oli ensin lännempänä Tietävänjärven Hyvälänniemessä, Vanhansijanmäellä, missä olivat myöhemminkin tilan parhaat pellot. Talonpaikka vaihdettiin kuitenkin lähemmäs kirkkoa nykyiselle paikalle 1828. Tuolloin tehtiin ilmeisesti uusi talo eikä siirretty vanhaa uudelle paikalle, mutta jo 1850-luvulla rakennettiin taas uusi päärakennus. Rakennukseen päästiin asumaan tiettävästi 1858, vaikka rakentamisvuodeksi onkin vuoden 1873 seurakuntamatrikkelissa merkitty 1864. Ehkä talo katsottiin vasta silloin kokonaan valmistuneeksi. Se laudoitettiin 1872 ja maalattiin 1873. 1930- luvulla seinät olivat vaaleanpunertavat, mutta vanhempi seinäväri on ollut säilyneen taulun mukaan ollut vaaleankeltainen (ikkunoitten vuorilaudat ruskeat tai punaruskeat).

Asukkaat Strengistä Honkkilaan

Kappalaisen palkasta vain hyvin pieni osa oli selvää rahaa (ruumisrahaa ja palkkioita toimituksista). Valtaosa toimeentulosta oli tarkoitus saada virkatalon maataloustuottona, jota varten pitäjäläisten kuului tehdä Puustellille 750 päivätyötä ja torpparien 988 päivätyötä (vuoden 1873 tilanne). Lisäksi pitäjäläisten piti maksaa palkkaa viljana ja voina. Monet tarinat kertovat, että Cajanderin ei onnistunut pitää yllä tarpeellista työkuria aprakkapäiviä suorittavien keskuudessa: Metsätöiden tekemisen sijaan miehet vetivät koivuista tuohia virsuihin, mihin hyväntahtoinen Cajander totesi alistuneella äänellään vain, että ”tuohitohvelit ovat verrattomat sisä- ja saunajalkineet”. Kun peltotöihin lähetetty väki onki säynäviä lepikon rannassa, hän lausui: ”säynävä on hyvä suolakala, ei vain syö joka aika”. ”Makkolalaiset vie siun närtteistäs rukkiita”, kerrottiin Cajanderille, joka vastasi: ”Vai tarvitseevat hyökii, vai tarvitseevat hyökii”. Cajanderilla oli seitsemän lasta, ja tytärten kauniiden silmien on sanottu olevan nimen Tähtienlinna taustalla. Alfhildista tuli arkeologina tunnetun Theodor Schvindtin vaimo, ja Alfhildin kuoltua Blendasta. Blenda muutti takaisin Räisälään leskenä ja asui Makkolassa Tyynelän huvilassa vielä 1930-luvun alussa, jolloin myös hänen veljensä Oskar Cajander vietti eläkeläisenä kesiään Räisälässä. Relanderin kerrotaan olleen kookas ja vahva mies, turvallisen tuntuinen hahmo ja hyväntuulinen hyräilijä. Hän teki ränsistymään päässeessä päärakennuksessa mittavia kunnostustöitä, viljeli itse tilaa ja sai myös pellot hyvään kuntoon ja aprakat toimiviksi. Kurista piti huolen tarkka rouva. Lapsia Relandereilla oli ainakin Elna, Toini ja Einar. Felix Relanderin ”maailmanmurjoma” veli Tassu-herra asui myös pappilassa, Ropottuvan (palvelusväen asuinrakennuksen) kammarissa. Sittemmin Tassu-herra kummitteli tupakammarissaan. Myös Rainio viljeli itse tilaa ja korjasi rakennuksia. Lydia Rainio vaali pappilan ympärillä kasvavia marjapensaita, sireenipensaita, poppeleita, pähkinäpensaita, kirsikkapuita ja luumupuita. Robert Rainio raivautti paljon uutta peltoakin, ja Puustellin peltoala pysyi 50 hehtaarina, vaikka torpat itsenäistyivät 1920-luvun alussa. Palkkausuudistuksessa 1930 Puustellin ala pieneni 20 hehtaariin. Puustellissa oli ennestään hyvä uloslämpiävä sauna, mutta Rainio rakensi sisäänlämpiävän saunan, jossa oli sivureppänä ja rauniouuni, ja otti terveyslöylyjä. Läävässä oli suuri karja, yhteensä 60 päätä, ja hevosia oli jopa 10. Jorma Helasvuo kertoi tulleensa ensimmäisen kerran Räisälään reellä talvitietä Tietävänjärven suunnasta 1928, kun Rainiot asuivat vielä Puustellissa, ja vahtikoira Prinssi haukkui hänen tullessaan pihaan. Helasvuo oli ensin kirkkoherra Olssonin apulaispappina, mutta tuli Rainion kuoltua vt. kappalaiseksi ja 1931 vakinaiseksi kappalaiseksi.

Lue lisää Räisäläinen 02/04 lehdestä.

Sami Suviranta

Takaisin kesäkuun lehteen