Eurajoen Karjalaseura juhli räisäläisin voimin

Eurajoki-salissa nuoret naiset juontavat juhlaa pukeutuneina Räisälän kansallispukuihin. Tilaisuuden edetessä yksi jos toinenkin esiintyjistä kertoo taustastaan ja kansallispuvustaan. Esiin tulee pitäjiä Karjalan kannakselta kuten Johannes, Valkeala, Kaukola, Pyhäjärvi ja Tuutari Inkeristä. Tuuterin puvullakin on räisäläistä taustaa, sillä Tuutarin pitäjän naisen ensimmäisen kansallispuvun kokosi Räisälässä syntynyt kansatieteilijä ja arkeologi Theodor Schvindt 1890-luvulla.

Meneillään on Eurajoen Karjalaseura ry:n 70-vuotisjuhla, minkä kutsussa suositeltiin kansallispukujen käyttöä. Toive on tehonnut, sillä yleisön keskuudessa etenkin naisista huomattavan monet ovat pukeutuneet kansallispukuihin.

Suurin osa seuran jäsenistöstä on Räisälän pitäjän alueelta. Satakunta on suurinta Räisälän pitäjän sijoitusaluetta, ja Eurajoelle sijoitettiin pääasiassa Hytinlahden, Särkisalon, Unnunkosken ja Siirlahden kylien asukkaita. Ei siis liene yllätys, että ohjelmista vastasivat suurelta osin räisäläiset juuret omaavat esiintyjät. Eikä vähiten siksi, että jäseniltä löytyy esiintymistaitoa kattavasti.

Ajat muuttuneet

Seuran perustava kokous pidettiin 30.1.1946 ja rekisteröitiin 18.12.1946. 70-vuotisjuhlapäiväksi valittiin sunnuntai 23.10.16. Alussa seuran nimenä oli Eurajoen karjalaisseura. Vuosien myötä jäsenistöön tuli mukaan ei karjalaista syntyperää olevia ja siksi seuran nimeksi muutettiin vuonna 1989 Eurajoen karjalaseura.

Eurajoen Karjalaseuran puheenjohtaja Raija Jalonen oli seuran aktiivijäsen kahdenkymmenen vuoden ajan kunnes aloitti seuran puheenjohtajana vuonna 2013. Hän totesi tervehdyssanoissaan, että seuraa perustettaessa aika oli otollinen seuratoiminnalle.
– Kun seura perustettiin vuonna 1946, ei ollut televisiota eikä metsästetty pokemoneja. Kiinnostusta hajottavia tekijöitä oli vähän, joten oli aikaa seuratoiminnalle, korostaa Jalonen.

Koska suurin osa Eurajoen Karjalaseuran jäsenistöstä on Räisälän pitäjän alueelta, käsitteli juhlapuhuja Räisälän vaiheita. Kaukolan, Räisälän pohjoisen naapurin, pukuun pukeutunut Karjalan Liiton varapuheenjohtaja, talousneuvos Maija-Liisa Lindqvist kertoi mummonsa olleen Muolaasta ja isänsä Viipurin maalaiskunnasta.
– Räisälä oli Kannaksen varhaisimpia asutusseutuja, minkä taloudellinen kasvu vauhdittui Vuoksen pinnan laskun myötä vapautuneen viljelysmaan voimakkaan lisäyksen seurauksena, muistuttaa Lindqvist.

Puhuja korostaa Räisälän olleen tunnetuimpia hevospitäjiä ja taiteilijoiden hyväksi paljon hyvää tehneen Juho Lallukan synnyin pitäjä. Samaa innokasta toimintaa on jatkettu uusilla asuinsijoilla.
– Eurajoelle tulleet räisäläiset ovat tehneet paljon talkootöitä kuluneen 70 vuoden aikana sekä seurassa että kunnallisissa toimissa, kiittää juhlapuhuja. Puhujan mukaan Karjalan liiton rooli on muuttunut etujen ajamisesta kulttuurin, historian ja karjalaisten juurten vaalimiseen.
– Joskus kuulee ihmeteltävän, että mikä saa karjalaiset toimimaan. Suosittelen että kannattaa tulla katsomaan, lopettaa Maija-Liisa Lindqvist.

