EVAKKOUS RÄISÄLÄISLASTEN KOKEMANA

Kaarina Enkenberg:

Pako Karjalasta

Kustantaja readme.fi, 2017, 390 sivua

”Ei kulu kuin vähän aikaa, niin vaunun ovet pannaan kiinni ja lähdetään hytkyttelemään eteenpäin. Ensin käy kova pulina, kun kaikki puhuvat toisilleen, miten lähtö tuli äkkiä ja mitä he saivat mukaan, ei mitään ja miten kaikki jäi. Vaunu on hyvin lämmin. Kamina hehkuu nurkassa. Minua alkaa nukuttaa.”

Näin muistelee Räisälän Alhotojan kylästä lähtenyt 6-vuotias Lalli matkan alkua oljilla härkävaunussa talvisodan aikaan. Toisella evakkomatkalla perhe joutui Elisenvaaraan tuhoisaan pommitukseen. Oma perhe säilyi, mutta toinen mummo ja neljä serkkua menehtyivät täysosuman saaneessa vaunussa.

Kaarina Enkenberg (o.s. Heikkonen) on kirjoittanut ihastuttavan ja koskettavan kirjan evakkoudesta lapsen silmin. Kertojana on Kaarinan lisäksi hänen pikkuveljensä ja pikkusiskonsa, joiden muistoja hän on vuosien aikana kerännyt kaseteille. Lasten muistoihin kietoutuu osa fiktiivistä kerrontaa sota-ajasta erilaisten tuokiokuvien pohjalta.

Kirja on kunnianosoitus lasten kokemuksille aikuisten maailmassa sodan aikana, sodan, joka vaikuttaa ympärillä olevien aikuisten elämään rajulla tavalla ja siten väkisin myös lasten, jotka helposti jäävät jalkoihin. Lapsille ei ehditä tai haluta selittää liian surullisia tai vaarallisia asioita, joten he järkeilevät lapsenaivoillaan itse. Lapset ovat selviytyjiä.

Lapset ovat luonnostaan uteliaita. Niinpä monet uudet asiat kiinnostavat ja evakkomatkakin on eräänlainen seikkailu. Lallikin sanoo, ettei reessä millään malttaisi panna silmiä kiinni kun pitäisi nähdä kaikki, mutta uni valitettavasti usein voittaa ja paljon jää näkemättä.

Kirjassa on myös arvokasta senaikaisen elämäntavan ja monien arkiaskareiden tarkkaa kuvausta. Lapset osallistuivat siihen aikaan jo nuorina moniin töihin vanhempien mukana ja oppivat elämää töitä tekemällä. Lapsi ei myöskään ymmärrä, miksi häntä ryssitellään ja sorretaan. Se sattuu.

Kuitenkin kirja on lohdullinen ja lämmin kuvaus ajan vaikeista oloista. On loistava oivallus kirjoittaa kirja kahteen kertaan, yleiskielellä ja jo häviävällä Räisälän murteella. Matkaa härkävaunussa kuvataan näin:
”Mie istun kökötän härkävaunus olkii pääl. Siin on mei kaik ja mei tavarat ja elläimet. Myö ollaa muuttamas… On lämmi ilma. Juna kulkoo, nytkyttellöö hittaast, nii jot oviloi voip pittää vähä rakosellaa. On mukava nähä peltoloi,metsii, taloloi. Ko pysähyttää asemil, ihmiset tulloot haastelemmaa mei kans.”

Tämä kirja on jäänyt liian vähälle huomiolle. Se on tervetullut uusi näkökulma elettyyn sotaan. Se ansaitsee monta lukukertaa eivätkä sen tiedot vanhene. Lasten ajatukset ovat niin ainutlaatuisia ja tuoreita.