Kuvat: Pyry Lampinen

Perjantaina 9.6.2017 melkein täysi bussillinen innokkaita kotiseutumatkailijoita suuntasi kohti Vaalimaata ja siitä edelleen Kiviniemeen, missä oli yöpyminen hotelli Losevossa. Lopullinen määränpää oli Räisälä ja Humalaisten kylä.

Matka sujui mukavasti huolimatta siitä että rajalla saatiin odottaa parisen tuntia. Ja vettä satoi, mikä oli mitä sopivin keli matkata linja-autolla. Kanssamatkustajina oli niin jo juurillaan käyneitä sekä ensikertalaisia, myös nuoremman sukupolven edustajia. Hotelli Losevo on kauniilla paikalla, Vuoksen rannalla ja saimmekin nähdä hurjia esityksiä läheisessä koskessa.

Paljon oli katsottavaa ja mieltä koskettavaa

Lauantaiaamuna suuntasimme kohti Räisälää. Maisemassa vilahtivat sekä mäntymetsät ja tiheät lehtipuumetsät. Ja ilmakin oli kuin morsian. Räisälässä pysähdyimme Räisälän kirkon pihalle ja Räisälä-muistomerkille laskettiin kukat ja kynttilät. Muistomerkistä pystyi lukemaan kaatuneitten nimiä ja hetken hiljentyminen sen äärellä. Kirkolta matka jatkui Kynsjärven tsasounalle ja Tiurin linnan raunioille. Sen jälkeen saavuimme Humalaisten kylään. Juoneksen aholla oli pienimuotoinen juhla ja kahvitus. Muistomerkille laskettiin kukat ja lausuttiin runoja ja pidettiin puheita. Sen jälkeen jokainen lähti katsomaan sukunsa tiluksia, jollain oli vain lyhyt matka ja toiset kävelivät monta hikistä kilometriä.

Tero, Pyry, Taru ja Aurora Humalaisten kylällä.

Illansuussa pakkauduttiin linja-autoon ja takaisin hotellille. Iloinen puheensorina täytti auton ja kaikki olivat tyytyväisen oloisia. Hotellille kun päästiin, oli päivällinen ja sen jälkeen moni tutustui Kiviniemeen. Sunnuntaiaamuna matkattiin kohti Viipuria ja siellä viivyimme tovin ostoksia tehden ja kahvitellen Pyöreässä Tornissa. Kotimatka sujui nopeasti kokemuksia vaihtaen ja sukulaisuussuhteita miettien. Spekuloitiinpa jopa sitä, että miten elämä olisi mennyt jos sotaa ei olisi ollut ollenkaan.

Kukat muistokivellä Humalaisissa.

”Perimätietoa vaalii nyt vieläkin enemmän”

Kokonaisuudessaan matka oli hieno kokemus, näin ensikertalaiselle, vaikka aluksi suuri Venäjä maana hieman pelotti, mutta pelot hävisivät pian. Minua henkilökohtaisesti ihastutti luonto, koskematonta metsää kilometritolkulla ja vesistöjä paljon. Nyt vaan harmittele, miksi ei lähtenyt aikaisemmin vaikkapa Elsa-mamman kanssa (Elsa Karonen o.s. Palmgren, nukkui pois 2011), mutta nuorempana ei vain ollut kiinnostusta... Elsa-mamma aina haasteli että silloin Karjalassa... Niitä tarinoita oli kiva kuulla. Ja nyt olen nähnyt tuon taianomaisen paikan, tarinat tulivat konkreettisiksi ja perimätietoa vaalii nyt vieläkin enemmän.

Kiitokset matkan järjestäjille ja kanssamatkustajille!

Takaisin elokuun 2017 lehteen