Esa Harjun pitkä matka Räisälästä Poriin

Ensimmäinen evakkomatka

Äidin kanssa lähdimme Räisälän kirkolta, kuorma-autoilla meidät vietiin Kirvuun, Sairalan asemalle ja sieltä pantiin junaan, muistelee Esa. Elinaäidin ja pojan määränpää oli Ilmajoki, Eino-isä oli rintamalla.

Pojanluomassa oli iso talo, sinne meidät vietiin. Myöhemmin pääsimme Ilmajoen apteekille asumaan. Apteekkarin nimi oli Möller, ja siellä oli hyvä olla; siellä oltiin aika kauan. Yhteiskoulu oli kujan toisella puolella, Möllerin tytär kävi koulua ja minä olin häntä usein vastassa. Koko aika muistaakseni oltiin tässä, kunnes palattiin takaisin Räisälään. Aika kului hyvin, kun löysin itseni ikäisen kaverin. Siellähän tehtiin kaikki temput ja kuljeskeltiin.

Kun palasimme takaisin Karjalaan, Ivaskaan, sai äiti töitä Kirvun Osuuskaupasta. Me menimme asumaan äidin veljen Einarin ja hänen vaimonsa Elnan luo. Minä kävin yhden luokan koulua Kirvussa. Myöhemmin äiti oli töissä kansanopistolla. Kävin Räisälässä toisen luokan koulua. Kolmannen luokan kävin Jalasjärvellä, Esa kertoo. Opin tuntemaan myös Kuisman Leevin sekä Pelkosen Einon.

Toisen kerran evakkoon

Kun toisen kerran lähdimme Räisälästä, tuli isä kuorma-autolla meidät hakemaan. Ukko, Juho Pelkonen, tappoi vielä lähtiessä lampaan, ja saimme syödä lampaanlihaa matkalla Putikkoon. Näimme, kun pommikoneet lensivät kohti Elisenvaaraa, olimme noin 10 km päässä. Pommituksessa kuoli myös sukulaisia, kertoo Esa. Surmansa saaneiden joukossa oli isämme sisar Lempi, kolmen lapsensa kanssa, jatkavat veljekset Antti ja Arto Pelkonen.

Jalasjärvellä asuimme ensin vähän aikaa Hirvikylässä, sitten muutimme Komsiin Viljanmaalle, heillä ei ollut lapsia. Ratsastelin talon hevosella, vein sen yöksi peräniitylle syömään. Minulla oli kaikki mukavuudet. Lähellä oli Puskalan Einon koti, olimme samanikäisiä ja paljon yhdessä. Einon kotona oli kaksitoista lasta.

Matka jatkui sieltä Kokemäelle, noin kolmen vuoden päästä.- Meidän ukko asui Mäkivuolteella, iso talo, missä Jaakkolan työmiehet asuivat. Me asuimme ensin pienessä, vanhassa talossa radan varressa, jossa Viinikan Heikki oli syntynyt ja taloa pitänyt. Myöhemmin äiti osti Pappilan aukealta pienen talon, jossa asuimme muutaman vuoden.

Harrastuksena nyrkkeily

50 – 60 luvuilla Esa harrasti nyrkkeilyä. Veikko Sokura toi Viipurista nyrkkeilyharrastuksen. Esa sai nuorten sarjan suomen mestaruuden vuonna - 59 tai -60.

Kokemäellä, keskellä kylää, oli rapattu iso talo, kirkon lähellä, siellä Esa kävi koulun loppuun. - Tulimme Poriin, Tampereentie 2:een, olin Rosenlewillä töissä jonkin aikaa. Sieltä lähdin Ruotsiin töihin. Asuin kultamitalinyrkkeilijän Teuvo Suvion luona. Tepasta tuli yllättäen poikamies, ja hänellä oli tilaa majoittaa Esa. Siellä Johanneshovissa asuin pari, kolme vuotta. Monenlaisessa olen mukana ollut. Harjoittelin ja ottelin myös Ruotsissa. Kerran olin Ruotsin mestaruusottelussa toinen. Esa tuli takaisin Suomeen, Poriin, ja oli aluksi töissä Karjarannassa, Rauma-Repolassa. Esa tunsi paljon merimiehiä, muttei itse ole ollut merillä.

Yrittäjäksi

Olin sitten vuokralla Liisankadun päässä ja siinä aloitin ensin autojen korjaamisen vuonna -65, Esa muistelee yrittäjänä toimimisen alkuvuosia. Sitten aloitin romuhomman vuonna -69. Vuorion Taunon kanssa kierrettiin pitkin maakuntaa. Minulla oli vuokrattuna suuli eräältä maanviljelijältä, Tiiliruukin alueelta. Myyntiin tuli autohajottamo, rahaa ei oikein ollut, ei se montaa tonnia maksanut. Sain jotenkin rahat kokoon ja ostin sen. Myöhemmin Söörmarkussa tuli myyntiin 40 ha:n maa-alue. Tein uhkarohkean tarjouksen pankkiin ja sain sen. Ostimme sen Heimolehdon Kalevin kanssa kimppaan. Me myimme kaikki puut alueelta, ja maksoimme velkaa sillä. Myöhemmin huusin huutokaupassa Kalevin osuuden. Me teimme siihen ison tarhan, muistelee vuonna 1973 perustetun Söörmarkun Kone ja Romu Oy:n toimitusjohtaja Esa Harju.

Haastattelijana Irma Vuorinen,
Antti Pelkonen, Arto Pelkonen,
kooste ja kuvat Tuula Pelkonen.

Takaisin syyskuun 2013 lehteen