Matkalle Räisälän kotiseuduille lähdettiin 27. päivä heinäkuuta aamulla Lahdesta ReissuRuodin Jukan johdolla. Matkaan lähti monta ensikertalaista ja minä olin yksi heistä.
Isoisäni Antti Kuisma pyysi minua mukaan matkalle noin 1,5 kuukautta ennen ja en ollut aivan varma, mutta mielenkiintoni suvun kotiseutuihin kuitenkin voitti epäröinnin ja päätin lähteä ensimmäistä kertaa rajan toiselle puolelle.

Matka Käkisalmeen sujui pituudestaan huolimatta loistavasti ja suurempia ongelmia ei raja-asemallakaan tullut vastaan. Kävimme matkan varrella monissa mielenkiintoisissa paikoissa kuten vanhoilla bunkkereilla ja Mannerheim- linjan pohjoisosissa.
Menomatkan aikana minut yllätti, minkälaiset yhteiskunnalliset olot Venäjällä on, ja miten paljon kulttuuri eroaa suomalaisesta.
Köyhyys ja sosiaaliset erot olivat selvästi huomattavissa heti Viipurista lähdettyämme. Varsinkin Käkisalmeen tultaessa talojen ja neuvostoliittoaikaisten rakennusten huono kunto ja keskeneräisyys antoivat sellaisen vaikutelman, että olisi matkustanut ajassa taaksepäin 50 vuotta.

Majoituimme Vapaa-aika motelliin, missä odotti lämpimin vastaanotoin Natalia Gundyreva, joka toimi loistavana emäntänä koko viikonlopun ajan.
Motellin sijainti tuli minulle yllätyksenä ja tällaiselle kaupunkilaiselle paikka vaikutti vähintäänkin eristäytyneeltä. Matka Käkisalmen keskustaan kuitenkin oli suhteellisen lyhyt ja majoituspaikka vaikutti hyvin kotoisalta.
Ensimmäinen matkapäivä oli onnistunut ja levolle mentiin odottaen seuraavan päivän reissua itse kotiseuduille Siirlahteen.

Lauantaina 28.7. lähdimme heti aamusta ajamaan Räisälän kirkolle, josta jatkoimme tutustumisen jälkeen matkaa kohti kotiseutuja.
Viimeistään matkalla Siirlahteen huomasin, miten huonosti Venäjällä yhteisistä asioista pidetään huolta. Tieverkosto ja teiden kunnot olivat jotakin sellaista, mitä ei ikinä voisi olettaa Suomesta löytyvän.

Lyhyen, mutta hyvin kuoppaisen matkan jälkeen saavuimme Siirlahteen, missä odotti suuri yllätys. Kylää ympäröi korkea aita ja portilla odotti vartija, joka päästi meidät läpi.
Mielikuvissani olin ajatellut Siirlahden erilaiseksi ja varsinkin lasten kesäleiritoiminta tuli yllätyksenä.
Eniten reissussa odotin näkeväni isoisäni kotitalon, josta olin pienestä pitäen kuullut. Talo oli yksi harvoista rakennuksista, jotka olivat vielä alkuperäisessä kunnossa. Vihdoin näin isoisäni kotiseudun ja sen, mistä juuret isän puolelta ovat tulleet. Nykyään talo oli venäläisomistuksessa ja talon takana oli jonkinlainen kotieläintarha ja entisessä hyvässä kunnossa se ei enää ollut.

Menimme yhdessä Siirlahteen, mutta siellä jakauduimme eri ryhmiin, jotka lähtivät katsomaan omien sukulaisten kotiseutuja. Lähdimme katsomaan Markku Pelkosen isän kotitaloa, jonka perustuksien päälle venäläisperhe oli rakentanut kesämökin.
Yksi matkan kohokohdista oli se, miten lämpimästi kyseinen perhe otti meidät vastaan Markun isän vanhalla kodilla. Vastaanotto tuli minulle yllätyksenä ja oli hienoa nähdä, kuinka hienon kokemuksen yhteydet vanhoille kotiseuduille voi antaa.
Päivä Siirlahdessa oli uskomaton kokemus ja antoi minulle paljon uutta tietoa suvustani sekä itse kylästä.
Tultuamme takaisin Käkisalmeen, lähdimme illalla vielä Laatokan rannalle ja osa pulahti uimaankin. Laatokka valtavuudessaan hämmästytti minut ja oli yksi reissun hienoimmista hetkistä.

Viimeisenä reissupäivänä lähdimme heti aamulla Räisälän kirkolle liikuttavaan tilaisuuteen, missä laskettiin kukat muistopatsaalle. Kirkolta matka jatkui Viipurin kautta takaisin Suomeen. Viipuri kaupunkina oli kaunis ja selvästi kehittyneempi kuin Käkisalmi.
Takaisintulomatka meni loistavasti ja rajallakaan ei ollut ongelmia. Totesin Suomen raja-aseman jälkeen, että harvoin tulee oltua niin iloinen kun tulee ulkomailta takaisin koti-Suomeen.
Vaikka matka antoi paljon arvokkaita kokemuksia, niin se myös kasvatti arvostusta Suomen yhteiskunnallisia oloja kohtaan.
Paljon tuli matkalla koettua ja nähtyä, mutta haluan kyllä vielä joskus palata Räisälään, koska varmasti jäi vielä monia asioita näkemättä.
Matkaporukka oli loistava ja vain parissa päivässä tuli monta uutta tuttavaa. Lahteen tultaessa ei voinut todeta muuta kuin, että olisi kaduttanut, jos en olisi matkaan lähtenyt.
Olo oli väsynyt, mutta kiitollinen.

Takaisin lokakuun 2018 lehteen