylitimme rajan, on kuin olisi tullut johonkin hyvin hoidettuun puistoon. Tienvieretkin oli niitetty ja kaikki oli niin siistiä.
- Kyllä sotaveteraanien arvostus kasvoi tämän reissun ansiosta. Silloin oikein huomasi, kuinka arvokas asia on, että saatiin säilyttää itsenäinen Suomi.

Seuraava reissu ensi kesänä

Tämän ensimmäisen reissun jälkeen Kari on käynyt Karjalassa toistakymmentä kertaa viimeksi vuonna 2017 Seuraava retki on suunnitteilla ensi kesänä.
- Räisälässa kiinnostavimmat kohteet ovat tietysti vanhempien kotipaikat, sillä niistä oli kuultu pienenä poikana kaikenlaisia tarinoita ja mieleen oli muodostunut tietty kuva kyseisestä paikasta. Mielikuva oli tietysti muuttunut vuosien myötä, kuten äidin kertomus isosta laakeasta kivestä, jonka päällä he olivat lapsena leikkineet. Aika paljon oli kivi vuosien mittaan kutistunut.
- Kirkko ja kirkonkylän kaupat kiinnostivat kovasti. Niittymaan kaupan hyllyllä oli kissa, aivan kuin elävä ja niinhän se olikin kun se lähti liikkeelle. Kotimaassa ei ruokatavarakaupan hyllyllä ollut kissoja, ehkä ne olivat siellä hiiriä varten tai muuten vaan.
- Anoppini oli kotoisin Räisälästä Alhotojan kylästä Torkkelin Jenny, joten meidän pojat ovat kolme-neljäsosa-karjalaisia.

Monipuolisesti ympäri kannasta

Kari toteaa, että reissut ovat useimmiten neljäpäiväisiä. Kaksi kuluu matkoihin. Yksi päivä kotiseutuun tutustumiseen ja yhtenä päivänä tutustutaan kannaksen eri kohteisiin.
- Olemme käyneet myös Konevitsan luostarissa, joka on ollut hieno kaunis paikka mutta paikallinen sotaväki on muutaman vuoden oleskelun aikana sen lähes tuhonnut. Nyt siellä kunnostetaan paikkoja ja yritetään saada se taas entiseen loistoonsa. Aikaa se ottaa paljon.
- Pietarin patotyömaalla vierailimme ja samalla Gronstatin kaupungissa. Pato näytti varsin sekavalta työmaalta, mutta myöhemmin siellä käytyämme, totesimme sen olevan todella hieno rakennelma.
- Eräällä reissulla piti käydä tutustumassa Sortavan kaupunkiin, mutta tiestön huonon kunnon takia pysähdyttiin Kurkijoelle. Samalla reissulla kävimme Elisenvaaran rautatieasemalla, joka on jättänyt monelle evakkomatkalaiselle murheelliset muistot.
- Sodan taistelupaikoilla on käyty useampaan kertaan kuten Äyräpää, Tali-Ihantala, Siiranmäki, Taipaleenjoen koukkuniemi, Kelja ym. ym.
- Viimeksi kävimme Lahdenpohjassa,joka on aika lähellä Sortavalaa. Tiet olivat Karjalan tasavallan puolella todella hyvässä kunnossa. Karjalan tasavallan puolella on siksikin hieno vierailla, koska siellä ei ole paikan nimiä muutettu Suomen ajoilta. Pietarin alueen nimistö on uusittu venäläisiksi.

”Suu on nii täyn sannoi, jot kiel ei mahu kääntymää”

- Vanhempi poikani Reino oli mukana jo ensimmäisellä reissulla, kuten myös veljeni nuorempi poika Juha. Nuorempi poikani Pentti oli mukana vuonna 2013 ja tykkäsi kovasti.
- Räisäläisyydessä minua kiinnostaa karjalainen luonteen laatu ja tilannehuumori: ”Ilo pintaa vaik syvän märkänis”.
- Eräs kokemäkeläinen pappi sanoi, että karjalaiset hautajaiset ovat iloisempi tapahtuma kuin satakuntalaiset häät. Tämäkin lausuma kuvastaa hyvin karjalaista luonnetta. Karjalaisista sanotaan jot kiel on keskeltä kiinni ja sliputtaa molemmist päist tai sit suu on nii täyn sannoi jot kiel ei mahu kääntymää.
- Räisälä oli kuuluisa hevospitäjä ja Räisälän Hevosjalostusyhdistys elää ja voi hyvin tänäkin päivänä. Kokemäellä on aina kesän alkajaisiksi Räisäläisten ajot, jossa me pikkupojat oltiin myymässä ohjelmalehtisiä.

Karelia Teatteri

Karjalaiset ovat aina olleet kovia rakentajia ja musikaalisia. Näitä harrastetaan yhä. Karjalan piirakoita leivotaan ja syödään kastamalla niitä lihapottiin, kertoo Kari.
1980-luvun alussa perustettiin Kokemäelle Karelia Teatteri vaalimaan karjalan murretta ja perinteitä. Teatteri esitti karjalanmurteisia näytelmiä aina Bombataloa myöten eri kohteissa ja pätkiä näytelmistä mm. Räisälän juhlissa ym.
Karjalanmurteiset näytelmäkäsikirjoitukset kuitenkin loppuivat jolloin teatteri hiipui.

