Viisikymmentä viimeistä vuottani - osa 1

400 m aidat päälajiksi

Vuonna 1958 tuli ensimmäinen edustustehtävä osallistuttuani Suomen joukkueen mukana 10-ottelu-maaotteluun Itä-Saksan Riesassa. Molempia joukkueita edusti 5 miestä ja 4 miehen yhteispisteet laskettiin. Liian raskaista töistä johtuen oli harjoitteluni lähinnä näpertelyn asteella, voitin sentään viimeisen lajin 1500 m ajalla 4.22,0.
Seuraavana vuonna ei kehitystä tapahtunut, syykin on selvä. Jouduimme palaamaan Eeron kanssa Tampereelta Kylmäkoskelle, jotta äitimme ei olisi jäänyt yksin. Kun rakensimme puimasuulia, työpäivämme olivat 12 h:n pituisia, ei silloin voi puhua huippu-urheilusta. Lisäksi keväällä olleet 2 angiinaa ja niihin saadut penisilliinikuurit veivät nekin vähäiset voimat, jotka olin harjoituksessa saanut. Kesän saldo: 400 m aitojen Hämeen piirinmestaruus, 10-ottelumestaruuden lisäksi. Syyskuussa piiriottelu Itä-Saksan Hallessa, lajina 110 m:n aidat. Tässä vaiheessa tein päätöksen ottaa pitkät aidat päälajikseni, kesän parhaan ollessa 55,7.
Päästyäni vuoden 1960 toukokuussa Helsingin palolaitoksen palvelukseen, alkoi tapahtua selvää kehitystä urheilussa. Aloitin kauden Toijalassa 400 m juoksulla, pahimpana kilpakumppanina oli Harri Holkeri. Aikamme olivat piirikunnallista luokkaa. Lähetin Harrille kuvan juoksusta, josta hän lähetti minulle Suomen Pankin Joulukortin kiitokseksi. Harrihan toimi myöhemmin pääministerinä, Suomen Pankin johtokunnan jäsenenä, ollen myös presidenttiehdokkaana pari kertaa. Hänelle on myönnetty valtioneuvoksen arvonimi.
Osallistuin sinä vuonna kaikkiin kolmeen maaotteluun, parhaan juoksun ollessa syyskuun lopulla Pariisissa Ranska ottelussa, jossa saimme Jussi Rintamäen kanssa kaksoisvoiton ja aikani parani 52,6:n. Se olisi riittänyt valintaan Rooman olympiajoukkueeseen, mikäli olisin juossut sen pari kuukautta aikaisemmin. Hauskana muistona jäi mieleen vierailu Punaisessa Myllyssä Ranskan maajoukkueen vieraana. Parin viikon kuluttua oli Budapestissa Unkari ottelu, josta saimme myös kaksoisvoiton Jussin kanssa. Maaottelun virallisten päättäjäisten jälkeen unkarilaiset pyysivät meidän joukkuetta klubille, jonka jäseniä oli puolet heidän joukkueestaan. Pöytäseurana oli mm Sandor Iharos, joka valittiin maailman parhaaksi urheilijaksi vuonna 1955, juostuaan 4 maailmanennätystä. Unkarin kapina vei häneltä mahdollisesti kaksi kultamitalia Melbournen olympialaisissa vuonna -56 marras-joulukuussa. Hän oli tehnyt kesällä 5000 m ja 10 000 m maailman ennätykset. Kapinan aikaan hän nuorena luutnanttina joutui tehtäviin, jotka estivät häneltä riittävän tehokkaan harjoittelun. Ennen olympiakisoja hän kilpaili Belgiassa ja "loikkasi" sieltä Yhdysvaltoihin valmentajansa Igloin perässä. Käymässämme maaottelussa hän voitti molemmat pisimmät matkat. Myös Istvan Rozsavölgyi, joka paransi Iharoksen 1500 m:n ME lukemat 3.40,6:n oli pöytäseuranamme.

