Siirlahtelaisen Topi Luukkasen tarina
Toivon perhe, kolme tytärtä ja poika sekä vanhemmat Iida ja Niilo Luukkanen.
Toivo (tuttavallisesti Topi) Luukkanen on siirlahtelaisia. Normaalin reitin mukaisesti ensin mentiin Pohjanmaalle ja sieltä Eurajoen Kaukomäelle vuonna 1946. Topin isä Niilo hankki Mäki-Juholan paikan, jota viljeltiin yhdessä. Topi rupesi Mäki-Juholassa isännäksi v. 1973 ja luovutti aikanaan tilan pojalleen Juhanille. Toivo meni naimisiin särkisalolaisen Laina Pokkisen kanssa, joka nukkui pois v. 2003. Lainan vanhemmat olivat Juho ja Katri Pokkinen Särkisalosta.
Vasen kuva: Topi kuvassa toinen oikealta. Tässä ollaan sotaväessä Turussa.
Oikea kuva: Topi ja ensimäinen Pobeda 1950-luvulla. Päällä oli ajan tavan mukaan nahkatakki.
Taksiyrittäjäksi 50-luvulla
Toivo Luukkanen hankki auton 1950-luvulla ja ryhtyi harjoittamaan taksiyrittäjän ammattia. Kuorma-autokin oli työkaluna nuorempana. Topille syntyi neljä lasta, kolme tyttöä ja poika, jotka asuvat Eurajoella ja Raumalla. Poika pitää kotipaikkaa, vanhin tyttö on Kartolla töissä, yksi päiväkerhossa ohjaajana ja nuorin tyttö Eurajoen Kristillisellä Opistolla töissä. Lapsenlapsia on kolme, lapsenlapsien lapsia myös kolme.
Topi on käynyt Siirlahdessa ensimmäisellä siirlahtelaisten matkalla v. -91 ja monta kertaa myöhemmin. Nykyään aika kuluu Jokisimpukassa Eurajoella. Iloisella ja vilkkaalla Topilla riittää tarinoita Räisälästä. Seuraava tarina muistui Topin mieleen talvisodasta. Räisälän pappilassa oli kaksi riihtä. Toisessa sulatettiin vainajia. Niinkuin kuulemma jatkosodan aikanakin.
Räisälän pappilan riihessä heräsi vainajakin!
”Kun tehtiin riihes kassaa, niin tuumattiin et kyl tuoho kasan ettee viel yks mies soppii. Se ol jäätynt, viel henki pihis mut ei pystynt puhumaa. Aamust tul siihe riihe lämmittäjä, ja sano jot saatana ko karvahattuki nous, ku yks mies istuu ruumihe ees, kiers sätkää ja sano, jot kyl mie tiien, jot tääl ollaan, mut mitä helvetin porukkaa tää on ku on nii hiljasta.” Ei kerint kuolemaa ku pääs lämpimää. Pääs viel omil jaloil kottii.
Hevosen jalalla hämmennettiin soppaa
”Yks Makkola mies, se ol syntynt -26, en tiie mikä hänes ol totta ja mikä valetta. Hyö männiit sit hyökkäysvaihee aikan, siel ol yhes paikas kaks kenttäkeittiöö ja hernesoppaa vai mitä mahto olla. Kokki ol hakent hevose jalan, mis ol sellane mutka. Hämmens sil keittoo. Kaveri katso ja sano, jot sil ol melko uus viije numero kenkä jalas eli kavios. Siint tul lihat ja mausteet mukan”.
Siirlahe tarkastamine talo talolt
”Mie käin sovan lopus joka paikas talo talolt Siirlahest, jot ei olt jäänt ihmisii, Kirvu rajalt ast ja siint mänin kirkol. Mie olin lähettipoikan komppanian päälliköl. Kaik olliit lähtent paitsi yhest talost, siel panniit heinii lattoo. Räisäläs Väkelä silta ol miinotettu niiko Ivaskan siltakii, raskaast miinotettu. Jokasel sillal ol vahti. Hyökkäys pysähty Kiviniemee, eikä niitä räjäytetty.”
”Sova loppuvaihees tulliit ne heinämiehet ja viljoje korjaajat joka kyläs. Ne viljoje korjaajat jotka pääsiit korjaamaa, tekkiit kovat tilit. Miekii muistan, ku saatiin paljo senaikaist rahhaa.
