69. Räisälä-juhla Säkylässä
Kirkonmenojen jälkeen juhlaväki siirtyi Säkylän yhteiskoululle. Ruokailun jälkeen aloitettiin pääjuhla Karjalaisten laululla esilaulajana Mauri Vesanto ja säestäjänä Waldemar Dojan. Pääjuhlan tervehdyssanat esitti Räisäläisten Säätiön hallituksen puheenjohtaja Jouko Perttu. Säkylän kunnan tervehdyksen juhlaan toi kunnanjohtaja Teijo Mäenpää. Terhi Virtanen esitti ensin isolla 39-kielisellä kanteleella muutaman sävellyksen. Kantelemusiikin jälkeen paneuduttiin kuuntelemaan emeritus-suurlähettiläs Heikki Talvitietä, jonka juhlapuheessa oli myös kansainvälisiä sävyjä.
Väliajan jälkeen Konstantin Dunets esitteli perheensä projektia entisessä Räisälässä eli Räisälän Lukkarilan entisöimistä ja kunnostusta pietarilaisperheen kesäpaikaksi. Räisäläistä esiintyjäperinnettä jatkoivat Kavanderin tyttäret Beata, Lotta ja Mona. Huomionosoitusten jälkeen piti päätöspuheenvuoron käytti Säätiön valtuuskunnan puheenjohtaja Ilkka Puukka. Juhla päättyi yhteisesti laulettuun Maamme -lauluun. Yhteislaulua säestivät Kokemäen Harmonikat, joiden musisoinnista saatiin nauttia jo ennen juhlan alkua ja väliajalla.
Sankarihaudoilla esittivät hymnin Jenna ja Sofia Kompuinen.
Marko Rautavan puhe sankarihaudoilla
Olemme kokoontuneet tänään tänne Säkylän kirkkomaalle kunnioittamaan sankarivainajien ja edellisten sukupolvien muistoa. Syy siihen miksi Räisälä-juhlaa vietetään täällä Satakunnassa, juontaa toiseen maailmansotaan ja kesään -44. Neuvostoliitto aloitti suurhyökkäyksen kannaksella 9.6.1944. Hyökkäys oli ennennäkemättömän raju ja sen tarkoituksena oli vallata suomi. Ilman tälläkin sankarihaudalla lepäävien sotilaiden uhrautuvaa taistelua tuo tavoite olisi hyvin voinut toteutua.
Kunnianosoitus sankarihaudoilla ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä.
Tuon 70 vuotta sitten alkaneen suurhyökkäyksen seurauksena räisäläiset joutuivat jättämään kotinsa jo toistamiseen. Tällä kertaa lähtö oli lopullinen. Evakkomatka oli pitkä ja raskas.
Karjalaiset sijoitettiin eri puolille suomea. Räisäläisiä sijoitettiin paljon tänne Satakuntaan. Niin myös omat isovanhempani, jotka päätyivät Kokemäelle Tuomaalan kylään. Tuomaalan perustettiin kaiken kaikkiaan noin 40 siirtolaistilaa. Tiloilla oli peltoa noin 10 ha ja metsää saman verran. Lisäksi oli osuuksia yhteismetsään. Pellot oli kuitenkin ensin raivattava ja asuinrakennukset ja karjasuojat tehtävä. Työtä oli paljon, mutta kaikesta selvittiin. Selviämistä helpotti karjalaisille ominainen iloinen asenne ja huumori. Lisäksi vaikeudet kasvattivat yhdessä tekemisen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Naapureilta pyydettiin apua ja sitä myös saatiin. Tuo yhdessä tekeminen on säilynyt Tuomaalan kylässäkin näihin päiviin asti.
Tänä päivänä Tuomaalassa on reilu kymmenen aktiivimaatilaa. Sotien jälkeen rakennetut talot ovat edelleen asuttuja ja silloin raivatut pellot ovat kaikki viljelyssä ja lisääkin on raivattu viime päiviin saakka. Vuosien saatossa Tuomaalan kylä on pysynyt vireänä, siitä osoituksena kyläkoulumme, jossa on yli 40 oppilasta. Kylältämme on tehty useita kotiseuturetkiä Räisälään. Retkien ja rupatteluhetkien kautta räisäläinen elämäntapa on siirtynyt jälkipolville.
70 vuotta sitten päättyneen jatkosodan jälkeen olemme saaneet elää täällä Suomessa rauhanaikaa. Maatamme on rakennettu ja elintaso on noussut paljon. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman edellisten sukupolvien tekemiä uhrauksia.
Tänään täällä sankarihaudalla seisoessamme voimme vain rukouksessamme toivoa, että lapsemme ja lapsenlapsemme eivät joutuisi samanlaisia uhrauksia tekemään ja että he saisivat rauhassa rakentaa omaa tulevaisuuttaan.
Karjalaisuus elää meissä tämän päivän sukupolvissa. Siirtäkäämme se myös tuleville polville.