Paikka, jolla seisot, on pyhä - Räisälän hautausmaan suojelusta
Hautausmaat, vainajien leposijat, ovat paikkoja, joissa sukupolvet kohtaavat toisensa vielä kuolemankin jälkeen. Siksipä niiden säilyminen alkuperäisessä tehtävässään on kaikille ihmisille, mutta eritoten meille kotiseutumme menettäneille äärimmäisen tärkeä asia. Niinpä Räisälän entisen hautausmaan säilyttäminen ja suojeleminen on ehkä merkittävin tehtävä räisäläisessä kristillisessä perinnetyössä.
Vaikka Räisälän hautausmaan suojelua on käsitelty Räisäläisessä jo aiemminkin, ei liene haitaksi tiivistetysti kerrata tähän mennessä toteutetut toimenpiteet, joita Räisäläisten
Säätiö on ollut vuosien mittaan vauhdittamassa:
Jo v. 1997 on säätiön puolelta valmisteltu hautausmaaalueen aitaamista, johon opetusministeriö oli myöntänyt 10000 mk:n avustuksenkin. Melnikovon kyläneuvosto kuitenkin
vastusti hautausmaan ympäröivää aitausta, ja em. avustus saatiin käyttää kirkon ikkunoiden korjaamiseen.
Yhteistyötä paikallisten viranomaisten kanssa
Priozerskin piirin sivistystoimen vt. johtaja V.I.Kozlov on tehnyt 19.05.1999 päätöksen
nro 461 Melnikovon kylässä sijaitsevan sotilassankarihautausmaa-alueen, pintaalaltaan
1,27 ha, käytön rajoittamisesta kieltämällä alueelta tonttien myöntämisen sekä
yksityisille kansalaisille että juridisille henkilöille.
Samassa päätöksessä on myös edellytetty Melnikovon kyläneuvoston määrittelevän luonnossa
kyseisen, myöhemmin kunnostettavan alueen rajat. Jäljennös alkuperäisestä päätöksestä
ja sen suomennos on arkistoitu Säätiön arkistoon.
E.Kamnev ja H.P.Paavilainen neuvonpidossa
Ennen em. suojelupäätöstä sovittiin Melnikovon kyläneuvoston johtajan E.Kamnevin ja Räisäläisten Säätiön hallituksen puheenjohtajan H.P.Paavilaisen kesken suojelualueen koko ja muoto ja Priozerskin apulaiskaupunginjohtaja A.E.Corelekin ja H.P.Paavilaisen kesken alueen maastoon merkitseminen, joka tuli tehdä ao. maanmittausviranomaisten toimesta.
Toimituspyyntö lähetettiin myöhemmin Corelekille ja hyväksyttiin myös rajaamisen ja maastoonmerkitsemisen tilaaminen Kamnevilta. Maastoon merkitseminen todettiin 10.6.1999 tapahtuneeksi kohtuullisen hyvin rajaustolpilla. Tiedossa ei ole, kenen toimesta merkitseminen tapahtui. Keväällä 2012 suoritetuissa tarkistusmittauksissa kuitenkin todettiin, ettei merkitseminen noudata em. päätökseen liitettyä karttaa. Opetusministeriö myönsi 5000 mk:n avustuksenhautausmaa-alueen kunnostukseen.
Aitaamista valmisteltiin
Suojelupäätöksen jälkeen jatkettiin kesällä 1999 suojelualueen aitaamisen valmistelua. Vaihtoehtoina olivat metalliputkiaita ja pensasaita. Tarjousta päätettiin pyytää kuitenkin vain metallisesta vaihtoehdosta. Suojelualuetta ympäröivän aidan asemesta päädyttiin kustannussyistä kuitenkin vain suojelualueen kulmauksiin pystytettäviin aidakkeisiin. Rahoitusvaikeuksien (=opetusministeriön avustuksen viipymisen) vuoksi hanke siirtyi seuraavalle vuodelle.
Rahaa Opetusministeriöltä hautausmaa-alueen aitausta varten
Opetusministeriö myönsi v.2000 säätiölle 15000 mk avustuksen hautausmaa-alueen aitausta varten. Aidakkeiden rakentamisesta neuvoteltiin elokuussa 2000 (urakoitsija D.Gabanov, E.Kamnev, H.P.Paavilainen ja J.Huppunen). Aitaaminen päätettiin tilata A.Naukkarisen laatiman piirustuksen mukaisesti hintaan 10000 mk, kuitenkin niin, että maalaustarvikkeet toimittaa tilaaja Suomesta. D.Gabanov kuitenkin vetäytyi hankkeesta, jolloin neuvotteluja jatkettiin 18.-19.9.2000 D.Kotovin kanssa aikaisemmin ehdoin. Aitatarvikkeiksi sovittiin 20 kpl 1100 mm:n teräksisiä putkitolppia ja 9 kpl 500 mm:n teräksisiä putkitolppia sekä aisoiksi pyöreää teräsputkea (halkaisija 50 mm) ja työn hinnaksi 10000 mk + 400 mk (aidan maalaus). Toimitusajaksi sovittiin 2 viikkoa. Työ ei kuitenkaan valmistunut määräaikaan mennessä, jolloin suunniteltua vastaanottotarkastusta ei voitu suorittaa ajallaan.
Hallituksen kokouspöytäkirjassa 13.6.2001 on kuitenkin maininta, että kirkkomaalla olevan muistomerkin (tarkoittanee kuitenkin tässä tapauksessa suojelualueen) suojaaitaus on hyvin pystytetty ja sen maalaus on suoritettu.
Kun viime vuoden keväällä säätiön edustajat neuvottelivat Melnikovossa kirkkojuhlaan ja kirkon 100-vuotismuistolaatan kiinnittämiseen liittyvistä kysymyksistä, haluttiin samassa yhteydessä varmistaa myös suojelualueen muoto ja maastoon merkitseminen, jolloin todettiin yllä mainittu poikkeama suojelupäätöksessä määritellyistä mitoista. Aidakkeet olivat edelleenkin hyvässä kunnossa lukuunottamatta kerrostaloille johtavan tien varressa lähimpänä kerrostaloja olevaa aidaketta, joka oli vaurioitunut ja osittain siirtynyt pois paikaltaan ilmeisesti lunta aurattaessa. Tänä keväänä tämä aidake oli entistä kehnommassa jamassa.
Kuvia suojelualueen aidakkeista keväällä 2012 aluetta myötäpäivään kiertäen.
Sankarihauta-alueen, käytännössä siis läheskoko vanhan hautausmaan käytön rajoittamisesta on siis olemassa suojelupäätös ja suojelualue on aidakkeilla rajattu.
Yhdistetty siviilihautausmaan ja sankarivainajien muistomerkki seisoo suojelualueen sisäpuolella oman aitauksensa ympäröimänä. Se mitä kokonaisuudesta vielä puuttuu,on kirkkomaasta ja Räisälästä kertova infotaulu sekä sopiva paikka muistolehdolle, jonne jo löytyneet ja tulevaisuudessa löytyvät hautakivet voidaan sijoittaa. Näitä hankkeita samoin kuin suojelualueen virallista maanmittaustoimitukseen perustuvaa rekisteröintiä ja vaurioituneen aidakkeen korjausta säätiö pyrkii edistämään tänä vuonna yhdessä Melnikovon johdon kanssa.
Teksti ja kuvat Antti Kuisma