Humalaisten Alku Nuorisoseura

juhli 115-vuotistaivaltaan Koski Tl:n Nuortentuvalla

Iso määrä väkeä kokoontui Koski Tl:n Nuortentuvalle lokakuun 1. päivänä juhlimaan Humalaisten
Alku Nuorisoseuran 115-vuotistaivalta. Juhla aloitettiin nauttimalla runsaan ja maittavan
lounaspöydän antimista, jonka jälkeen oli tarjolla monipuolista ohjelmaa ja vuosikokous.

Nuorisosseuran esimies Liisa Puukka totesi avaussanoissaan, että hän on monta kertaa miettinyt, mitä seuran alkuvuosina puhuttiin Suomen itsenäisyyspyrkimyksistä.
-Uskalsiko siitä puhua? Oliko itsenäistyminen asia, jota toivottiin vai oliko Humalaisten kylän väki tyytynyt oleman sovinnolla vuosisatoja kulkeneen ratsutien varrella tarjoten palveluja kulkeville.
-Uskon, että puhuttiin, kuten käy ilmi nuorisoseuraliikkeen johtaja Santeri Alkion kehotuksesta ”tehdä Suomen kansasta kansa” vuoden 1917 piirikokouksessa.
-Karjalan liiton uusi teema: ”On ilo kuulua karjalaisiin”, mutta se vasta iloista onkin kuulua Humalaisten Nuorisoseuraan, sanoi Liisa Puukka.

Karjalaisseurojen Salon piirin puheenjohtaja Juhani Hörkkö kertoi omasta syntymäpaikastaan Karjalassa ja siitä, kuinka hän joutui kaksi kertaa jättämään kotipaikkansa.
-Nuorisoseurat olivat Suomen itsenäisyyden alkuvuosina erittäin merkittävissä asemissa koko maassa, painotti Juhani Hörkkö.
Hän toi juhlaan myös Koski Tl:n kunnan tervehdyksen todeten samalla, että 2.000 asukaan Koski ei ole tehnyt päätöstä mahdollisesta liittymissuunnastaan isompaan kuntakokonaisuuteen.
-Pärjäämme pienuudestamme huolimatta kuntana hyvin.

”Nuorisoseurojen tarve tiedostettiin”

Juhlapuhujana oli Pirjo Kiiala (Vpl Pyhäjärvi).
-Olen myös Humalaisten Alku Nuorisoseuran jäsen ja suosittelen kaikille lämpimästi osallistumista toimintaan yli pitäjärajojen.
-Nuorisoseurojen tarve tiedostettiin ja niitä perustettiin ahkerasti ympäri Suomea. Vesilahdella 1900-luvun alussa naapurikylien Narvan ja Kuralan nuoret harrastivat kylätappeluita! Tätähän ei haluttu kovin pitkään katsella. Kylien isännät kokoontuivat Kuralan taloihin miettimään, mitä pitäisi tehdä. Nuorisoseurat olivat muotia, ja Vesilahdessakin oli jo sellainen, mutta sijaitsi kirkonkylällä, yli 10 kilometrin päässä.1905 seura sitten perustettiin omaan kylään.
-Pyhäjärvellä toimi 11 nuorisoseuraa. Ensimmäinen oli perustettu kirkolle Pyhäkylään 1898. Impi Wiika mainitsee historiakirjassa nuorisoseurojen syntymisen tarpeesta, joka oli Suomessa lähtenyt Etelä-Pohjanmaalta kansallisen herätyksen vaikutuksesta ja puukkojunkkarikauden vastapainoksi. ”Viime vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä oli Pyhäjärven nuorison keskuudessa päässyt leviämään pahoja tapoja, joista varsinkin nurkkatanssit eli kalenat ja häissä kuokkavieraina käynti rehottivat muuttuen usein tappeluiksi ja aiheuttaen puukotuksia, jopa murhia. Näiden ala-arvoisten ajanvietteiden vastapainoksi valistunut ja hyvää harrastava väki koetti suunnata tämän nuorison tarmon ja pursuavan elämänvoiman hyvien asioiden ympärille. Äitini oli kotoisin Alakylästä ja kuului kylän nuorisoseuraan ja osallistui sen opintokerhoihin. Urheiluseurat silloin ja nykypäivänä ovat ohjanneet nuoria hyviin harrastuksiin.

”Koko kylä kasvattaa”

-Kansakoulun Opintokirjassani, jonka sain koulusta 1954, takakannessa on Kalevalasta Väinämöisen sanat:
”Elkötte, etinen kansa, lasta kaltoin kasvatelko, luona tuhman tuuittajan, vierahan väsyttelijän! Lapsi kaltoin kasvattama, poika tuhmien tuuittama ei tule älyämähän, miehen mieltä ottamahan, vaikka vanhaksi eläisi. Varreltansa vahvistuisi.”
-100 vuotta täyttävässä Suomessa on kannettu huolta nuorista! Ennen Karjalassa – kuten koko Suomessa oli tapana, että ”Koko kylä kasvattaa.” Lapsia oli paljon ja vanhemmat eivät töiltään voineet olla seuraamassa kaikkia lapsiensa tekosia.
-Serkkupoikani muisteli tapausta kotona Pyhäjärvellä, kun he naapurin pojan kanssa polkua kulkiessaan poikkesivat vieraalle hernemaalle. Hernemaan omistaja tuli polkupyörällä ja yllätti heidät huutaen: ”Pojat!” ”Kuulkaas pojat, mie sanon teil iha suoraa … et herneitä pittää syyvvä nii paljo ko vatsaa soppii ja sit ottaa vas taskut täytee!” Lopuksi hän vielä laukaisi tilanteen sanomalla: ”No pojat. Mihi työ ootta mänös ? Männääks yhtä matkaa.” Ja niin lähdettiin ja asian käsittely loppui siihen, mutta mieleen jäi eliniäksi tämä tutun miehen lempeä opetus.

”Rukoile, tee työtä ja ole iloinen”

Pirjo Kiiala painotti, että nuoret kannattaa houkutella mukaan Karjalaan, esivanhempien kotipaikoille.
- Itse katsoin, että velvollisuuteni on suvun vanhimpana lähteä neljän aikuisuuden kynnyksellä olevan lastenlapsien oppaaksi Kannakselle viime heinäkuussa, jolloin Pyhäjärvi-juhlat olivat siellä.
- Rakennusten ja teiden kunto ihmetytti heitä. Myönteisiä kokemuksia oli kuitenkin enemmän. Vanhin, 19-vuotias oli saanut tehtäväkseen esittää juhlassa nuoren puheenvuoron. Hän oli siitä tehtävästä kiitollinen, olihan kirkkoaho ja tilaisuus siellä ainutlaatuinen.
-Laatokan rannassa käytiin ja sen aava ulappa ihastutti ja ihmetytti nuoria. Nähtiin Käkisalmi linnoineen ja Kiviniemen koski. Viipurissa oli paljon nähtävää: Alvar Aallon suunnittelema ja Maria Lallukan merkittävästi rahoittama kirjasto, sekä Viipurin linna, kauppahalli ja Pyöreä torni. Matkan jälkeen tuli itselleni tunne, että arvokasta tehtävä on suoritettu. Toivottavasti siitä syntyi ja niin uskon kipinä juurien tuntemista kohtaan. Nuori sukupolvi tietää mistä suku on lähtenyt evakkoon.
-Karjalan heimoa on kantanut luja luottamus tulevaisuuteen. Kyllä tästä selvitään. Mummoni elämänohje oli: ”Rukoile, tee työtä ja ole iloinen.”

Takaisin lokakuun 2017 lehteen