Pirteät juontajat

Iloisen pirteä juhlan juontajakaksikko Virpi Verronen-Lepistö ja Maria Nieminen ovat pukeutuneet sukujuurtensa pohjalta Räisälän kansallispukuihin.
– Minun sukujuureni ovat Räisälässä. Äitini isovanhemmat Aili ja Toivo Määttänen asuivat Räisälän Hytinlahdella, valaisee Virpi Verronen-Lepistö.
– Isovanhempani Toivo ja Laina Luukkanen ovat kotoisin Räisälästä Siirlahden ja Särkisalon kylistä. Minulla ja Virpillä on yllä Räisälän kansallispuvut, joita molemmat kannamme ylpeydellä. Mukava nähdä, että monella juhlavieraallakin on kansallispuku yllään, toteaa puolestaan Maria Nieminen.

Maria ja Virpi kertovat juontoa miettiessään pohtineensa karjalaisuutta ja mitä se merkitsee heille.
– Ajatuksiimme nousi karjalaisten iloisuus ja puheliaisuus. Molemmilla meillä on lapsuusmuistoissa suvun kokoontumiset suurella joukolla. Päinvastoin kuin täällä Satakunnassa karjalaisilla pikkuserkutkin koetaan lähisukuun kuuluviksi. Karjalaisten kokoontuessa länsimurrekin muuttuu mie ja sie –puheeksi, kuvailee Maria.
– Molemmat muistamme isoäitiemme kirjoittaneen runoja, värssyjä ja muisteloita, joiden aiheet ovat olleet Karjalan kaihoa ja maisemien muistelemista. Kävin itse Karjalassa muutama vuosi sitten Eurajoen Karjalaseuran järjestämällä matkalla. Kävellessäni mummuni lapsuusmaisemissa ymmärsin paremmin Karjalan kaihon ja saatoin kuulla käen kukunnan, jota niin moni karjalainen muistelee, muotoilee Virpi.

Juontajat toteavat lopuksi 70-vuotisjuhlassa vallinneen sama lämmin, välitön ja iloinen tunnelma kuin muissakin seuran tapahtumissa ja matkoilla. Heidän näkökulmastaan seuran toiminta on aktiivista ja uudistushaluista.

Naisille juhlarauha

Risto Luukkanen kertoo juhlatoimikunnan halunneen vapauttaa naiset juhlimaan, joten toimikuntakin koostui viiden miehen porukasta.
- Kaikki tarjoilut annettiin paikallisen pitopalvelun hoidettavaksi, koska aina toimeliaat naiset saivat täyden rauhan keskittyä juhlaan. Seuran järjestelyistä tutut karjalanpiirakat jäivät tällä kertaa pois, mutta juhlatunnelmaa se ei latistanut, selvittää Luukkanen.

Hänen mukaansa yksi mieliinpainuvimpia hetkiä oli aamulla kirkossa, kun kanttorina toiminut eurajokelainen maatalon emäntä Vappu Heikkilä soitti uruilla Karjalan kunnailla -kappaleen. Tuuterin pukuun pukeutunut Heikkilä esitti juhlassa runonlausuntaa.

Juhlatoimikunnan jäsenen Markku Verronen muistutti juhlan päätössanoissaan seuralla olleen aina hyvät toimihenkilöt. Hän vakuutti toiminnan jatkuvan samalla tavalla. Verronen ja Pekka Matikka kertoivat myös Hytinlahden erikoisuudesta, Sunin Matin suorasta. Muuten erittäin mutkaisessa tiessä oli 54 metriä pitkä suora, mikä on nähtävyys vielä tänäkin päivänä.

Sopraano Solja Virta ihastutti
kuulakkaalla äänellään.

Eurajoen Karjalaseura halusi huomioida ansioituneita seuran jäseniä. Huomionosoitukset jakoivat seuran puheenjohtaja Raija Jalonen ja Karjalaseurojen Satakunnan piirin puheenjohtaja Jouko Hämäläinen. Hiitolaiset sukujuuret omaavalle sukututkijalle myönnettiin tänä vuonna uusi Karjalan Liiton korkein ansiomerkki ruusukkein. Karjalan Liiton hopeisen ansiomerkin sai seuran naistoimikuntaa pitkään vetänyt Eija Kuisma. Pitkäaikaista sihteeriä Hely Lainetta muistettiin Naisen ääni Kalevala-korulla.

Takaisin joulukuun 2016 lehteen