Korjaamaa pääsiit, ko sota näytti rauhottuva ja sillo evakoitiin loput. Säkkilöi pääl kirjoitettiin kenen ol ja vietiin Myllypello asemal. Sin tul sillo paljo tavaraa.
Herrat alko siint soittaamaa suutaan
”Itse myö korjattii säkillinen rukkiita ja mäntii pojat lujjaa myllyl. Siint saatii aineet pontikkaa varte. Herrat alko siint soittamaa suutaa! Miul ei siel olt oikei muuta hommaa, kun mänin komppaniaa ja näytin naamain. Siel ne sannoit jot mää sin ja sin. Mie olin lähettin kenraali Siilasvuol, ku hää ol Räisäläs. Antoit karttalaukun ja sanoit et siin on ja sinne vaan. Käin katsomas jot onks kaiki lähtent. Siirtolaiste elukat saatii kaik mukkaa. Letka läks mänemää Siirlahestaki Kaukolaan päi.
Elisevaara junnaa pit männä sukulaisii
”Elisevaara junnaa pit männä sukulaisii, mut ei mahtunt ja jäivät Siirale kouluu oottamaa seuraavaa. Sit löyty jostain linja-auto piene kirroomise jälkee. Mieki mänin siin linjaautos Siirlahe kouluu. Naiset haukku meijät heti: miks työ meijät tän jätittä? Leipää syötiin evakkomatkoil ja mukan ol ”häränhäntälient” eli lihalient. Suojeluskuntatalon pihast ol soppakattila ja sielt sai ruokaa. Suojeluskuntatalo ol siin, ko lähetää Räisälä kirkolt päi, siint läks tie sitä petäjikö reunaa Äyräpää puolel. Siirlahe Suojeluskuntatalol ei olt muonitusta. Se ol 13 km kirkolt. Siirlahest käytii aikanaa kalas Juoksemaja Mustajärves. Saatii haukii, lahnaa ja matikkaa”.
”Evakkoreissul riepoteltii pitki Pohjanmaata enne kun löyty Satakunta. Räisälä silmäätekevät sannoit Pohjanmaal, jot ei myö viihytä tääl ja läksiit Satakuntaa”.
Laitettii huumoriks ko tarve vaati
”Ei siel isommin hermot kans mänt. Laitettii huumoriks ku tarve vaati, se autto. Täs tää on potkint. Yks hauska juttu ol, ko Siirlahe naisii männiit kirkkoo pyhäaamun. Helasvuol ol sellane tapa, hää ol kaikkii tervehtimmäs ko kirkkoon män. Kaks mummoo tul ja Helasvuo toivotti tervetulleeks. Toise äijä ol vähä kaial tielkii erehtynt.”
Toivo ja veljet äitinsä Iida Luukkasen 95-vuotis-päivillä vuonna 1997. Vasemmalta Olavi ja Risto. Istumassa Matti ja Toivo. Taustalla on taulu Siirlahden kodista.
Helasvuo kätteli kirkkoon tulijat ja tiedusteli vointeja ” Helasvuo kysy jot mite se elämä on tässä vuosie varrel mänt. Mummo sano, jot voi herra pastor, siin on mänt ko neljäkymment vuotta on ammuttu oravii ja yhteen rumpuun on rallatettu. Helasvuo ol vastant: Niihä se on, niihä se on. Muistis on et Räisälän kirkko ol ain täys!”
Topin muisti pelaa edelleen terävästi ja hän muistaa paljon vanhoja asioita. Nimimuisti pelaa toisinaan viiveellä, kuten nuoremmillakin on tapana. Kuvia katsellessa tulee paljon räisäläisiä tarinoita mieleen. Sukutietojen miettimisen jälkeen löytyy yhä lisää sukulaisuustietoja. Ovaskan suku on äidin suku Unnunkoskelta. Mari Ovaska on hauvattu Kauhajoel, häne tyttönimi ol Suutari.
Nimiä muistellessa, kun ei heti tule joku mieleen Topi toteaa naama iloisessa virneeessä, että ”täss rupiaa vanhenemmaa!” Topi on vasta 86-vuotias!