Matti Kaija nosti Kokemäen kenneltoiminnan huipulle

Koiraa kannattaa katsoa karvoihin
Kokemäellä asuva Matti Kaija on yli neljännesvuosisadan ajan edistänyt paikkakunnan koiraharrastusta. Hänen pioneerityönsä ansiosta kaupunki tunnetaan tätä nykyä erinomaisena näyttelyjen ja kokeiden järjestäjänä. Lisäksi hän toimii itse suomenajokoirien kasvattajana.
Matti Kaija on ollut mukana viiden näyttelyn ja 50 ajokoetapahtuman järjestelyissä vastuunkantajana. Hän kertoo, että Suomen Kennelliitto on määritellyt koiraroduille ominaisuudet, joita näyttelyissä tarkkaillaan.
- Huomiota kiinnitetään mm. rotumääritelmien täyttymiseen, rakenteeseen ja luonteeseen. Ajokokeissa pääpaino on käyttöominaisuuksissa. Joskus harvoin käy niin, että joku koira saa molemmista valioarvon. Silloin on kyseessä kaksoisvalio eli todellinen huippuyksilö, valaisee Matti Kaija.
Koiramiehen innokas toiminta on huomioitu, sillä Matti on saanut useita ansiomerkkejä ja -viirejä. Viime vuona hän vastasi Kokemäellä pidetystä kolmensadan koiran suurnäyttelystä, mikä hänen kohdallaan jää viimeiseksi. Tapahtuman yhteydessä kaupunki luovutti hänelle viirin Kokemäen esilletuomisesta ja koiratoiminnan edistämisestä alueella.

Metsästystä jo nuorena

Ilmari ja Saara (o.s. Karonen) Kaija viljelivät maatilaansa Räisälässä Kivipellon kylässä kunnes talvisodan aiheuttama evakkomatka vei heidät Ilmajoelle. Matti syntyi siellä keväällä 1940.
Jatkosodan jälkeiseksi lopulliseksi asuinpaikaksi perheelle osui kivinen ja karinen tila Kokemäeltä karjalaisten asuttamasta Tuomaalan kylästä. Siellä hän sai nuorukaisena ensi kosketuksen myöhempien vuosien metsästysharrastukseensa.
- Veri on vetänyt metsälle pikkupojasta asti. Ensimmäisen ketun ammuin 14-vuotiaana. Pääsin mukaan ketun metsästykseen. Minulle annettiin yksipiippuinen haulikko ja kaksi panosta. Samalla varoitettiin, että niitä ei saa tuhlata. Ampua saa vain kun kettu tulee. Kuinka sattuikaan niin että koira ajoi ketun lähelle paikkaa missä odottelin. Laukaisin haulikon, ja savun hälvettyä näin ampuneeni ensimmäisen kettuni, muistelee Matti Kaija metsästysuransa alkutaivalta.

Sattumalta koiraharrastuksen pariin

Ammuntaa harrastaneella Matti Kaijalla on nykyisin omakotitalo Kokemäellä Säpilän kylässä. Paikallisen metsästysseuran puheenjohtajan yllytyksestä hän liittyi Säpilän Metsästäjiin vuonna 1975.
- Hankin ensimmäisen suomenajokoiran, 1979 syntyneen Samin, ja se sattui olemaan laatuyksilö. Kävin sen kanssa näyttelyssä ja kokeissa, ja menestystä alkoi tulla. Sami osoittautui olevan varsinainen huippukoira.
Kokemäellä ei ollut siihen aikaan minkäänlaista kennel-toimintaa, joten metsästysseuran jäsenet yllyttivät Mattia aloittamaan sellaisen. Hän teki työtä käskettyä ja 1982 alkoi seuran kenneltoiminta.

Matti Kaija Matti Kaija on saanut innokkaasta toiminnastaan sekä ansiomerkkejä että -viirejä. Viimeisin niistä on etummaisena oleva Kokemäen kaupungin viiri, mikä annettiin hänelle tunnustuksena paikkakunnan tunnetuksi tekemisestä ja koiratoiminnan edistämisestä kaupungissa.

