Lähtötunnelmissa mökkikylän pihassa. Kuvassa vasemmalta Sinikka Kaatonen, Lauri Kavenius, Juhani Kaatonen, Päivi Öhrnberg, Irja Kavenius, Pirkko Keinonen, Pekka Heikkilä, Leena Heikkilä, Taina Lätti, Annamaria Kaatonen, Soile Poikolainen, Tarja Larmasuo, Antti Kaatonen, Timo Lätti ja Ari Jortikka. Kuvan otti Ari Kaatonen.
Kaatosten sukuseuran matka Räisälään
Ari Jortikan luotsaama pikkubussi lähti Köyliöstä sunnuntaiaamuna jo kello 4.30. Matkalaiset kerättyään bussi suuntasi kohti Enson rajanylityspaikkaa. Mukana oli 13 Kaatosten sukuseuran jäsentä: Irja (os. Kaatonen) ja Lauri Kavenius, Juhani ja Sinikka Kaatonen, Pirkko (os. Puha) Keinonen, Leena (os. Hyytiäinen) ja Pekka Heikkilä, Päivi (os. Kaatonen) Öhrnberg , Tarja Larmasuo ja Ari, Antti, Annamaria Kaatonen. Lisäksi mukaan lähtivät Taina ja Timo Lätti, jonka sukujuuret ovat myös Räisälästä.
Rajanylitys sujui kohtuullisen joutuisasti, ja matkamme jatkui kohti Antreaa. Ensimmäinen ja odottamaton pysähtyminen aiheutui tavattoman pitkästä puutavarajunasta. Sen menoa eurailimme puomin takaa kymmeniä minuutteja. Antreaan päästyämme kävimme hautausmaalla laskemassa kukkaset vapaussodan sekä talvisodan muistomerkille. Hautausmaalta siirryimme kirkonmäelle, jossa myös laskimme kukkaset Antrean kirkon muistomerkille. Hörppäsimme iltapäiväkahvit kirkonmäen kupeessa. Edes alkanut tihkusade ei haitannut kahvinautintoa.
Suunnittelimme käväistä sukumme vanhalla asuinpaikalla, Kaatolan mäellä, josta avautuu mahtavat näkymät Pähkjärvelle. Käynti mäellä oli tällä kertaa jätettävä kuitenkin väliin, koska sateet olivat pehmentäneet tieuran sen verran huonoon kuntoon, ettei pikkubussilla ollut menemistä ja lisäksi mäelle nousuun olisi tarvittu sadevarusteet.
Sairalan aseman portailta. Kuvassa vasemmalta ylimmällä portaalla Lauri Kavenius, Timo
Lätti, Soile Poikolainen, Taina Lätti. Seuraavaksi alemmalla portaalla vasemmalta Juhani
Kaatonen, Sinikka Kaatonen, Päivi Öhrnberg, Tarja Larmasuo. Seuraavalla portaalla Pirkko
Keinonen, Leena Heikkilä, Pekka Heikkilä. Toiseksi alimmalla portaalla Irja Kavenius,
Ari Jortikka, Annamaria Kaatonen ja alimmalla portaalla Antti Kaatonen. Kuvan otti Ari
Kaatonen.
Suuntasimme seuraavaksi kohti Sairalan asemaa. Se on vielä kohtuullisessa kunnossa.
Edelleenkin käytössä olevan aseman odotussali on näkemisen arvoinen hauskoine l
ippuluukkuineen. Pirkolle asema toi monia muistoja mieleen. Hänen ja siskonsa Soilen
mummola oli ollut kivenheiton päässä asemalta radan ylitse.
Ryhmäkuvauksen jälkeen käännettiin bussin nokka kohti Käkisalmea. Päivällinen odotti
meitä hotelli Korelan kahvilassa. Hotelli on niitä harvoja, joka ei tuhoutunut Käkisalmessa
sodan aikana. Tämä funkkisrakennus valmistui 1939 hotelli Vuoksenhoviksi. Rakennuksessa
oli parhaillaan remontit käynnissä sekä ulkoa että sisältä. Kulku kahvilaan tapahtui
takaoven kautta vanhaa porraskäytävää käyttäen. Kun porraskäytävästä pääsi sisälle, olikin
kaikki jo remontoitua.
Hyvän päivällisen jälkeen oli ajettavana enää muutama kilometri mökkikylään, missä
majoittauduimme nopeasti ja painelimme saunaan. Pitkän päivän päätteeksi sauna teki
todella hyvää. Saunan jälkeen ei tarvinnutkaan unta kauan odotella.
