Junamatka uudelleen evakkona oli unohtumaton elämys
Teksti: Antti Kuisma
Valokuvat: Antti Kuisma, Keijo Määttänen,
Taisto Virkki
Muistikuvani varsinaisista evakkomatkoista rajoittuvat Karjalaan paluuseen elokuussa 1942 ja viimeiseen lähtöön Räisälästä kesällä 1944. Tällöin emme matkustaneet junalla Tampere – Haapamäki-väliä. Kun perheemme sodan jälkeen vuonna 1947 hakeutui Etelä-Pohjanmaalta Satakuntaan, tuli sitten tuokin rataosa matkustettua, vieläpä höyryveturivetoisessa tavarajunassa yhdessä isäukon kanssa eläimiä valvoen ja hoitaen.
Myöhemmin aloitellessani rautatieinsinöörin uraani kuljin tuon rataosan veturin ohjaamossa työtehtävissä kymmeniä kertoja, kun Tampereella valmistettuja dieselvetureita testattiin tavarajunakäytössä vastaanottokoeajoilla 1960-luvun alkuvuosina. Veturinkuljettajalle hankala rataosa kaarteineen ja vaihtelevine nousuineen ja laskuineen tuli silloin hyvinkin tutuksi.
”Minua ei tarvinnut kahta kertaa kysyä”
Kun Suomi 100-tapahtumaketjuun liittyvää Evakkojunamatkaa alettiin mainostaa, ei lippuja varanneen ystäväni Veikko Malaskan tarvinnut - taustani huomioon ottaen - kahta kertaa kysyä, kiinnostaisiko lähteä palauttamaan mieliin muistikuvia vuosikymmenien takaa!
Ja vaikka odotukset matkan suhteen olivatkin korkealla, ylittyivät ne lopulta kirkkaasti, ja Haapamäen Höyryveturiyhdistyksen, Karjalaisseurojen Tampereen piirin ja Karjala-lehden organisoimasta Evakkojunamatkasta sukeutui osallistujille unohtumaton elämys, josta ei puuttunut nostalgiaa eikä vahvoja tunteita.
400 metriä pitkä matkustajajuna
Matka suuntautui Tampereen asemalta entisaikojen suurelle risteysasemalle Haapamäelle, jossa kohteena ja tapahtumien keskipisteenä oli Höyryveturipuisto.
Menomatka tehtiin leppoisasti kahden höyryveturivanhuksen vetämänä, jotka Juupajoen asemalla ”oikoivat väsynyttä jalkaa” lähes kolmen tunnin pysähdyksen ajan, kun taas paluumatka sujui pysähdyksittä takaisin Tampereelle varsin nopsaan dieselveturin vetämänä.
Kuljetuskalustona oli evakkojunassa yhteensä 15 neliakselista puukorista museovaunua, joista 13 kpl oli matkustajavaunuja. Näistä muodostui noin 400-metrinen matkustajajuna, pituudeltaan Suomen pisin museojuna. Vetureina oli menomatkalla kaksi Tk3-tyyppistä tavarajunaveturia (”Pikku-Jumbo”), kun taas paluumatkalla oltiin Dr13-dieselveturin kyydissä.
Kuvanveistäjä Eino Romppanen ja paljastettu Suomi 100 v -patsas.
Evakkojunan kulkua seurattiin mielenkiinnolla
Evakkojunamatka oli herättänyt suurta mielenkiintoa päätellen loppuunmyydyistä matkalipuista (noin 800), yleisömäärästä, joka oli kerääntynyt Tampereen asemalle lähettämään junaa matkaan, vastaanottamaan junaa Juupajoella ja osallistumaan Juupajoen kunnan ja paikallisten yhteisöjen Korkeakoskella järjestämään ohjelmaltaan monipuoliseen markkinatapahtumaan sekä vastaanottamaan junaa Haapamäellä ja matkalaisia Höyryveturipuistossa, puhumattakaan matkan varrella ratavarressa ja tasoristeyksissä iloisesti vilkuttaneista ja Suomen pienoislippuja heiluttaneista sadoista matkan edistymistä seuranneista ja junaa valokuvanneista katsojista. Junan lähetti Tampereelta matkaan Pirkanmaan maakuntajohtaja Esa Halme ja matkalaisten kulkueen Haapamäen asemalta Höyryveturipuistoon johdattelivat Karjalan Liiton hallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Pertti Hakanen ja Karjalaisseurojen Tampereen piirin Pekka Pinomaa.
Höyryveturipuistossa monipuolista ohjelmaa
Matkan kääntöpiste, jossa tämä Suomi 100-tapahtuma huipentui, oli räisäläisjuurisen ja kaikkien tunteman huippu-urheilijan Martti Vainion johtamassa Haapamäen Höyryveturipuistossa, jossa paljastettiin Eino Romppasen veistämä Suomineito 100v-pienoispatsas ja seppelöitiin kaksi Suomen historian vaiheissa merkittävästi näkynyttä 100-vuotiasta veturivanhusta sekä nautittiin Erkki Liikasen ja Pertti Arajuuren tarjoamasta musiikillisesta Evakkoreki2-ohjelmasta.
Tämä junamatka oli nostalgiamatka menneeseen. Jo tapahtuman pääsylippu, iso pahvinen junalippu, jossa oli manillanarulenkki kaulaan ripustamista varten, antoi aavistaa, mitä tuleman pitää. (Oikea konduktööri tosiaan leimasi reikäpihdeillä matkalipun mennen tullen!)
Asujen kirjo oli mahtava
Suurin osa matkalaisista oli oivaltanut, että tälle matkalle on varustauduttava asianmukaisella asulla ja mieluusti myös eväillä. Asujen kirjo oli mahtava, ja varmaan pukeutumisella oli myös suuri merkitys sen yhteisöllisen ja lämminhenkisen tunnelman syntymisessä, mikä evakkojunassa vallitsi koko matkan ajan.
Evakkojunissa kesällä 1944 matkustaneiden mielialat olivat varmasti toisenlaiset kuin evakkojunamatkalla 2017. Eihän tuolloin tiedetty matkan päätä ja määrää eikä mitä siellä oli odotettavissa. Matkalaisten silloin kokemaa tuskaa on tänä päivänä vaikea tunnistaa. Kaikesta on kuitenkin selvitty tähän päivään itsenäisessä kotimaassa, josta voimme olla ylpeitä tänä Suomi 100-vuonna!