Seitsemäkymment vuotta kotont lähtemisest

Mie muistelen ja kerron nyt niist ajost ko jatkosova aikan piästii takasii kottii Räisäliä Ivaska kylä Ripolamäkkie. Sekä siint ko seitsemäkymment vuotta sit jouvuttii uuvestoa kotont lähtemiä.

Takasii kottii Ripolamäkkie

Kolmatta vuotta kestänt evakkomatka piätty mei perrie kohalt kevväil 1942, mut kyl sitä kottii piäsemistä olj keretty uotellaki. Muutamii naapurloi olj tult jo ennemmi kotihie ja Torkkelist olj käyniet meijäki kottii lämmittämäs. Kyl sen muistoa millane ilo päivä se olj ko kottii tultii.

Kaik rakennukset olliit jälel ja ensittäi pit tietyst ne tutkii samote pihaseutuki. Kyl olj väliaikasii asujii jälelt järjestys ja siisteys vähä nii ja näi. Asumise alkuu piästii, päivät olliit työtäyteisii ja hankittauvoa olj monellaista.

Muutama lehmä ko olj hankittu ne se olj enemmäkö suur apu ko maijon ja voin sai omast takkoa. Melko äkkii soatii ostettuu hevoneki ja sehä olj välttämätö töihe kannalt.

Isä siin kaiki kovil joutu niihe töihe ja asjoi hoitamise kans. Äitii meil ei enniä olt, äit kuol 1939 kevväil. Niisanotut naisii työt jakkaituit vähä kaikkie kese mut vanhemp siskoin Martta ne enimmäksie hois ja tek. Vanhemp veljäin Urho tek jo raskoampiiki töitä ja kylhä myöki nuoremma siskoin Raili kans töihi osallistuttii.

Syksyl myö mäntii Raili kans tuttuu Kivipello kouluu, jatkettii siint mihi koulukäynti Ilmajoel jäi. Mummo (isän äiti) neuvo meitä lapsii. Mummo olj kiitolline ko piästii takasii kottii ja saiha mummo viettiä viimise kessiäse omas koissoa. Mummo nukku pois sillo sama vuuve syksyl.

Ens töiks pit pellolt polttoa etellissii vuosii heinätöryt pois ja se olj Urho ja miu hommoa, kylhä siin piäs jostai sielt tiält aitoaki mustumoa. Mut työ tulj kuiteki tehtyy ja vähitelle alkoit pellol kylvötyöt, mut moat olliit kyntämättä. Ne kynnöt pit tehä ens. Välvuosii jälkie ensimäist kylvötyöt niiko muutki kevättyöt ko olj tehty, olj piästy hyväst elämise alkuu ja luottavaisest kessiä kohe mäntii.

Mut sova varjos elettii, rintamalt kuulu ajottai tykkie jyskettä ja hälytyssireen ilmotti pahal iänel ilmavaarast, eikä ain turhoa, kylhä niitä pommikonneita siint ylitse lentel. Mut siihe tottu, tai oikeistoa pit tottuu.

Kulmakunnal kaik jo koton

Vähitelle tulliit kaik Ripolamäe asukkaat evakkomatkastoa kottii ja nii sitä toas oltii niiko enneki ja silhä olki suur merkitys ko keskinäine kanssakäymine piäs toas alkamoa, Ahkerast käytii toisissoa kyläs ja siin elämä vaihies olj hyvä ko noapurloihe kans sai asjost hoastoa sekä niitä yhes suunnitella.

Kenekiä työt ei jiäniet tekemättä, jos appuu olj tarvis sitä annettii ja talkoitaki pijettii ja nehä olliit rattosii yhteisii töitä. Kyl meist lapsist olj mukava ko soatii toas yhes touhuta ja leikkii entisie viisii.

Kesäsie aikoa meijä lapsii yhteine ajavietto sekä leikkipaikka olj riihe takan oleva tasane aho. Palluo pelattii ahkerast sekä muuteki kisailtii, välil kokoonnuttii keskel ahhuo oleval isol kivel aikoa viettämiä ja kyl tarinoa piisas joskus iha pimijiäki ast.

