Räisälän kylännimet Humalainen ja Siirlahti
kertovat hiekkakankaista
Kun Kotimaisten kielten tutkimuskeskus laati ja julkaisi kaksi vuotta sitten suuren Suomalaisen paikannimikirjan, se unohti kokonaan Karjalan luovutetut alueet. Kirjassa ei nimittäin ole ainuttakaan selostusta luovutetun Karjalan nimistöstä, vaikka siellä ovat suomalaiset nimet edelleen käytössä varsin laajasti. Ja Karjalan nimistöstä - myös Itä-Karjalan puolelta - olivat tutkijat jo kauan sitten tehneet laajoja nimistöluetteloita.
Tuo kirja onkin kirjoitettava uudelleen ja otettava mukaan kaikkien suomenkielisten seutujen nimistöt, myös Vienan Karjala, Aunus ja myös Ruotsin Länsipohja.
Olen joutunut metsänhoitajatyöni ohella täydentämään tuon kirjan puutteellisia tai aivan virheellisiä selostuksia omilla nimistölöydöilläni. Näitä muinaisnimien selostuksia olen lähettänyt maakunta- ja pitäjälehtiin jo puolensataa kappaletta. Viimeksi oli selostukseni luovutetun Karjalan Vahvialan pitäjän nimestä Karjala-lehdessä lokakuussa 2009.
Ällistyttävimpiä ovat löytöni Suomen rautakautisesta balttiasutuksesta. Sen paljastaa valtava määrä balttikielisiä paikannimiä Suomessa, maanimestä Suomi alkaen. Olemme noiden balttiasukkaiden perillisiä, mutta kieltämme tiettyjen tapahtumien yhteydessä noin 1500 - 1400 vuotta sitten vaihtaneita.Ja olen tehnyt myös luetteloa ja karttaa kivikautisen kielen paikannimistä Suomessa.
Humala-paikannimet
Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija Helinä Uusitalo on tarkastellut Viina- ja Humala-nimien taustaa kirjoituksessaan tuon tutkimuslaitoksen sivulla olevassa kirjoituksessa (http://www.kotus.fi/index.phtml?s=3272 Humala ja viinapaikannimissä).
Hän esittää, että Maanmittauslaitoksen peruskartoilla on Humala-paikannimiä Oulun eteläpuolella yli kolmesataa, mutta tutkimuslaitoksen paikannimiarkistossa niitä on peräti viitisensataa. Hän antaa ymmärtää, että kaikki humala-nimet liittyvät humala-kasvin viljelyyn ja joskus myös humalaisiin ihmisiin.Esimerkkinä Humala-paikannimistä hän esittää Karjalan Räisälän kylän nimeltä Humalainen seuraavasti:
'Humalainen eli Humalaisienkylä (Räisälä) kylä, jossa on seuraavat kyläkunnat: Puukka, Tuhkala, Heinaho, Juhola, Heikkilä, Lomanen ja Puukansoppi. "ei ne olt sen enempeä humalas ko muutkoa, mut humaloa viljeltii enne vanhoa." Kylän nimen taustalla on sukunimi Humalainen.
Esityksessään, että Humala-paikannimet liittyvät humalakasviin, tuo tutkija on perusteellisesti väärässä. Samoin kuin esityksessään, että Räisälän kylän Humalainen-nimen takana on vain sukunimi Humalainen.Nimittäin tuon Kotuksen tutkijat eivät lainkaan tiedä eivätkä ymmärrä, että kaikki Huma- ja Humala-nimet ovat saaneet alkunsa muinaissuomen sanasta huma(k) ja homok, jotka sanat tarkoittavat 'hiekkaa, soraa'. Ne tarkoittavat paikannimissä maastossa ja niistä tulleissa talojen nimissä ja vihdoin myös sukunimissä tuota samaa hiekkaa ja soraa.