 - Se oli minun osaltani kuin uudisraivausta tai pioneerityötä. Ei ollut ketään keneltä olisi voinut kääntyä kysymään neuvoa, vaan kaikki vastaukset oli haettava muualta tai pääteltävä itse, muistelee Matti Kaija ja kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että on saanut muitakin innostumaan.
Kenneltoiminta alkoi Matin toimesta saada vauhtia joten ensimmäiset ajokokeet seura järjesti vuonna 1984 ja ensimmäisen näyttelyn 1987.

Kokemäelle mainetta valtakunnallisesti

- Satakunnan Ajokoira miehet saivat järjestettäväkseen 1989 SM-kilvan eli suomenajokoirien Suomen mestaruusottelun. Esityksestäni kokeen keskuspaikaksi valittiin silloinen Satakunnan liikuntaopisto. Tämä toi Kokemäen kennelväen tietoisuuteen erinomaisena arvokokeiden eskuspaikkana ja lisäsi harrastajamääriä valtavasti paikkakunnalla. Vaikutus on kantanut aina näihin päiviin saakka, muistelee Matti.
Hänen mukaansa useiden rotujen harrastajat ovat vuosien mittaan käyttäneet Kokemäkeä ja Pitkäjärven vapaa-aikakeskusta mestaruusotteluidensa pääpaikkana. Tästä on muodostunut niin sanottu lumipalloilmiö ja kaikki tämä sai alkunsa Kilpa-89:stä. Kilpailuissa maastomestarina toimineen Matti Kaijan urakka kilpailujen ja näyttelyjen järjestäjänä sai samalla alkunsa.
- Viime keväänä oli vuorossa viides seuramme järjestämä näyttely ja samalla minun kohdallani viimeinen, sillä jään siitä hommasta "eläkkeelle". Niissä järjestelyissä on pakkoraossa, eli on onnistuttava. Niinpä olen hakenut avuksi hommansa taitaneita ihmisiä, joten pahempia ongelmia ei ole ollut.
Koko Kaijan perhe on vahvasti mukana kennel-toiminnassa. Esimerkiksi molemmat pojat ovat palkintotuomareita. Taimi-vaimo on huolehtinut vuosien mittaan järjestettyjen noin 50 ajokokeen osanottajien ruokinnasta ja kahvittamisesta. Kotikeittiössä on pyöräytetty pulla jos toinenkin ja keitetty kattilakaupalla hernekeittoa.

Kruunun Kennel

Matti Kaija perusti vuonna 1989 oman ajokoirien kasvatukseen keskittyvän Kruunun Kennelin. Hän kertoo nimen olevan suojattu kautta maailman. Kaikki hänen tuottamansa suomenajokoirat voidaan tunnistaa Kruunu-nimikkeestä. Uusien pentueiden tuottaminen on Kaijan mukaan tarkkaa toimintaa.
- Uroksen haku on kellosepän työtä. Sopivaa astutuskumppania etsittäessä on pohdittava rotu-, luonne- ja metsästysominaisuuksia sekä naaraan ja uroksen yhteensopivuutta. Joskus tulee kaikista ennakkoselvityksistä huolimatta epäonnistumisia, mutta välillä syntyy myös huippupentueita, kuvailee Matti kenneltoimintaansa.
Koirien kasvattajana hän huolehtii pentujen kasvatuksesta ensimmäiset 7-8 viikkoa. Kasvatukseen sisältyy ruokinnan lisäksi määrätty tapakasvatus, esimerkiksi siisteyden opettaminen.
Ennen ostajalle luovuttamista pennut rokotetaan ja varustetaan tunnistinsirulla, minkä avulla voidaan aina varmistaa mikä ja kenen omistama koira on kyseessä.
- Kasvattaja huolehtii myös kaikki paperit kuntoon, joten ostajan vastuulle jää vain huolehtia koiran omistajana sen edistyvästä kasvattamisesta ja kouluttamista. Totta kai seuraan mahdollisuuksien mukaan myös maailmalle lähteneiden pentueiden tilanteita, toteaa Matti Kaija.
Kullervo Huppunen

Takaisin maaliskuun 2009 lehteen