Räisälän kirkon arkkitehti Josef Stenbäck

Räisälän kirkon 100-vuotisjuhlia vietettiin Euran kirkossa joulukuussa 2012. Molemmat pyhätöt on suunnitellut Josef Stenbäck, (s.2.5.1854 k. 27.4.1929), joka kuuluu Suomen merkittävimpiin kirkkoarkkitehteihin. Stenbäckin tuotantoon kuuluu 35 kirkkoa ja 30 kirkon saneerausta eri puolille Suomea. Neljä kirkkoa hän suunnitteli Karjalaan: Kuolemajärvelle (tuhoutui Talvisodassa), Koivistoon, Terijoelle ja Räisälään.

Josef Stenbäck suunnitteli Räisälän kirkon. Se valmistui salaman polttaman vanhan puukirkon tilalle 1912. Kirkossa yhdistyvät keskiaikaiset kansallisromanttiset aiheet ja uusi Jugend-tyyli. Stenbäck suunnitteli kirkkoja paljon kivestä.

Josef Stenbäckin ura ajoittui 1800-1900 –lukujen taitteen ja muutosten vuosikymmeniin. Eurooppalaisessa rakennustaiteessa 1800-luku tunnetaan kertaustyylien vuosisatana. Suomessa nämä tyylisuunnat näyttäytyvät esimerkiksi uusklassismina Helsingin Senaatintoria reunustavissa C.L.Engelin suunnittelemissa rakennuksissa, uusgotiikkana Vaasan hovioikeudentalossa ja uusrenessanssina Ateneumin taidemuseossa. Kansallisen itsetunnon nousu 1890-luvun Suomessa heijastui myös taiteisiin ja arkkitehtuuriin. Kansallisromantiikka luonto- ja eläinaiheineen syntyi ja syrjäytti kertaustyylit. Kansallisromantiikan kuuluisimpia arkkitehtejamme ovat Lars Sonck (esim. Tampereen tuomiokirkko) ja Gesellius- Lindgren-Saarinen–arkkitehtitoimisto (esim. Suomen Kansallismuseo). Uuden vuosisadan kansainvälistyminen toi modernin jugend-tyylin Suomeen 1900-luvun alkupuolella.

Josef Stenbäck syntyi Alavudella, jossa hänen isänsä toimi kirkkoherrana. Stenbäck opiskeli arkkitehtuuria ja insinööritieteitä Polyteknillisessä opistossa (nyk. Teknillinen korkeakoulu) Helsingissä. Valmistuttuaan 1877 Stenbäck jatkoi opintojaan Saksassa mm. Stuttgartin teknillisessä korkeakoulussa. 1880-luvun alkupuoliskolla hän oli käynnistämässä teollisuuskoulujen toimintaa maassamme. Hän teki merkittävän opettajauran Teollisuuskoulun rakennusopin lehtorina 1886-1919 sekä Helsingissä että Tampereella. Stenbäck perusti Suomen Teollisuuslehden ja toimi sen päätoimittajana 1883-89. Lehdessä hän käsitteli rakentamiseen liittyviä kysymyksiä ja esitteli uusia teknisiä ratkaisuja soveltaen niitä myös omissa suunnittelukohteissaan. Lisäksi Stenbäck vaikutti luottamustehtävissä mm. Valtionrautateiden ja Säätytalon rakennuskomiteoissa.

Josef Stenbäck tunnetaan sekä rakennustaiteellisia tyylejä että erilaisia rakennusmateriaaleja taitavasti yhdistelevänä arkkitehtina. Uransa alkuvaiheessa Stenbäck käytti rakennusmateriaalina usein puuta ja punatiiltä. Heinäveden uusgoottilainen puukirkko (1891) on Suomen suurimpia puukirkkoja. Mikkelin tuomiokirkko (1897, uusgotiikka) ja Joensuun kirkko (1903, uusgotiikka ja jugend) ovat kauniita esimerkkejä Stenbäckin tiiliarkkitehtuurista.

Stenbäckin suunnittelema Muuruveden kansallisromantiikan tyylisuuntaa edustava kirkko vuodelta 1904.