Tarkoittavat 'hiekkaista kangasta', 'hiekkakumpua' ja myös 'soramäkeä'
Tuo sana noissa esiintymismuodoissaan on sellaista muinaissuomea, joka on säilynyt vain noissa paikannimissä, mutta sana ei esiinny enää soraa ja hiekkaa tarkoittavana sanana. Ei ole esiintynyt satoihin vuosiin, mutta on säilynyt paikannimissä. Sanan vanhuudesta kielenkäytössä osoittaa se, että myös unkarin kielessä hiekkaa, soraa tarkoittavana sanana on homok. Perimmältään tuo sana on ollut sekä turkkilaisessa kielessä että myös vanhassa indoeurooppalaisessa kielessä. Latinan sana humus 'maata' tarkoittavana sanana on hyvin vanhaa kielenkäyttöä etelämpänä Euroopassa.
Vaikka Suomessa oli vielä toistakymmentä vuotta sitten voimassa Ruotsin aikainen laki, että jokaisessa talossa on oltava humalasalko ja siinä humalakasvia kasvamassa, ei tuo humala antanut nimeään yhteenkään paikannimeen, sillä ne olivat talon kupeessa puutarhassa. Kaikki Humala-paikannimet ovat virheellisesti kirjoitettuja huma-paikannimiä, kun ei ole enää tiedetty, että alkuperäinen huma tarkoitti 'hiekkaa, soraa'.Miten sitten Räisälän kuulu Humalaisten kylä liittyy hiekkaan ja soraan? Liittyypä hyvinkin ja vahvasti liittyykin. Kun tarkastelee Humalaisten kylän peruskarttalehteä, asia osoittautuu todeksi. Esimerkiksi ruotsalaisella palvelimella olevalla sivulla (http://www.tomminen.se/picture/raisala%20humalainen.jpg) on mustavalkeana Humalaisten seudun peruskarttalehti ja siltä voi tarkastella miten tuo nimi Humalainen 'Hiekkamaata' tarkoittavana sanana liittyy seudun maaperään ja topografiaan.
Kun tie pohjoisesta tulee Vuoksen yli, alkaa heti tienvarressa oikealla tuo huma(k) eli hiekkaharju. Se ei ole kovin korkea, mutta on yhtenäinen ja sitä riittää kilometrikaupalla tien varressa. Tätä harjujonoa on ollut luoteesta aina Heliseväjärvestä alkaen Vuoksen länsipuolella, mutta tuossa kohtaa Vuoksi menee harjun läpi. Tie onkin rakennettu juuri tuon harjun laitaan männikköön, johon on ollut helpointa vetää tietä valmiille hiekalle kuivaan maastoon.
Eräässä kohtaa harju on sitten matalampi ja tien reitti muuttuu harjun länsipuolelle. Sitten harju nousee korkeammaksi Kokkomäen kohdalla. Vuoksi etääntyy eikä sitä enää näy tieltä.
Mitä on kaatio?Eräässä kohtaa harjujaksolla tulee eteen lampia. Toinen lampi on suppalampi ja saanut nimen Umpilampi siksi, että lammesta ei ole laskujokea ollenkaan, vaan sen vedet virtaavat harjuhiekan läpi läheisiin vesistöihin, länteenpäin Vuokseen.
Idän puolella on lampi nimeltä Kaatiolampi. Mitä on kaatio? Sanalle on professori Marjatta Palander Joensuussa antanut selityksen, että kaatiot tarkoittavat 'housuja' ja että muka monet järvet ja lammet ovat saaneet nimensä siksi, että ne ovat muodoltaan kaatioitten näköisiä ylhäältä katsoen.
Mutta tuo selitys on taas väärä ja virheellinen. Ka(a)t- on sekin muinaissuomen sanastoa tarkoittaen 'lampea'. Sama sana on edelleen unkarin kielen sanastoa tarkoittaen juuri 'lampea', ja esiintyy tosiaan hyvin monien lampien ja suurempien järvien nimissä Suomessa. Esimerkkinä Katumajärvi Hämeenlinnassa, missä järvi on Finlandia-hiihdon lähtöpaikkana - silloin kun on riittävästi jäätä ja lunta hiihtoon.