Matkasimme kohti Räisälän kirkkoa. Myllypellon asematien varressa pysähdyimme katsomaan Suutari-Juhon navettaa, jonka puisen yläosan Kaatosen veljekset Paavo ja Antti sekä Juhanin veli Aaro olivat vuonna 1942 korjanneet. Puuosuuksille ei ole sen koommin tehty mitään. Pärekatto oli vain pinnoitettu venäläisten suosimalla mineriitin tapaisella aaltolevyllä.
Seuraavaksi pysähdyimme katsomaan aidan takaa 117 vuotta vanhaa Särkisalon koulua, jota ainakin ulkoapäin remontoitu ja tiukasti aidattu. Koulua katsellessamme kuulimme Irjan ja Juhanin tarinoita koulukäynnistä ennen sotia ja miten tarmokas Aholan opettajapariskunta oli innostanut lapset oppimaan.
Koululta kirkolle päin oli noin 5 kilometrin matka Anna ja Paavo Kaatosen asuinpaikkaan, joka oli Irjan koti ja Pirkon, Soilen, Päivin ja Arin mummola sekä Antin ja Annamarian Elis-ukin koti. Jäljellä oli vain ulkoportaat sekä talon kivijalka. Sodan jälkeen talo oli purettu ja hirret käytetty uudisrakentamiseen.
Pihapiiri oli voimakkaasti heinittynyt. Löysimme kuitenkin reitin portaille, jotka olivat kauniisti sammaloituneet. Sammaleen päällä kasvoi isoja metsämansikoita. Irjalla oli mukana vanhoja valokuvia sekä Elis-veljen piirtämä pihapiirin pohjapiirustus. Niiden sekä Irjan kertomusten avulla oli helpompi kuvitella miltä paikka oli ennen näyttänyt. 9-vuotias Annamaria ainakin kuunteli Irjaa ja katseli kuvia tarkkaan.
Matka jatkui pienen matkaa Juhanin kotitilalle. Paikanpäällä hän esitteli tunteikkaasti ja kuvainnollisesti rakennusten paikkoja sekä pihapiiriä. Puiden rungot olivat peittyneet Humala-kasvien alle. Juhanin äiti, Helena, oli niitä istuttanut muutaman ennen sotia. Humalat olivat voineet hyvin kaikki nämä vuodet. Ne olivat levinneet laajalle alueelle metsään. Juhani kertoi myös lapsuuden leikeistään. Hän oli mm. pelannut Pilppua saunan takana sijainneella kentällä. Pilppu oli mailapeli, jossa lyötiin keppiä mahdollisimman pitkälle.
Seuraavaksi pysähdyimme Nikki Matin talolla, joka oli Juhanin äidin koti. Juhani kävi tervehtimässä nykyistä asukasta, vanhaa rouvaa, joka asuu navetassa, kun asuinrakennus muutama vuosi sitten paloi.
Pienen matkan päässä oli Juhanin ja Irjan isovanhempien Antti ja Maria Kaatosen kotipaikka, joka oli jo 1906, Antin kuoleman jälkeen, siirtynyt muiden omistukseen. Kävimme tervehtimässä paikan nykyisiä asukkaita. He olivat tulleet sinne heti sodan jälkeen 1945. Täälläkin navetan puurakenteet olivat Kaatosen veljekset, Paavo ja Antti, korjanneet sotien välillä.
Tyyskän sillalle pysähdyimme ihailemaan Juhanin mainostamaa "maailman kauneinta maisemaa" Valitettavasti emme havainneet jälkeäkään sen enempää juoksuradasta kuin tanssilavasta.
Räisälän entisen kunnanjohtajan vaimon Lenan ystävällisellä avustuksella pääsimme tutustumaan kirkkoon, joka nykyisin toimii nuorisoseuratalona ja elokuvateatterina. Vietimme sisällä kirkossa muistohetkeä yhdessä kanadalaisen turistiryhmän kanssa, joista osalla oli myös sukujuuria Räisälässä.
Kävimme laskemassa Kaatosten sukuseuran nimissä Irjan tekemän seppeleen hautausmaalla olevalle muistomerkille. Seppele oli kaikille kotiseudun multiin haudattujen rakkaiden muistolle. Juhani piti pienen puheen, joka myös käännettiin kanadalaisryhmälle. Airueina toimivat retkemme nuorimmat matkalaiset Antti (14v) ja Annamaria (9v). Veimme kukat myös Kaatosten sukuhaudan oletetulle paikalle, johon viimeisenä oli Juhanin isä, Johannes Kaatonen, haudattu.
Hautausmaalla käynnin jälkeen Lena kutsui meidät tutustumaan Räisälän kirjastoon, jonka hoitajana hän toimii. Ennen Unnunkoskelle lähtöä poikkesimme entisessä "Räisälän liikkeessä" ostamassa matkaevääksi vesirinkeleitä.
Ari, Tarja, Antti ja Annamaria
Lue lisää Räisäläinen 3/07 sivut 16 ja 17