”Pittää ellää ja antaa toisiinki ellää”

- Kun kohtaa ihmisiä ja alkaa jutella heidän kanssaan ja juttu alkaa oikein hyvin luistaa aika pian tulee kysyttyä mihin päin Karjalaa sinun juuret sijoittuvat. Usein kysymys osuu kohdalleen ja juuret sijoittuvat Karjalaan. Niin paljon meitä on evakkojen jälkeläisiä ympäri Suomea.
- Karjalaisilla on ihan omanlainen luonne, Pittää ellää ja antaa toisiinki ellää. Heimo on hyvin tunteikasta ja sosiaalisesti sopeutuvaa joka on ollut hyvä apu uudelleen sijoittumisessa sotien jälkeen.
- Olen kuullut että evakkotaipaleella Pohjanmaalla paikalliset pojat tykkäsivät kovasti iloisista karjalaistytöistä ja paikalliset tytöt vilkkaista karjalaispojista.
- Silloin sai vielä puhua pojista ja tytöistä, totea Kari naurahten.

Monipuolista harrastamista

Kari Ruposen harrastus on tietenkin suvun perinteen mukaan rakentaminen.
- Olen rakentanut talostamme alkaen erilaisia piharakennuksia, kuten korjaamoverstaan, varaston joihin ole muurannut ulkovuorauksen sekä ulkosaunan joka on meidän kesämökkinä, matkaa kotoa noin 20 metriä ja on ympärivuotisessa käytössä.
- Olen rakentanut savusaunan pyöreästä haapahirrestä. Olen tehnyt myös betonisen pyöreän uima-altaan. Halkovajan olen värkännyt Tapanin myrskyn kaatamista puista, rakoliiterin pyöreistä haapapölkyistä ja viimeksi tänä kesänä kuusikulmaisen grillikodan kolmemetrisistä pyöreistä haapapölkyistä, jollaisen kehikon tein muutama vuosi sitten pojalleni. Karin vaimo totesi tänä kesänä: ”Älä nyt tapa itseäsi sen rakentamisen kanssa, koska oli melko kuumat ilmat”.
- Sanoin, että siihen tarkoitukseen minulla on paremmat ja nopeammat välineet, että ei ole tarkoitus tehdä itsaria.
- Veljeni Antti huomauttaa aina, että älä nyt kauhiast kehu itsiäis, mutta niiko meillä karjalaisilla on tapana sanoa että oma nennääse alt ne parrat kehut saap ja viel lämpimän.
- Pitää kiittää veljeän, joka on rakennusmestari. Hän on toiminut vastaavana ja suunnittelijana näissä projekteissani. Asuu tuossa naapurissa ja on antanut neuvoja pyydettäessä ja joskus pyytämättäkin. Harrastuksista mainittakoon musiikki, jota olen opiskellut kansalaisopistossa mm. harmonikan soittoa. Soittopelejä on paljon, joilla soittelen omaksi ilokseni ja toisten harmiksi. Kuitenkaan mitään esityskelpoista en ole saanut aikaiseksi. Omat karaokevehkeet on ja niitä käytetään ystävien kanssa illanistujaisten yhteydessä. Siinä aika kuluu kuin siivillä usein pitkälle aamuyöhön, ystäväpiirissä on hyviä laulajia, useat evakoitten jälkeläisiä.
- Lentolupakirja on ollut vuodesta 1990. Lopetin harrastuksen, tänä kesänä en ole enää lentänyt. Toimin yli kaksikymmentä vuotta koneemme huoltovastaavana.
- Metsästys ja kalastus kuuluvat myös miehen lajivalikoimaan. Myös moottoripyöräily ja koiran kanssa metsässä samoilu. Lisäksi osallistun Sotilaspoikien toimintaan.
- Talonmiehen työt ja lastenlasten kanssa touhuaminen ovat mieluista tekemistä. On todella mukavaa että on nämä neljä lastenlasta. Vanhin heistä on kuusi vuotta ja nuorin täytti juuri vuoden. Ne ovat mummolle ja papalle todella rakkaita ja antavat sisältöä elämään.

Kari on ehdokkaana seurakuntavaaleissa

- Nyt olen ehdokkaana seurakuntavaaleissa. Olen seurannut Kokemäen seurakunnan eri toimijoiden välistä riitelyä ja tulin siihen tulokseen, että haluan mukaan osallistumaan toimintaan, jos saataisiin jotain järkeä tähänkin organisaatioon.
- Tuntuu siltä että eräät henkilöt pyrkivät olemaan asiantuntijoita alueella, josta he eivät ymmärrä riittävästi. Uskon kyllä että he ovat omasta mielestään oikeassa, mutta on kuunneltava todellisia asiantuntijoita, joilla on kyseisiin riidan aiheisiin asioihin koulutus ja asiantuntemus. Näin uskon saatavan aikaan oikeanlaisia ja seurakunnan kannalta parhaita päätöksiä.
- Haluan että seurakunnassa eletään raamatun oppien mukaan, eikä haihatella kulloisenkin muodin johdattelemana. Raamatussa on paljon hyviä elämän ohjeita, joita nykyihmistenkin tulisi noudattaa. Raamattua pyritään kuitenkin tulkitsemaan niin että se olisi meille mukavampi.
- Rakastakaa lähimmäistä niin kuin itseänne.

Kokemäen kirkossa on muistoja Räisälän kirkosta

Räisälän kirkon alttaritaulu komistaa Kokemäen kirkon seinää ja lisäksi kirkon käytössä on Räisälästä tuotu arvokas ehtoollisvälineistö. Kooman hautausmaan kappelissa palveli pitkään Räisälän kirkon pienempi kirkonkello, joka nyttemmin on korvattu uudella.
- Usko on auttanut karjalaisia heidän raskaalla evakkotaipaleellaan ja heidän asettumiseen uusille asuinsijoille, painottaa Kari Ruponen.

Takaisin lokakuun 2018 lehteen