Luonnonkivi ja erityisesti graniitti oli Stenbäckille läheisin rakennusmateriaali: hänen tuotannostaan 17 kirkkoa on rakennettu kivestä. Kuolemajärven kaksoisristikirkko (1903) aloitti kivikirkkojen sarjan Stenbäckin tuotannossa. Tämä kirkko oli myös ensimmäisiä 1800-luvun lopulla syntyneen ns. ”kiviliikkeen” rakennuksia maassamme, yhdessä Onni Törnqvistin (Tarjanne) piirtämän Suomen Kansallisteatterin, Gesellius-Lindgren- Saarisen Pohjola-talon ja Karl Hård af Segerstadin suunnitteleman Nylands Nationin kanssa. Stenbäck kehitti luonnonkiviarkkitehtuuriaan ja rakennustaiteellista ilmaisuaan koko uransa ajan. Muuruveden kirkko (1904) muurattuine graniittijulkisivuineen ja kaari-ikkunoineen on edustava esimerkki stenbäckiläisestä kansallisromantiikasta. Räisälän kirkossa (1912) puolestaan yhdistyvät keskiaikaisiin kivikirkkoihin viittaavat kansallisromanttiset aiheet ja uudet jugendtyylin piirteet.

Stenbäckin suunittelemat 1900-luvun alun kirkot olivat pohjaratkaisultaan tyypillisesti ristinmuotoisia. Toinen ominaispiirre oli tornin sijoittaminen alttarin ja ristivarren väliseen kulmaukseen, ei sisäänkäynnin yläpuolelle. Tornin alapuolelle Stenbäck sijoitti tällöin yleensä sakastin ja urut. Kirkkojensa sisätiloja Stenbäck koristeli usein seinään maalatuilla Raamatun sanoilla ja alttari-ikkunoilla lasimaalauksin.

Josef Stenbäck oli paitsi kirkkojensa arkkitehti ja rakenneinsinööri myös toisinaan urakoitsija, joka johti rakennustöitä sekä vastasi tavarahankinnoista. Stenbäckin käytäntönä oli yleensä hankkia kirkkoihinsa tarvittava kivimateriaali mahdollisimman läheltä rakennuspaikkaa. Esimerkiksi Räisälän kirkon graniittikivet tuotiin parin kilometrin päässä kirkolta sijaitsevalta Tuulaskoskelta. Stenbäckin kirkkorakentamisen kokonaisohjelmaan kuului usein myös kirkonkellojen hankkiminen. Hänellä oli kahden saksalaisen kellovalimon edustus Suomessa: Bochumin teräskellojen ja Apoldan vaskikellojen. Näitä molempia hän välitti kymmeniin maamme kirkkoihin. Verratessaan teräs- ja vaskikellojen ominaisuuksia julkaisemassaan vihkosessa Kirkkojen rakentaminen Stenbäck toteaa mm., että vaskikellojen ääni on pehmeämpi, mutta teräskellojen soinnukas ja kirkas ääni kuuluu kauemmas.

Josef Stenbäck on suunnitellut 1902 valmistuneen Juseliuksen mausoleumin.

Uudisrakennusten lisäksi Josef Stenbäck suunnitteli kymmenien kirkkojen peruskorjauksia eri puolille Suomea. Usein hanke käynnistyi lämmityslaitteiden asennustarpeesta alun perin lämmittämättömiin kirkkoihin. Tällöin vanha kirkko saneerattiin paitsi ulkoseiniltään lämpöä pitäväksi myös sisätiloja täydellisesti uudistaen, näin esimerkiksi Pyhäjärvellä (1902). Stenbäck oli myös rakennustekniikan edelläkävijä: Räisälän kirkkoon toteutettiin moderni ilmalämmitysjärjestelmä ja Pattijoen kirkkoa (1912) rakennettiin uudella betonivalutekniikalla. Kirkkojen lisäksi Stenbäck suunnitteli asuinrakennuksia, kouluja, pappiloita, teollisuusrakennuksia ja sairaaloita. Tunnetuin tästä muusta tuotannosta on Juseliuksen mausoleumi Porissa vuodelta 1902.

Lähteet:
Karjalan luterilaiset kirkot ja seurakuntien pyhät esineet / toim. Soile Rinno ja Minna Laukkanen (Luku / Helena Riekki:Josef Stenbäckin kirkot), Lappeenranta : Etelä-Karjalan taidemuseo, 1997
Wikipedia/Josef Stenbäck

Jutun kirjoittaja Helsingissä asuva Kimmo Kuisma on koulutukseltaan arkkitehti. Hän on räisäläinen monen polven takaa. Isovanhemmat sekä isän että äidin puolelta olivat räisäläisiä.

Takaisin maaliskuun 2013 lehteen