Sääkymälaht olj aluie yhteine kalastus- sekä uimapaikka. Melkei joka talos kalastettii omiks tarpeiks ja hyväst sielt kalloa saiki. Juhannusaattuo vietettii ja kokkuo poltettii, ja naist käivät pyykkii pesemäs. Myö lapset juostii paljai jalo uimoa suoroa Lähenieme pello poikki, pelto ko olj mutamoata ne kuumal ilmal moa olj iha kuuma ja kyl jalkapohjii poltti. Kyl myö lapset osattii nauttii kesäst.

Piästii takasii kottii – jouvuttii uuvestoa lähtemiä

Vaihtu vuos, vaihtu toineki ja elettii vuotta 1944 sen alkupuolta ja kaik olj siin vaihies viel iha hyväst. Kottii olj tultu suuri toivei ja elämä soatu kaiki puoli jo semmoseks mist ois olt hyvä jatkoa. Oltii tyytyväisii mitä olj jo soatu aikoa, siint ois olt hyvä jatkoa.

Mut ei mänt kaua ko kaik muuttu. Kesäkuu alus alkant Kannakse suurhyökkäys sai aikoa levottomuutta, sekä epävarmuus myöski pelkuo. Ratiost kuunneltii tarkkoa tilannetta yleisestki rintamalt. Yhten päin ko uutisis sanottii alueihe luovuttamisist, ne meijä naapuri emäntä Kaija Hilma sano: ”Kohta ne sannuot jot Räisälä luovutettu.”

Muistan hyväst ko noapuri isäntä Suutari Heikki ja meijä isä jutteliit vakavan siint ko toas jouvutoa lähtemiä. Eikä mänt montoa päiviä ko varustauvuttii lähtemiä. Ko Karjala kesä olj kauneimmilloa sillo Ripolamäestki lähettii kuorminie ja karjonie kulkemoa toista kertoa evakkotietä. Kesäkuu kakskymmenäis päivä myö kotont lähettii. Urho ei olt sillo enniä koton, hiä olj aikasemmi kevväil mänt asepalveluksie Lappeenrantaan.

Myö ko tehtii lähtyö ne isä olj viel rappusil ja mietti jättiäks hiä oven auk vai laittua sen kii. Isä laitto ulko-oven kii ja vakaval iänel sano: ”Laitetoa kii.” Mie näin sillo, mut vast myöhemmi ymmärtänt sen kui vaikija paikka kotont lähtemine isäl olj. Helppuoha se ei olt kenelkiä ko joutuit kotontoa lähtemiä.

Myö lähettii matkoa, Ripolamiäs olj nii hiljasta, ei kulkent tiel kettiä, kuulu voa armottoma kova jyske rintamalt, oikei pelottava suorastoa. Sin se kot jäi, se myö jouvuttii toteammoa ja näkemiäki ko vähä matka piäst viel kottii päi katsottii, Tultii moantiel ja siel liityttii muihe kottiise jättäneihe matkoa.

Ivaska jäi toaks, Juurkorve mäest alko Kivipello kylä, siel enne kansakouluu Pessi Peko (Riätäl Pekko) tiehoaras kiännyttii vasemmal Unnukoskel päi. Pitkäl ei keretty männä ko lentokonneita ilmesty näkyvii, tulliit Elisevaaraa pommittamast ja konneita olj paljo. Konneist ammuttii ja kyl se meitä tiel kulkijoi pelott, mei isäki ajo kuorman metsä puolel ja siel mie ryömin kärrilöihe al suojoa.

Kaukola pitäjäs olj kokoontunt paljo kottiise jättäneitä taukuo pitämiä ja nii tehtii myöki. Meitä kulk neljä ivaskalaista perettä yhes, asjast olj sovittu Karvosii, Reinikaisii sekä Tiiralaisii (Kalle eno) kans. Siin oltii yötä ja seuroavan aamun lypsämise jälkie jatkettii matkoa. Ermittasii päivämatkoi kulettii ja taukoi pijettii tarpie ja tilantie mukkoa.

