Humalaisten Nuorisoseuran 105-vuotisjuhlaväki kuvattuna paluumatkan aikana.
Humalaisten Nuorisoseura 105 vuotta
Juhlat Juoneksen pettäikössä
Kesäkuun kuudentenatoista kun "käki kukkui siellä ja" kevätkesä oli kauneimmillaan kaikui Räisälän sankarivainajien muistomerkin äärellä komeasti Oi Kallis Suomenmaa. Pekka armovaara johti kvartettilaulua, ja juhlan nimi oli Humalaisten Nuorisoseura Alku ry:n 105-vuotisjuhla. Juhlavieraita oli paikalla kaksi linja-autollista.
Kotikirkko seisoi jylhänä vieressä, vähäinen surumielisyys harmaassa olemuksessaan. Aamun hetket enteilivät tulossa olevaa aurinkoista päivää. Räisäläissyntyinen, rovasti Hannu Pelkonen, muisti puheessaan niitä, jotka olivat antaneet henkensä, joiden nimet on kaiverrettu muistomerkkiin; he antoivat henkensä, jotta meillä olisi vapaa isänmaa. Nuorisoseuran kukkatervehdyksen jättivät muistomerkille Lilja Sailakari ja Veikko Haapaniemi.
Kulkueena siirryttiin venäläisten sodissa kaatuneitten muistomerkille. Merja ja Pauli Puukka laskivat kukkaset, kvartettilauluna kuultiin Iltarusko, joka päättyi sanoihin: Suo, Herra, ettei silmä auringon sais´ laskiessaan nähdä vihan töitä.
Humalaisiin
Tyhjääkin tyhjempi Humalaisten kylän keskustassa oleva "Juoneksen Pettäikkö" odotteli j
uhlijoita. Tuossa pettäikössä sijainneessa Yrjö Puukan talossa perustettiin Humalaisten
Nuorisoseura kesällä 1902. Paikasta on vuosien mittaan muodostunut kyläläisten
pyhiinvaelluspaikka.
Viisi vuotta sitten Katri Laukkasen perikunnan rappukiveen kiinnitetty myllynkivi oli
paikallaan. Seitsemänkymmenenyhdeksän talon kylästä kertova kivi sai kukkakimpun vierelleen,
Sirkka-Liisa ja Erkki Karonen olivat saaneet tehtävän.
Yht´äkkiä kaukaa kylätieltä alkoi kuulua iloista lehmänkellojen kalkatusta. Ääni läheni, ja
samalla kaikui juhlakansan korviin paimenhuilun hiljainen soitto. Aimo Kalenius sieltä
tulee huiluineen... Ida Lampinen, Aleksi ja Jeremias Koski kilisyttelevät karjankelloja.
Kuvaelma toi useille mukana olleelle mieleen muistoja lapsuudesta; taisi kyynelkin tipahtaa
muutamasta silmäkulmasta.
Jumalanpalvelus Juoneksen aholla
Juhlajumalanpalveluksen aluksi veisattu virsi Soi kunniaksi Luojan - se todella soi - sävelet
varmasti kiirivät yli entisen kyläaukeaman. Kvartetin jäsenet lukivat kukin vuorollaan
esirukouksen. Hannu Pelkosen lämminhenkinen saarna puhutteli jokaista. Hän kertoi itsekin
olevansa räisäläinen, syntynyt toisella puolella pitäjää, Siirlahdessa.
Suuret pidot oli järjestetty - vieraat oli kutsuttu. Tulkaa, kaikki on valmiina ilojuhlaan…
Urkurina toimi Teemu Koski - soitin tosin oli harmonikka. Teemu hallitsee soittimensa
heinikossakin, männyn juurella istuessaan. Mäntyyn kiinnitetty, ohuesta koivunrungosta
tehty risti, kuvasi kotikirkkoa kauniilla tavalla. Nyt oli kirkon kattona kirkas taivas ja
lattiana kukkiva aho.
Vierailla ei ollut verukkeita, he olivat noudattaneet kutsua.
Uudenkaupungin Laulu-Veikkojen kvartetti (Soutukvartetti) "lähetti juhlavieraat matkaan"
Suomalaisen Rukouksen sanoin.
Kirkkokohvit porisivat suuressa kattilassa, ja voileivät syntyivät pikavauhtia. Irja Pelkonen
otti oitis tarjoiluhuollon varmoihin kopriinsa, ja apuvoimia ilmoittautui joka puolelta.
Kahvittelun jälkeen valmistauduttiin pääjuhlaan.
Viimeinen jäänne Humalaisten kylän uljaista kotamännyistä, tuli on päässyt valloilleen
tuhoten nuo komeat vanhat puut.
Pääjuhla
Yhteisesti lauletun Karjalaisten Laulun jälkeen nuorisoseuran esimies Aimo Kalenius lausui
tervehdyssanat. Kvartetti esitti neljä tilanteeseen hienosti sopivaa laulua: Karjalan
Kunnailla, Kolme Kelloa, Laiskurin Laulu, Metsän Hartaus. Lilja Sailakari oli valinnut
esitettäväkseen Raili Malmbergin Riekonmarja-kokoelmasta Ylistyslaulu Elämälle ja Lauri
Pohjanpään Lapsuuden Maa. Juuri niin viehättävät runot kuin lausuja! Sitten Teemu Koski
päästi harmonikan valloilleen valloittamaan kuulijoita. Polkka oli Karjalan Poikia.
Juhlapuhujaksi oli saatu oma kunniapuheenjohtaja Alpo Jortikka. Alpo ei juhlaväkeä pettänyt.
Musiikkiesityksenä kuultiin Oiva Paloheimon runoon sävelletty Lähtevien Laivojen Satama;
kauniista, soljuvasta tulkinnasta vastasivat Merja ja Pauli Puukka. Merja säesti kitarallaan.
Vapaan sanan aluksi tuotiin Karjalan Liiton tervehdys juhlivalle seuralle. Liitto oli
myöntänyt merkit seitsemälle ansioituneelle, joista paikalla olivat Tuike Puukka, Urho
Puukka ja Toivo Puukka. Irja ja Hannu Pelkoselle ojennettiin satavuotishistoriikki Sata
Humalaista Vuotta ja juhlapuhuja Alpo Jortikkaa muistettiin pienellä lahjalla. Alpohan sai
nimensä Herran Pyhän Kasteen kautta syyskesällä 1927 - ja kastepaikka oli juuri valmistunut
nuorisoseuratalo.
Hilkka Perämäki lausui Katri Valan runon Kukkiva Maa, yleisön pyynnöstä ja suostuttelemisen
jälkeen. Virallisen juhlan päätti yhteisesti laulettu On maista kaikista sittenkin, mutta
haastelu ja esittelemiset jatkuivat vielä pitkään. Laulu ja soitto ei tahtonut majapaikassa
laantua ennen pikkutunteja.
Vaikuttavan juhlan juontajina toimivat nuoren polven seura-aktiivit Marja Lindqvist,
"Korpelan miniä" sekä Raimo Rantanen, jonka juuret johtavat Humalaisten lähinaapuriin,
Sakkolaan.
Tuula Lindqvist
Lue Alpo Jortikan juhlapuhe
Räisäläinen 3/07 lehdestä sivulta 9