Paavo Koprasta emeritusylituomari
Elämää on rikastuttanut harrastustoiminta Suomenajokoirien parissa
Paavo Kopran suku on tutkittu 1550-luvulle saakka. Kopria on kaksi sukuhaaraa. Toinen on Kirvun Koprat, johon Paavo kuuluu, ja toinen Valkjärven Koprat, josta suvusta on lähtöisin astronautti Timothy Kopra.
Paavo Kopran koiraharrastus alkoi Eurajoelta, missä hän sai palkintotuomarikorttinsa. Metsästysseura Tapion jäsenyys alkoi 1975, ja harrastukseen tuli vauhtia seuran johtokunnan jäsenyyden myötä. Paavolle ennustettiin: ”Kyl sul tule olema hankala näitte hirvimiästen kans, jos sää ruppet jottan koiranäyttelyi järjestelemä”. Vuonna 1977 Kopra oli Lounais-Suomen Ajokoirayhdistyksen suosituksesta Seinäjoella Suomen Ajokoirayhdistyksen Suomen Ajokoirajärjestön ylituomarikursseilla yhdessä 21 muun koulutettavan kanssa. Siitä alkaen Paavolla on riittänyt töitä. Parhaimmillaan saattoi olla kahdeksan tehtävää koekautena.
Paavo Kopra pitää tärkeänä sitä, että Tapiossa on ymmärretty kenneltoiminnan merkitys. Emeritusylituomari on harvinainen arvonimi. Ylituomarina hän on toiminut 37 vuotta Varsinais-Suomessa. Arvonimeä anoi metsästysseura Tapio ja se myönnettiin 26.11.2012, Varsinais-Suomessa numerolla yksi. Suomessa niitä on kolme.
Paavo Kopralle tulee mieleen juttu matkan varrelta. Metsään hän meni ensimmäisen kerran 1957. Harrastus kehittyi niin, että 1960-luvun alkupuolella hänestä tuli palkintotuomari Suomenajokoirien kokeisiin. Ylituomari hänestä tuli jo 1970-luvulla, jona hän on toiminut 37 vuotta Varsinais-Suomessa. Aikajakso pitää sisällään paljon palkintotuomaritehtäviä, ylituomaritehtäviä,
piirikouluttajan tehtäviä, ajokoirayhdistyksen sihteerin työt, Suomen Ajokoirajärjestön johtokunnan jäsenyys, kilpailun valitsijamiestehtävät ja neljä kertaa palkintotuomarina ratkottaessa Suomen mestaruuksia. Turkulaisen metsästysseura Tapion johtokunnan jäsenyyttä on kertynyt 18 vuotta vastuualueena kenneltoiminta. Toimittu on myös näyttelyallianssin puheenjohtajana. Kennelpiirillä on myös varasto, jota jonkun on pitänyt hoitaa.
Paavo järjesti yksin ensimmäiset koiranäyttelyt 1970-luvun puolivälissä Turun Urheilupuiston yläkentällä ajaville koirille. Tuottoa tuli 2500 markkaa, joka oli melkoinen yllätys silloiselle rahastonhoitajalle. Siitä päivästä alkaen näyttelyjen tuotto on alkanut kasvaa.
Jo nuorena tuli oivallettua harrastuksen hienous. Kun mettään menee, siellä ei työasiat tule mieleen ja se on kuin kirkkoon menisi.
Paavolla on ollut lukuisia muotovaliokoiria elämänsä aikana. Kun on ollut kysymys haarrastuksesta, tunteja ei ole laskettu eikä kelloa katsottu. Ukkoutuminen ja tuomarien ikääntyminen vähän vaivaa, mutta nuoriakin on saatu mukaan, myös naisia. Paavolle on jäänyt matkan varrelta mieleen, kun hän oli metsällä Eurajoella Jyräkosken Patun kanssa, vettä satoi todella paljon ja seistiin kuusen alla. Patu sanoi, ettei tämäkään hääviä hommaa ole mutta aina tämä kotiolot voittaa.