Matka jossai vaihies meijä Jermu ja Saku nimist sonnimullikat läksiit omast karjast omil teillie. Isä nost voa lakkijoa ja sano: ”Morjesta voa Jermu ja Saku.” Eikä mullikkoi enniä sen jälkie nähty. Niis isä sanos tulj selväst esil kaks er asjoa, toine asja olj huumor ja toine siihe tilantiehe sopiva ajatus: Mitä niist kahest mullikast.

Savonlinna ohi ko piästii ne vähitelle alettii kyselemmiä rautatieasemilt vaunuu mut sitä sai uotella päivä kaupal. Kallislahe asemalt myö sit piästii junal matkoa jatkamoa. Suuremmil asemil soatettii olla pysäyksis pitempiäki, sotilasjunnii kulk rintamal päi ja iha ymmärrettäväst niihe pit piässä ens mänemiä.

Toise kerra Pohjanmoa lakeuksil

Ohitettii tuttu Ilmajoe asema, siinthä myö jatkosova aikaa lähettii takasii Räisäliä. Sit Isokoivu ja Akkase pysäkit sekä Koskekorva, Kurika sekä Lohiluoma asemat enneko juna pysähty Kauhajoe asemal. Siint mäntii Kurika suunnas Harja kyläs olevoa asuntuo. Talo olj iso ja meijät majotettii porstuvakammarii asumoa.

Siin talos ei siirtoväkkii tunnuttu hyväksyvä se myö huomattii iha alust alkai. Talo väkkii olj emäntä ja kolme aikusta lasta, eikä hei kans kanssakäymistä olt muuta ko se mikä olj välttämätöntä. Ei myö siin kaua asuttu ko piästii samas kyläs yksinniä asuva mummo talluo asumoa. Siin olj oikei hyvä assuu, iso tupa soatii asunnoks ja vaik mummo kulk sen tuva kautta omal puolellie, ei se haitant puoli eikä toisi.

Talos ei olt enniä karjoa ne myö soatii ulkorakennuksist hyvät tilat mei elläimil. Meil olj Räisäläst tuotui lehmii viel kaks sekä lammas. Hevosii olj emä Elssi sekä kaks er ikästä Räisäläs syntynyttä varsoa. Isä yritti sanomalehe ilmotukse kautta jos ois soant ostoa moatilan, mut ei se tuottant tulosta.

Seuroavan vuon kevväil myö muutettii tän Euroa ja asuinpaikaks tulj Turajärvi nimine kylä ja siel Poutala talo. Asunton meil olj tyhjilliä oleva vanhemp rakennus, omistajat assuit er paikas uuvemmas talos. Iha hyvä asuinpaikka se olj, ja eläimilki järjesty tilat.

Eura olj ja niitä kuntii mihi osa Räisälä asukkaist lopullisil asuinsijollie sijotettii. Euroa muotostettii siirtoväel maanhankintalai nojal yhtiesä 104 tilloa.

Mei asunnolt muutama kilometsi piäs sijatseval Neittamojärve, kuivatu järve aluiel muotostettii maanhankintalai nojal kakstoist moatilloa ja joka tilal tulj räisäläine omistaja.

Meil rakennettii ensittäi asuinrakennus ja tarvittava suoja eläimil. Myöhemmi rakennettuu sementtitiilisie rakennuksie sama kato al tulliit navetta, karjakeittiö, talli, kanala, sauna tarvittavine tilonie sekä tietyst vintti. Uutie ommoa kottii myö mäntii 1950 jouluks.

Siint ko talvsova aikaa jouvuttii kotont lähtemiä kulu ykstoist vuotta enne ko tiäl uusil asuinsijoil piästii ommoa kottii asumoa. Niihi vuosii sisältyy kaks evakkomatkoa, mut siin välil toteutu suur toive ko jatkosova aikan piästii takasii kottii. Ei myö montoa vuotta soatu Räisäläs olla ko toas pit kotont Ripolamiäst lähtii.

Se aika olj semmone vaihe elämäs mihi mahtu monellaisii kokemuksii sekä koettelemuksii. Mut kaikest kuiteki selvittii. Mut kylhä niitä aikoi tulluo muisteltuu ja tänä vuon erityisest kessiä seitsemäkymment vuotta sit, niitä aikoi ja tapahtummii – eikä ne mielest unehu.

Takaisin kesäkuun 2014 lehteen