Mie haastan taas tää kesäsest käymisestäin siel. Ku monj on sanont jot on nii mukava lukkii tarinoitain.

No mie rupesi taas hankkimaa sin mänemistä jo kevvääl ja sainki tiijon jot kesäkuu alus männää. Ol mukava tehä lähtyö ko miul ol nyt oma kaverki tiijos ku ystäväi Pirkko halus lähtii sin. Hää on Pyhäjärvelt kotosii.

Kirjutin kirjee taas sin, miu kielein kääntäjäin Aglaija kääns sen vennäiks. Olin saant joulu jälkie mei Tanja-emännält kirjie ja siin sanottii jot se miu tyttöin Natasha on vihitty marraskuus ja vaava on tulos maaliskuus. Siinthä tulkimiul touhuu, jot pittää hommata vaavalkii viemisii. Mut ehä mie siihe säkkeitynt vaa panin toimeks.

15.6, aamul aikasii sit lähettii linja-autoasemalt Niinmäe bussil ajelemmaa Karjalaa päi ja porukkaa otettii matka varrelt, kaikkijaa 23 meitä kerräänty. Tullis ei kovi kauaa jouvuttu olemaa, vaik luulin niihe venäläisii taas keksinie jottai konstiloitaa. Kohvit juotii Muolaas ja tehtii metsämarketis ostoksii.

Illasuus tärräätettii Käksalmie ja tuttuu mökkikyllää. Siel syötii illaline ja suunniteltii kyytilöi kottii mänemiseks. Mie en saant Paanioo kyytmieheksei, mut Musaka Antti tul sit mei kans.

Perjantakaamun sit yheksält pantii suur kassi ja muut myyskät Anti autuo ja lähettii ajelemmaa.

Toiset läksiit bussil ja kuka mihiki. Myö mäntii ensi Taubila kartanol päi ku Pirko isä on olt siel töis sillo mei aikan ja hää halus männä niitä paikkoi katsomaa. Eihä siel ennää olt rakennuksii jälel ku 2 työtekiöhe talluo. Vähä ol pehkoloi ja puutarha jiänteitä. Toril käytii ja Antti sano asuneesa Taubilas ja selost niitä paika asjoi.

Mut sit suunnattii oikei pääkohtiehe. Vähä enne mei tiehaaraa mie sanon jo Antil et elä mää kovvaa, koht on se mei tiehaara. Sit se tul ja käännyttii mei kartanol. Männä hurraatettii sin ja Tanja-emäntä tul tuvast silmät pyöriän …ku hää ei olt saantkaa sitä miu kirjettäi, eikä tietänt jot mie uon tulos!

Mie sanon jot kyl kirjutin, mut on postis sit hävint. Kovast sitä halattii, suuveltii ja esittelin Pirkon heil. Kaik siel olliit koton ja Andrei tul sen pienen poikaase kans.

Mie javoin kaikil tuliaist ja myö Pirko kans katseltii paikkoi ain kasvimaata myöte. Ei siel ole paljo parannuksii saatu aikaseks, ku ei sitä rahhaa uo. Syötii rönötettii ja votkaa tietyst ol tarjol runsaast. Sit mei pit ruveta tekemää lähtyö kirkol. Otettii kuvvii ja Natasha laitto piene poja syllii ja sano jot hänen nimmeesä on Maksim ja mie olen toine baabuska, siis MUMMO. Olin nii mielissäi siint.

Kirkol mäntii ja siel pojat jo kohvii keitteliit. Myö käytii kirkos sisäl ja jotkut käivät tornissakkii. Ajettii Käksalmes kirkkoloihe luon ja linnassakkii jotkut käivät katselemas. Laatoka rannassakkii poikettii, nähtii jot siel ne Putini laivat seisuot ain vaa.

Lauvantain lähettii ajelemmaa Sortavallaa aamusil. Männes ol aika paljo metsästä maisemaa, tie ei kyll olt mikkää huono. Par tuntii siel kierreltii ja juotii kohvit. Jaakkima kirkkuo käytii katsomas. Kyl se on olt kaunis ja mahtava iso aikainaa. Laatoka rannal poikettii mis on se suur petäjä. On se Laatokka ihana, se on kyl niiko merj.

Aika alko ollaki sit jo vähis. Illal paistettii rilli luon makkaraa ja hupsuteltiiki. Sit vaa pit laittaa kampsut valmiiks poislähtyö varte. Ain se aika männyö nii äkkii. Se suur kiviki jäi taas vieläki etsimättä enkä kerint käymää nytkää äitiin koton Hytilahes, Mut jos sit – ens kesän?

Tulomatkal käytii Viipuris ja hyväst myö tän vanha Suome pual päästii. Kiitoksii vaa reissukavereil ja kuskiloil Pentil ja Ramil.

Jos täskii kunnos uon ni ens kesän mään taas KOTTII.

Takaisin joulukuun 2017 lehteen