Myös lapsuudenkodissa äiti leipoi paljon. Monet muistoissa olevat ruoat ja leivonnaiset houkuttelevat kokeilemaan maistuvatko ne vielä yhtä hyvältä. Kirsti kertoo äitinsä esimerkiksi valmistaneen sellaisia lanttukukkoja ettei kukaan muu osaa tehdä. - Äidin valmistama ruislimppu oli myös mahtavan hyvää. Olemme yrittäneet tehdä saman makuista. Karjalainen keittokirja on auttanut niin, että olemme päässeet aika lähelle sitä mitä pitäisi olla. Muistan miten äiti laittoi edellisenä päivänä taikinan käymään. Ainoastaan talvikylmällä hän lisäsi hiivaa. Hänellä oli taito löytää oikea happamuus ja paistaa limput puu-uunissa herkullisiksi, muistelee Kirsti lapsuutensa ruislimpuista.
Äidin kotona Käkisalmessa leipomo
Kirsti Tupala kertoo, että hänen äitinsä, Sirkka o.s. Räty, perhe siirtyi Parikkalasta Käkisalmeen pitämään leipomoa. Kaikki lapset olivat työssä mukana. Leipomo jäi yhdelle pojalle, joka kuitenkin kaatui sodassa. Hänen vaimonsa Aino Räty jatkoi liikettä. Kirsti esittelee paria mustakantista vihkoa, joissa on vanhoja Käkisalmen leipomossa käytettyjä reseptejä. Hänen nyt 90-vuotias Suoma-tätinsä nimittää isompaa niistä massakirjaksi. Joidenkin reseptien kirjoituskirjainten tyyli paljastaa kyseessä olevan todella vanhoja muistiinpanoja. Taidokkaat kirjaimet eivät välttämättä ensisilmäyksellä aukene. - Suoma-tätini kertoi, että he kävivät Käkisalmen torilla myymässä leivonnaisia. Pumpernikkelit olivat heidän leipomonsa suosikkituote. Niitä kuulemma myytiin paljon, toteaa Kirsti Tupala. Esimerkkinä massakirjan resepteistä otettakoon vaikkapa marsipaanin teko-ohjeet: Keitä 1 teekuppi maitoa (kylmää) sekä 1 teekuppi vehnäjauhoja, nokare voita, kunnes taikina irtoaa kattilasta. Hämmennä kaiken aikaa. Siivilöi 1,2 kg puuderisokeria ja 1 rkl vaniljasokeria suureen kulhoon. Sekoita tämä taikinan kera ja anna hyvin jäähtyä. Sekoita joukkoon 400 g kuorittuja mantelia jauhettuna ja vaivaa seos huolellisesti. Vastaavia reseptejä löytyy leipomon käyttämästä massakirjasta kymmeniä.Isän kotona syötiin kalaa
Kirsti Tupalan isä, Ilmari Torkkeli, oli lähtöisin Räisälän Rammansaaresta. Kirsti kertoo kummastelleensa usein lapsena sitä, että heillä syötiin niin paljon kalaa. Siitä valmistettiin sekä laatikoita että keittoa. - Tuntui välillä oudolta herätä sunnuntaiaamuna kalakeiton tuoksuun. Kun sitten pääsin käymään isän kanssa Rammansaaressa, ymmärsin asuinpaikan vaikuttaneen perheemme ruokatottumuksiin. Oli luonnollista, että isän kotona syötiin paljon kalaa. Ympäröivien kalavesien vuoksi heillä kalastettiinkin paljon. - Mennessämme isäni kanssa käymään hänen kotiseudullaan, hän tutun kivetyksen nähtyään sanoi, että enää ei mene kauaa, kun ollaan pihalla. Rakennuksia ei ollut enää jäljellä, vain kiviä ja kivijalkoja. Myös omista kolmesta pojastamme kaksi on päässyt käymään isovanhempiensa juurilla. Myös lapsuuden kodissa harrastettu sienestäminen oli karjalaista perua, sillä satakuntalaiset eivät metsäsienien syöntiä käsittäneet. Usein ihmeteltiin karjalaisia, jotka söivät ”marolakei”.
Kirsti Tupala kotinsa yhteydessä olevan pitopalvelun keittiötiloissa. Kädessä Käkisalmen leipomon ilmeisesti hyvinkin varhaisilta ajoilta kulkeutunut reseptivihkonen. Valmisteilla oleva täytekakku on pieni ainakin suurimpaan yli 1000 hengelle valmistettuun juhlakakkuun tai -kakkuihin verrattuna.
- Sienet paistettiin voissa. Juhlaruokien kanssa tehtiin sienikastiketta eli hepsua kuten isä sanoi. Myös marjastaminen on ollut Karjalassa runsasta. Muistan, että meillä syötiin paljon pullataikinasta tehtyjä mustikkapiiraita, kertoo Kirsti.Joulua valmistettiin huolella
Monet Karjalasta peräisin olleet tavat ja ruoat värittivät Kirsti Tupalan lapsuutta. Hän muistaa miten heillä jouluna syötiin tyypillistä karjalaista ruokaa, karjalanpaistista ja perunapiirakoista nisuäijiin. Perinteisesti joulua tehtiin paljon. Valmistelu alkoi oikeastaan jo sian teurastuksen aikaan, kun kinkku suolattiin. Siinä ohessa tehtiin tietysti makkaroita. - Muistan vieläkin millaista oli, kun ensimmäisiä kertoja olin puhdistamassa suolia makkaroitten tekoa varten, naurahtaa Kirsti. Seuraavaksi alettiin tehdä käsitöitä, kun valmistettiin lahjoja. Lähempänä joulua siivottiin kaikki navetasta ja lehmien pesusta alkaen. Ensimmäisiä ruokia, joita alettiin tehdä jouluksi, oli suuritöinen lipeäkala. Se oli tosin levinnyt vain paikoitellen karjalaisiin koteihin, mutta kuului Torkkelien joulupöytään. Kirsti kertoo, että alatoopiin tarvittavat lihat nypittiin. Ennen hyytymään viemistä äiti lisäsi laakerinlehtiä, pippuria ja suolaa. - Myös kaljaa valmistettiin. Kaljan mäskistä äiti teki joululimppuja, jotka olivat siis mallasleipiä. Sitten alettiin laittaa lanttulaatikkoa ja rosollia. Meillä laitettiin myös joku suolaliha uuniin. En muista mitä se oli, mutta kinkku oli kyllä erikseen, joten sitä se ei ollut. Nykyajalle tuttuja kauppojen pakastearkkujen valmistaikinoita ei ole kauaa ollut olemassa. Joten joulutorttujen valmistus alkoi voitaikinakin tekemisestä. Lisäksi leivottiin ässäpikkuleivät, puolikuut ja siirappileivät. - Niitä käytiin sitten salaa napsimassa laatikosta, ja saatiin nuhteet, kun laatikko olikin yllättäen tyhjentynyt, kertoo Kirsti monille muillekin tutusta tapahtumasarjasta. - Piirakoita ja pullaa leivottiin. Kakut eivät olleet mukana, mutta nisuäijät kuuluivat ehdottomasti listalle. Niitä ei koskaan unohdettu leipoa. - Juhlahetken tultua syötiin ennen kaikkea karjalanpaistia ja perunapiirakoita. Sitten jälkiruoaksi riisipuuroa ja makiaa soppaa, kuten isäni asian ilmaisi, muistelee Kirsti Tupala.Kullervo Huppunen