Maajoukkueessa

Juhannuksena -61 Suomen maajoukkue kilpaili Tallinnassa, vastassa: Ruotsin, Eestin, Latvian, Liettuan ja Valko - Venäjän joukkueet. Jo matka toi mukaan "idän mystiikkaa." Koska laivaliikennettä ei ollut, menimme junalla Leningradiin. Ravintolavaunussa ei ollut mitään ruokaa, joten joukkueemme naishuolto teki meille voileipiä ravintolavaunussa. Aamuyö valvottiin bussissa ja olimme riittävän väsyneitä mennäksemme heti nukkumaan päästyämme perille. Suoraa laivaliikennettä ei ollut, jotta ketään virolaista ei olisi päässyt pakenemaan Suomeen.
Itse kilpailussa voitin 400 m:n aidat silloisella ennätykselläni 52,3, ja minut palkittiin Suomen joukkueen parhaana. Minut oli valittu myös 4x400 m:n viestiin, josta pyysin vapautusta. Myös paluumatka valvottiin. Tänä päivänä nopeat alukset menevät Tallinnaan 90 minuutissa.
Sitten oli vuorossa Stadionilla Suomi - Italia - Itä-Saksa ottelu, jossa uusi ennätys ajalla 52,2 ja kolmas sija. Seuraava edustustehtävä oli Oslon Pohjoismaiset mestaruuskilpailut, taas uusi ennätys ajalla 52,0 ja kakkostila Rintamäen jälkeen, Norjan Gulbrantsenin sijoittuessa kolmanneksi. Juoksin myös pitkässä viestissä. Joukkueemme kävi lähettiläs Tyyne Leivo-Larssonin vastaanotolla. Kilpailin uudestaan Oslossa 5 päivän kuluttua, juosten ennätystä sivuavan ajan, ja voittaen nyt Gulbrantsenin 0,7 sekunnilla. Ruotsi - Suomi ottelu Tukholmassa, jossa hävisin Trollsåsille maalikamera ratkaisuna, Rintamäen voittaessa. Vielä syyskuun lopulla kävimme Belgradissa Jugoslavia ottelussa, kaksoisvoitto, ja juoksin myös pitkässä viestissä.

Vuosi 1962 toi jo ensimmäisen vastoinkäymisen juostuani Pallokentän hiekalla toukokuussa sateen tekemään uraan nopeavauhtisessa 100 m:n vedossa, seurauksena kuukauden pakkolepo. Päästyäni taas aloittamaan varovaisen harjoittelun, juoksin juhannuksena Prahassa ajan 52,1 ollen kahden Neuvostoliiton parhaan aiturin jälkeen kolmas. Tampereella Suomi - Eesti ottelussa kaksoisvoitto Jussin kanssa ja juoksin myös viestissä voittaneessa joukkueessa. Sitten Stadionilla Suomi - Saksa ottelussa 3. sija 6 miehen ottelussa. Hauskana muistona jäi mieleen kilpailu Harjavallassa, jossa kilpailun johtaja Toivo T. Pohjala majoitti minut kotiinsa kilpailun jälkeen. Hän oli myöhemmin MTK:n johtajana ja Holkerin hallituksen maatalousministerinä. Isäni teki hevoskauppaa hänen isänsä Toivo Pohjalan kanssa.
Elokuun alussa kävimme Stadionilla Ruotsi- ottelun, josta kaksoisvoitto Jussin kanssa, Jaska Tuominen 4:s. Aikani 51,9 oli Euroopan tilastossa 5:s, joten minut valittiin suoraan Belgradin EM kisajoukkueeseen. Syyskuun alussa Stadionilla vastassa Ranska, josta kaksoisvoitto. Pari viikkoa myöhemmin EM kisat, joissa ei menestystä, osaksi kokeiltuani 13 askeleen rytmiä yleisemmin käytetyn 15 askeleen sijasta. Se ei tuottanut tulosta silloisilla murskaradoilla, jotka sateen jälkeen olivat usein aivan liian pehmeitä.
Syyskuun lopulla Lontoossa Englanti-ottelu, joka käytiin vanhalla White-City olympiastadionilla, missä sain voiton tulevien Tokion olympialaisten kaksinkertaisesta hopeamitalistista John Cooperista. Juoksin myös pitkässä viestissä. Jälkikilpailut Glasgowssa Skotlannissa, joissa sijoituin toiseksi maaottelussa parempana olleen englantilaisen Suretyn jälkeen. Stadionin katsojakapasiteetti oli 110 000 katsojaa, eli maailman suurin Rion Maracanan jälkeen. Kävimme myös Loch Nessin järvellä katsomassa, kansan uskomuksen mukaista merihirviön asuinpaikkaa. Eipä näkynyt hirviötä. Eihän siellä Ruokolahdellakaan ole nähty sitä leijonaa enää...

