68. Räisälä-juhla Köyliössä

Räisälä-juhlat Köyliössä olivat räisäläisten suuri voimannäyttö. Juhlamessussa Köyliön kirkko oli täynnä ja Lallin koululla nähtiin lähes 400 juhlavierasta!

Päivä alkoi perinteellisesti Jumalanpalveluksela. Kirkkoherra Heikki Pelkosen saarna, Aimo Kalenius soitti paimenhuilullaan kanttori Johannes Perkon säestämänä. Rovasti Sakari Vuola suoritti liturgian. Leo Saveljeff luki tekstejä Raamatusta. Kunnianosoitus sankari-
haudalla ja Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä.

Kirkonmenojen jälkeen juhlaväki siirtyi pääjuhlaan Lallin koululle. Ruokailun jälkeen aloitettiin pääjuhla Karjalaisten laululla Solinan säestyksellä. Tervehdyspuheen piti Räisäläisten Säätiön hallituksen puheenjohtaja Antti Kuisma. Köyliön kunnanvaltuuston puheenjohtaja Veli-Pekka Suni esitti Köyliön kunnan tervehdyksen juhlalle.

Huomionosoitusten jälkeen Mari Korkeaoja-Nurmon johdolla Vunukat esittivät viisi tanhua. Perheyritysten Liiton toimitusjohtaja Matti Vanhanen piti varsin ansiokkaan juhlapuheen. Väliajan ja Solinen esityksen jälkeen päätössanat lausui Räisäläisten Säätiön valtuuskunnan puheenjohtaja Ilkka Puukka.

Räisälän 68. pitäjäjuhlasta kerrotaan enemmän kuvin ja sanoin Pitäjäjuhla-sivulla....

Jyri Huppusen puhe sakarihaudailla

Hyvät räisäläiset ja räisäläisten ystävät, seisoessani syntymäkotikuntani Köyliön sankarihaudalla tunnen suurta kiitollisuutta. Köyliöläiset, räisäläiset, kaikki sankari-
vainajamme joutuivat uhraamaan henkensä sotiemme aikana. Ilman sodat kokeneiden suku polvien ponnisteluja ja uhrauksia olisi minun historiakäsitykseni mukaan karjalaisten ja koko Suomen kansan kohtalo ollut tyystin erilainen. Se kohtalo olisi ollut monin verroin ja monin tavoin huonompi kuin mikä näiden ponnistelujen ja uhrausten ansiosta toteutui.

Köyliö on syntymäkotikuntani ja oli kotikuntani yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Asuin Eurassa parin vuoden ajan ja nyt Kokemäen Peipohjassa, muutaman kilometrin päässä Köyliöstä. Voisi siis ajatella että olen maakunta- tai heimoidentiteetiltäni satakuntalainen, olenhan asunut täällä koko ikäni, opiskelua ja muutamaa lyhyehköä ulkomaan työkokemusta lukuunottamatta. Koen kuitenkin, että tuo maakunta- tai heimo- identiteettini ei ole niin yksinkertaisesti määriteltävissä. Tunnen nimittäin olevani toisen polven satakunnan karjalainen tai tarkemmin satakunnan kannaksenkarjalainen. Jos vertaa tätä vaikkapa sanoihin ruotsinsuomalainen tai amerikansuomalainen ja kutistaa ne maakuntamittakaavaan, saa ehkä kuvan siitä, millaiseksi identiteettini koen. Toisen polven satakunnan karjalainen tunnen olevani siksi, että molemmat vanhempani - vaikkakin syntyivät evakossa Pohjanmaalla – ehtivät asua lapsena Räisälässä jatkosodan aikana.

Olen imenyt itseeni karjalaisen osan indenteettiäni vanhemmiltani lapsuudenkodistani ja isovanhemmiltani eli äitini vanhemmilta. Räisäläistä isäni isää minulla ei valitettavasti ollut mahdollisuus tavata, sillä hän kuoli juuri ennen syntymääni. Mummoni eli äitini äiti oli monessa suhteessa karjalaisuuteen liittyvien stereotypioiden ilmentymä, joka näkyi suorastaan ylitsevuotavana vieraanvaraisuutena, ulospäinsuuntautuneisuutena ja sosiaalisuutena. Äitini isä ei ollut minulle, sisaruksilleni ja serkuilleni isoisä, ukki, vaari tai pappa vaan -Ukko!

Ukko oli mukana karjalaisessa ja räisäläisessä järjestö- ja säätiötoiminnassa, muun muassa Räisäläisten säätiön valtuuskunnan pitkäaikaisena puheenjohtajana. Ukko loi myös aktiivisesti suhteita Räisälän nykyisiin asukkaisiin ja hallintoon heti kun se 80-luvun puolivälin jälkeen alkoi olla mahdollista.

Jyri Huppunen puhuu sankarivainajien muisto-
merkillä. Takana Kirsti Mäkitalo ja Ilkka Puukka.

Tyttärenpoikana toki lämpimimmät ja läheisimmät muistot mummosta ja ukosta ovat yhteiset asiat ja tekemiset, vaikkapa yhteiset kesäiset matkat: Matka Ukon kanssa Rautjärven kirkon satavuotisjuhliin Ukon isoisä Ambrosius Tiussa nimittäin muutti Rautjärveltä Räisälään.
Matkat Viipuriin 80-luvun lopulla ja Räisälään 90-luvun alussa. Ilman valokuvien selaamista en muista olivatko mummo ja omat vanhempani mukana Viipurissa, mutta Räisälässä ainakin. Imin mummolta ja ukolta räisälän murrettakin johonkin syvälle alitajuntaani. Uskokaa tai älkää, hyvät kuulijat: Etelä-Karjalaan suuntautuvilla usean päivän työmatkoilla alkaa puheenparteni itäsuomalaistua ja karjalaistua, tosin se palautuu taas kotiin palattuani pikaisesti alasatakuntalaiseen yleismurteeseeni.

Omassa kodissani toteutuu kansainvälinen karjalaisuus, sillä vaimoni on syntynyt Karjalan tasavallassa Segezhassa, joka on paperiteollisuus-
kaupunki Petroskoista ja vielä Karhumäestäkin pohjoiseen. Uskon että kannaksen karjalaisuus tulee olemaan ainakin pieni osa myös omien lapsieni kansainvälistä identiteettiä.

Toivotan kaikille jumalan siunausta ja hyvää Räisälä-juhlaa!

Lue lisää pitäjäjuhlasivulta..

Takaisin syyskuun 2013 lehteen