Etualalla perinneyhdistykseen kuuluvia vasemmalta Hannu Turkkinen (Sakkola), Heino P. Paavilainen (Räisälä), veteraanit Yrjö Raaska (rullatuolissa) takanaan Eero Pilviniemi ja Kaarlo Heikinheimo takanaan Paavo Salonen (Kaukola), jonka vierellä Erkki Heiskanen (Käkisalmi), Aila Alanen (Sakkola) ja Tapio Puusniekka (Räisälä). Suomen lipusta huolehtii Yrjö S. Kaasalainen (Pyhäjärvi). Kuva Marjo Ristilä-Toikka.
Vaikuttava muistopaaden paljastustilaisuus Keljassa
Karjalan kannaksella Sakkolan Keljan kylässä käytiin talvisodan jouluna 1939 ankarat taistelut. Vihollisen valtavasta ylivoimasta huolimatta ne päätyivät suomalaisten torjuntavoittoon, jolla oli merkittävä vaikutus koko sodan kulkuun. Avainasemassa taisteluissa oli Erillinen Pataljoona 6, joka oli muodostettu lähiseudun karjalaisista; pataljoona koostui Käkisalmen, Kaukolan, Räisälän ja Sakkolan reserviläisistä.
Erityistä mainetta pataljoona sai Keljan taistelussa 27. joulukuuta 1939, jossa se löi huomattavasti suuremman vihollisjoukon vastahyökkäyksellä takaisin Vuoksen taakse. Tälle taistelupaikalle pystytettiin nyt patsas sodan uhrien muistolle.
Muistopaaden on suunnitellut sakkolalaisjuurinen harrastajakuvanveistäjä, sotaorpo Eero Pilviniemi. Se valmistettiin Karjalassa Kaarlahden Kiviveistämöllä. Pelkistetty, kaksi metriä korkea muistokivi on harmaata graniittia.
Patsaan rahoitusta ovat edellä mainittujen säätiöiden ohella tukeneet eri järjestöt, kunnat ja yksityishenkilöt. Rahoitusta hankkeeseen on anottu myös Suomen opetusministeriöltä.
Kaikille sodan uhreille
Sakkolalaisjuurisen Eero Pilviniemen (ent. Patja) oma kohtalo liittyy kiinteästi talvisotaan. Hänen isänsä Eero Patja kaatui kotikonnuillaan Sakkolassa ennen poikansa syntymää. Muistomerkin suunnittelu on ollut sotaorvolle herkkä asia. Hän kertoi olevansa erityisen hyvillään siitä, että muistomerkki saatiin pystyttää Keljan taistelupaikalle männikköön, minne hän oli patsaan luonnoksenkin suunnitellut.
Räisäläisiä kukkatervehdyksen laskijoita olivat mm. Satu Karvinen äitinsä Ritva Hatsalan
kanssa. Takana airutnauhoissaan Kaukolaisten Säätiön Tauno Pessi (vas.) ja Paavo Salonen sekä
lipun kanssa Yrjö S. Kaasalainen Pyhäjärvi-Säätiöstä. Taustalla vanhassa sotilasasussa oleva
mies kuuluu Pietarin Sotahistorialliseen seuraan, joilla oli usean hengen edustus.
Räisäläisten edustajia olivat myös Juhani Huppunen (Säätiö) ja Tapio Puusniekka (perinneyhdistys).
- Merkillä halutaan kunnioittaa kaikkia sodan uhreja. Jo alun perin oli ajatuksena, että patsas
on muistona molemmille osapuolille. Läheisen menettämisen suru ja kaipuu eivät tunne rintamalinjoja.
Oma isäni oli yksi sodan uhreista. Hän menehtyi Suvannon toisella puolella oman lapsuudenkotinsa
pihalla. Uskalsin nyt 60-vuotiaana tuntea isän ikävää, ja toivon sen muistuttavan sodan
mielettömyydestä, kertoi Eero Pilviniemi juhlatilaisuudessa pitämässään puheessa.
Perinneyhdistyksen ja Sakkola-Säätiön hallituksen puheenjohtaja Hannu Turkkisen mukaan patsaan
paljastukselle on sopiva aika nyt vuonna 2009, jolloin tulee kuluneeksi 70 vuotta talvisodan
syttymisestä.
- Viisi vuotta sitten en tiennyt urakan suuruutta, mutta nyt iloitsemme siitä että tänään patsas on
täällä. 70 vuotta on kulunut tapahtumista, joiden muistoksi tämä muistopaasi pystytetään. Hankkeessa
on ollut mukana kymmeniä avustajia. Lisäksi tämä on siitä erikoinen muistomerkki, että mukana ovat
molemmat osapuolet, korosti Turkkinen.
Ettei enää toistuisi
Paljastustilaisuudessa kuultiin Keljan taisteluun osallistuneen sotaveteraani kapteeni Yrjö Raaskan
(97 v) puheenvuoro.
Hän on lähtöisin Sakkolan Petäjärveltä, ja kertoo käyneensä kotiseudullaan vuosittain. Raaska esitti
kiitoksensa muistomerkin saamisesta muistuttamaan järkyttävistä tapahtumista.
- Joulun tienoilla käytiin kova taistelu, jossa menetykset olivat molemmin puolin suuria. Se oli
niin kurjaa aikaa, että toivottavasti sellaista ei enää tulisi. Toivon ettei nuorten miesten tarvitse
kokea sellaista. Tilanteen korjaamisen eteen on tehty paljon retkiä ja rakennettu henkilökohtaisia
suhteita. Me suomalaiset veteraanit kiitämme molempia osapuolia, siitä että voimme tänään lyödä
muistomerkin äärellä ystävyyden kättä.
Räisäläisjuurinen Tapio Puusniekka kertoo isänsä olleen mukana Keljan taistelussa, missä tämä näki
veljensä Topiaksen kaatumisen 30-50 metrin päästä.
- Topias oli puolijoukkueen johtaja. Noustessaan johtamaan miehiään, häneen osui konekiväärisuihku.
Isä pyysi luvan hakea veljensä ruumiin. Se annettiin hänelle illalla, kun tavoite oli saavutettu,
kertoi Tapio.
Myöhemmin illalla pidetyllä juhlapäivällisellä Tapio Puusniekka totesi, että jos rintaman kummallakin
puolella olleet miehet olisivat tienneet, ettei mitään sanktioita ole tulossa, niin he eivät olisi
hyökänneet.