Afrikassa

Vuonna 1963 Suomesta pyydettiin 9:n miehen joukkuetta Etelä - Afrikan turneelle, se kesti 5 viikkoa, ja meillä oli 8 kilpailua. Tiesimme kutsusta viikkoa aikaisemmin, joten jouduimme suoraan kestävyysvoittoisesta talviharjoittelusta kilpailuihin mukaan. Tästä syystä tulokseni olivat melko vaihtelevia. Matkallelähtö tapahtui 16 pv. maaliskuuta. Kilpailut Pretoriassa ja Johannesburgissa tapahtuivat 1550 m:n korkeudessa merenpinnasta, joten voi sanoa, että olimme jonkinlaisella korkean paikan leirillä. Lähettiläänä oli ministeri Martola, jonka kotona vierailimme 4 kertaa. Hän toivotti meidät tervetulleeksi koska vaan, kunhan ilmoitamme tulostamme. Vierailimme myös Ruotsin lähettilään kutsuilla. Kapkaupungissa olimme konsuli Rosenbroierin vieraana, käyden 1100 m:ä korkealla Pöytävuorella, josta mahtavat näköalat kaupunkiin, sekä Hyväntoivon niemessä. Mennessämme konsulaatin kolmella mustalla edustusautolla kyseiseen Afrikan eteläisimpään pisteeseen, seeprat työnsivät päänsä auton ikkunasta sisään ja odottivat makupaloja, kun olimme pysähtyneenä ruuhkaan. Kapkaupungista lähetimme myös kortin presidentti Kekkoselle.

Leikkaukseen

Kotimaassa sen vuoden urheilukausi oli melko vaihteleva, voitin Jussin kahdesti ja Jaskan 4 kertaa kuudesta kohtaamisesta. Heinäkuussa kävimme Stadionilla Pohjola - Balkan ottelun, jossa saimme Jussin ja Norjan Gulbrandsenin kanssa kolmoisvoiton, Jaskan ollessa lepovuorossa. Kaksi viikkoa myöhemmin hän voitti Göteborgissa Pohjoismaiden mestaruuden rankkasateen jälkeen raskaissa olosuhteissa, minun sijoittuessa toiseksi ja Jussin kolmanneksi.
Syyskuun alussa Tukholmassa Ruotsi-ottelu, jossa Jussin kanssa kaksoisvoitto, Jaskan ollessa 4:s. Viikkoa myöhemmin Stadionilla ottelu Puolaa vastaan minun ollessa toisena ja Jussin jäätyä 4:ksi, hänen aktiiviuransa päättyi tähän kilpailuun. Syyskuun lopulla Bremenissä Länsi-Saksa -ottelu saksalaisten viedessä pinnat, minun voittaessa Jaskan. Juoksimme molemmat pitkässä viestissä. Joukkueemme mukana oli Paavo Nurmi, jonka isäntämme olivat pyytäneet kutsuvieraakseen. Hän piti lyhyen puheen sekä Saksaksi, että Suomeksi. Vielä lokakuun puolessa välissä kilpailu Romanian Bugarestissa, aikani oli 52,1 ja 4:s sija. Jo syyskesällä alkanut rustovaiva polvitaipeessa pakotti minut leikkaukseen. Operaation teki Rauman aluesairaalan ylilääkäri Helmer Kvist. Leikkauksen jälkeisenä iltana kävin hänen kotonaan kahvilla ja konjakilla. Hänellä oli 40 luvulta pari pikaviestimestaruutta. Helmer oli maajoukkuelääkärin tehtävien lisäksi kolmien olympiakisojen lääkäri. Hauskana tarinana hän kertoi ostaneensa huvilan Kustavista, joka sijaitsi saaressa. Koska salmi oli vajaan 100 m:ä leveä hän osti myös mantereen puolella olevan maan, jotta ei tule ketään turhaan häiritsemään.
Vuoden 1964 olin parhaassa kunnossani, tosin kovasta harjoittelusta johtuen parhaat tulokset tulivat vasta elokuun lopulla. Osoituksena tästä, kävimme Tukholmassa heinäkuun alussa Ruotsi - Suomi - Norja ottelun, jossa hävisin ruotsalaiselle Librandt`ille, ainoan kerran koko urani aikana, Jaskan voittaessa. Sitten seurasi viestien SM kilpailut, joista mestaruudet sekä 4x400 m:llä, että 4x800 m:llä. Kalevan Kisoissa Oulussa juoksin uudeksi ennätyksekseni 51,8. Jaska löi nilkkansa aitaan alkuerässä niin pahoin, että kaatui. Hän kertoi minulle juoksun jälkeen että, mikäli joku mies ei olisi huutanut, "perään, perään," hänen juoksunsa olisi jäänyt siihen. Loppukilpailussa hän juoksi nilkka puudutettuna ajan 51,1. Elokuun 23 pv. juoksin Stadionilla ennätykseni 51,5 voittaen juoksun. Minua jäi harmittamaan, että kaadoin viimeisen aidan huolimattomuuttani, menettäen siinä 3 - 4 kymmenystä.
Jatkuu joulukuun lehdessä.

Takaisin syyskuun 2007 lehteen