Kaatiolammen ja Umpilammen kohdalla on poikittaisharju länteen ja siellä on sellaisia nimiä harjun kohoumilla kuin Rajamäki ja Kukkulamäki. Ja saattaa olla muitakin lähempänä Vuoksea, mutta kartta loppuu.Noiden kukkuloiden alapuolella virtaa Vuokseen Humalaistenoja. Humalaisten kylän taloja viljelyksineen on tuon ojan varrella, joka kiemurtelee pitkin laaksoaan. Maantie jää joen ja edelleen kohti etelää jatkuvan harjun väliin. Tuohon maantiehen liittyvät talojen tiet niin Humalaisenojan varrelta kuin ylemmän harjun rinteiltä. Harju on sitten korkeampi saaden korkeammalla kohdallaan nimen Lamminmäki, kun taas on pikku suppalampi sen kupeessa.
Kukkokankaan kohdalla korkeampi harju on madaltunut. Mutta kohta etelämpänä harju on korkeampi.
Kartta loppu kesken eikä tämän kirjoittajalle ole karttoja siitä, miten pitkälle etelään nuo harjut jatkuvat. Mutta kartasta näkee, että myös tuon mainitun harjujakson itäpuolella on harjukankaita laajalti. On Lamminmäen kohdalla Ukonkangas. On siitä kaakkoon laakea Harjumäki. Sen alapuolella on taas mielenkiintoinen nimi Polteenalus.
Humalainen
Heliseva
Mitä ovat polte ja häkki?
Sekin selviää, kun lukee unkarin sanastoa. Siellä foltoz (äännä poltos) tarkoittaa 'vierinkiviä'. Polteenalus on siis Harjumäen rinteen alainen vierinkivikko. Samanlainen nimisana on Poltinaho Hämeenlinnassa Hattelmalan harjun kupeessa.
Ja siitä edelleen kaakkoon laaja Hamarakangas. Ja vaikka välillä itäpuolella onkin suota, jatkuvat nuo harjukankaat taas idän puolella, missä on Kymäläisenkangas. On Pahakorvenkangas ja muunnimisiä kankaita Luprajärven maastossa. Lupra-sanaa en osaa selittää.
Jos tarkastellaan karttaa vähän pohjoisempana on laajoja hiekkakankaita Pitkäjärven ja Kiimajärven välillä. Eräs muinaissuomalainen nimitys noille harjuylängöille oli häkki. Esimerkiksi täällä Keski-Suomessa on Äänekosken Hirvaskankaan kohdalla Uuraisten puolella Kangashäkki karujen jäkäläkankaiden kylänä. Vielä 1970-luvulla siellä kerättiin jäkälää. Ja Saarijärvellä on kansallispuisto Pyhä-Häkki, jonka ydinosana on juuri korkea karu harjumäki Häkkilän kylässä.
Tuokin sana häkki on myös unkarin kielessä, nyt muotoon hègy kirjoitettuna. Jotkut suomalaiset perinteen tutkijat esittivät joskus, että sana häkki tarkoittaa 'härkää', 'sonnia'. Saivat tämän selostuksen tuolle sanalle siitä, että Mantsinsaarella otettiin aikoinaan metsäpeura uhrieläimeksi ja kun noita metsäpeuroja ei enää ollut, oli häkkinä sitten lehmikarjasta otettu sonni.
Mutta häkki tarkoitti alun perin juuri noilla harjuylängöillä elävää metsäpeuraa. Vanhan kansan sanastossa kun eläimiä toisinaan kutsuttiin niiden elinpaikan mukaan.
Siipeikkö
Humalaisten kylässä on pohjoisosassa mainittujen harjujonojen koillispuolella hiekkakangas nimeltä Siipeikkökangas. Mitä ihmettä tarkoittaa tuo siipeikkö?
Sillekin löytyy selitys. Suomessa on nimittäin eri puolilla maata paikannimiä alkunaan Siivi-, Siivik-, Siipi- Siiveik- ja loppusanaan joko pääte -kala tai joskus -kangas kuten juuri tuolla Siiveikkökankaalla on nimessään. Vaikka kielentutkijat yrittävät esittää, että Sivakka-nimet liittyvät vanhaan suksien nimitykseen sivakka, kysymys on kuitenkin hiekkamaasta, soramaasta noissa kaikissa Sivakkavaara-nimissä, joita on Itä-Suomessa.
Tuo alkuosa siiv-, josta siipeik- on äänteenmuutos, tarkoittaa sekin muinaiskielessä 'hiekkaa, soraa, karua, joutomaata'. Unkarin kielessä se esiintyy alkuosana siva- yhdyssanoissa, toisinaan myös muodossa sivar-. Sana esiintyy myös hunnien kielessä muodoissa sivatin, sivajatin.
Siir ja sikos
Jotta tämä selostus hiekkaharjuista tulisi vieläkin pitemmäksi, niin kerrottakoon saman tien, että Räisälän Siirlahden kylän nimen takaa paljastuu myös hiekkaa, soraa tarkoittava muinaissana. Siirlahden kylä on sekin männikkömetsän kylä. Sana sziros eri päätteineen tarkoittaa nykyäänkin unkarin kielessä hiekkaa - yhtenä monista tuo laajalla alueella unkarin puhuvan kansan 'hiekkaa' tarkoittavina sanoina - yhteisinä suomenkielen kanssa, kun ovat tunnetusti sukulaiskieliä.
Kun Räisälässä on Vuoksen saari Sikosaari, liittyy sekin näihin harjukankaisiin. Sana sikos muinaissuomen sanana kuten unkarissakin tarkoittaa 'tasaista'. Siksi Suomessa on Siikakankaita kaukana siikajärvistä. Vuoksen Sikosaari osana suurempaa saarta on nimittäin aivan tasaista maata. Sikos sanan synonyymi oli sima ja Simon kunnan nimikin oli ensin Simaa tarkoittaen 'Tasamaakangasta'.
Helisevä
Katsotaanpa vieläkin karttoja, vaikkapa Helisevän karttaa (http://www.tomminen.se/picture/raisala%20heliseva.jpg ). Helisevä sai nimensä siitä, että muinaiset kalastajat osasivat äänillä houkuttaa kaloja pyydyksiin. Kalatkin kun ovat uteliaita ja uivat äänien perään luullen jotakin ruokaa löytyvän, kun kuuluu ääntä. Mutta ei puhuta siitä, vaan puhutaan edelleen hiekasta.
Tuolla mainitulla Helisevän karttalehdellä on karttanimen Korpilahti kaakkoispuolella asumattomien hiekkakankaiden keskellä lampiryhmä. Lammet ovat Ala Kavolampi, Keski Kavolampi ja Ylä Kavolampi. Nimissä sanan kavo voi korvata sanalla hiekka: siis Hiekkalampi, kun ovat laajojen hiekkakankaiden kirkasvetisiä lampia kaikki.
Yksi monista hiekkaa tarkoittavista muinaiskansan sanoista oli kava, unkarin nykykielessäkin muodossa kavics. Kaavin pitäjän nimi tulee hiekkaharjuista kirkonkylässä.Kun tarkastellaan saman karttalehden luoteisosaa, on siellä hiekkakankailla nimi Melamäki. Tuo mela ei tarkoita ollenkaan soutumelaa veneessä, vaan paikannimessä tulee esiin Suomen balttikautisen asutuksen balttikielen sana smelis tarkoittaen sekin 'hiekkaa'.
Sen lähellä on sitten pieni Kaaterlampi ja joutuu kysymään, onko joskus joku koski Vuoksessa ollut se Kaatrakoski Karjalassa, joka mainitaan Kalevalaan otetuissa runoissakin. En nyt selitä tuota sanaa kaater.Kun katsoo tarkkaan Juoksemajärven Kirvun puoleisia saarennimiä, osuu silmään nimi Koenniemi aivan pienen saarenkärjen nimenä. Sanana on ko, joka unkarin kielessä tarkoittaa edelleenkin 'kiveä, kivisoraa'. Mutta nyt mentiin jo väärän pitäjän puolelle, kun piti pysyä Räisälässä.
Siis yhden Räisälän pitäjän alueella on tosiaan ällistyttävän paljon hiekkaan ja soraan liittyvää paikannimistöä, joka vielä tällä tavoin voidaan avata nykykielellä selitettynä.
Ilmari Kosonen Jyväskylä